maanantai 3. huhtikuuta 2017

Musiikkia, koulua ja koulutusta



 
Elämä heitti taas kerran uudelle paikkakunnalle. Ei ihan uudelle tosin, sehän on Suomessa ja tuttu vuosien takaa, mutta toisella tavalla. Nyt koulutan täällä maahanmuuttajia yhden rupeaman, useita viikkoja (ja asun ihanassa vanhassa asemarakennuksessa, jossa toimii B&B-tyyppinen majatalo…)  




Savonlinnassa pidetään heinäkuussa oopperajuhlat, tietty. Savonlinnassa on myös yksi Suomen kolmesta musiikin erikoislukiosta, Savonlinnan taidelukio. Savonlinnassa opetti aikoinaan serkkuni matematiikkaa yliopistossa ja vaimonsa viulunsoittoa musiikkiopistossa. Halusimme antaa musiikkia harrastavalle tyttärellemme koulukokemuksen Suomesta, ja niinpä ajattelimme anoa hänelle vierailevan opiskelijan paikkaa musiikkilukiosta. Tämä tapahtui muistaakseni 1995.

Entisten tekemisten perusteella olisimme heti saaneet tyttärelle uuden tilapäisen kodin myös Kaustiselta. Kiitos kaustislaisille ystäville! Vaan valitsimme Savonlinnan ja pyysimme koulupaikkaa sieltä. Oma Saksan koulu piti ideaa hyvänä; kirjoitin Suomen koulun rehtorille Maunu Paajaselle asiasta, hän vastasi että katsotaan, ja sitten en kuullutkaan mitään. Ehdimme jo epäillä kouluvierailun toteutumisista, mutta sitten saimmekin tervetuloviestin…

Tuumasta toimeen. Järjestämistä oli monenlaista ja hyvin monet pitivät minua hulluna, laittaa nyt keskenkasvuinen toiseen maahan. Minun mielestäni hän oli lähinnä lähdössä toiseen kotimaahan... En odottanut mitään ongelmia, olisihan hän tuttujen ihmisten luona ja toisaalta puhui hyvää suomea. Eikä ongelmia sitten todellakaan ollut, vallan päinvastoin!

Tuolloin matkat Suomeen olivat etenkin lentäen kokonaan toista hintaluokkaa kun nykyisin, sillä halpalentoyhtiöitä ei ollut. Olimme kesällä perheen kanssa Angelin tyttöjen konsertissa Schwarzwaldissa. Siellä oli myös arpajaiset, ja mieheni päätti voittaa pääpalkinnon, lennon Suomeen. Sellaistahan ei tietenkään kukaan usko… ja kun kerran yksi kolmesta palkinnosta jo tuli tyttärelleni, emme tietenkään mihinään enempiin palkintoihin uskoneet. Vaan kylläpä vain: mieheni voitti sen lennon. Sillä tyttö sitten lensi Suomeen. 

Tuolloin ulkomailla asuva ei voinut avata tiliä Suomessa, joten järjestimme maksut serkkuni perheen eli isäntäperheen kautta. EU on todellakin tehnyt mahdottomia asioita mahdolliseksi. Serkkuni lapset olivat juuri muuttaneet kaikki kolme opiskelemaan muualle, joten omakotitalossa oli tilaa. Kulut meille eivät olleet suuremmat kuin Saksassakaan, koska kallista musiikin opetusta Saksassa ei tuona aikana tarvittu. Suomessahan musiikkiopisto on Saksaan verrattuna käytännöllisesti katsoen ilmainen.

Heti ensimmäisenä päivänä, kun kävin ilmoittamassa tytön läsnä olevaksi, sain parkkisakot. Kävin maksamassa sakon poliisilaitoksella nauraen, että olipa halpa maksu siitä, että tyttö saa käydä puoli vuotta koulua kaupungin laskuun.

Musiikki on sisäinen pakko - jos on musikaaliseksi syntynyt, ei voi ilman olla.

Muusikoksi kehittyminen on pitkä, vuosia kestävä prosessi. Muusikkous alkaa useimmiten jo lapsuudessa. Muusikkoudesta ei pystytä tekemään samalla tavoin eksakteja  tasoryhmittelyjä kuten urheilussa. Yleisempää on jakaa muusikot harrastelijoihin ja ammattimuusikoihin, joskin rajan vetäminen näidenkin ryhmien välille voi olla vaikeaa. (Maijala 2003, 23). Taidelukion opiskelijatkin olivat soittaneet tai laulaneet vähintään 6 vuotta ja lähes puolet heistä oli musisoinut yli 11 vuotta. Jotkut muusikot, lähinnä soittajat, saattavat saavuttaa professionaalisen (ammattimainen) tason melko nuorina. Savonlinnan Taidelukion musiikkilinjan opiskelijat esiintyvät aktiivisesti. He soittavat ja laulavat erilaisissa tilaisuuksissa. He toimivat siten jo lukioaikana ammattimuusikon tavoin. Soitto ja esiintyminen ovat muusikon kaksi työtä (Kimanen 2002, 11)


 http://www.taidelukio.fi/vanhatsivut/1998/musa/julkais.htm


Savonlinnan aika oli erittäin hyvää aikaa tytölle. Rehtori pyysi häntä jäämään taidelukioon, mutta tyttö päätti palata kouluun Saksaan, koska hänen mukaansa siellä saa enemmän tietoa. Taidelukioaika jäi siis ikimuistoiseksi musiikki- ja taideajaksi. Sinä aikana tapahtui hyvin paljon erilaisia asioita. Tyttö valitsi pääaineekseen urkujensoiton ja kävi soittamassa Savonlinnan tuomiokirkossa. Sivuaineena hän halusi soittaa pianoa, ja koesoiton jälkeen kaikki kolme läsnä ollutta pianonsoiton opettajaa olisivat halunneet hänet oppilaakseen. Viulunsoittoa hän harjoitteli kotona serkkuni vaimon johdolla. Lauloi sekä koulun isossa kuorossa että kansanmusiikkikuorossa. Vierailun aikana taidelukio toteutti yhdessä Savonlinnan kaupunginteatterin kanssa musikaalin. Lisäksi hän kutoi kangaspuissa ja ompeli sekä teki savitöitä. Kouluhan on luovan toiminnan paratiisi. 




Koulu sinänsä oli kuulemma ”helppoa” - vaikka olikin vuotta ylempänä kuin omassa koulussaan. Hassulta oli vain tuntunut kääntää tekstejä suomesta englanniksi, ei saksasta, kuten oli kotona tehnyt. Toisen syksyn romaanin tyttö luki suomeksi (en muista mikä Juhani Ahon kirjoista) ja toisen saksaksi, se kun oli saksalaisen Partick Süsskindin Parfyymi.

Tyttö ihmetteli, ettei oppitunneilla kukaan kysynyt eikä kyseenalaistanut mitään, keskustelua eikä argumentointia koulussa ollut, mihin hän oli omassa saksalaisessa kouluissaan tottunut.

Heti vierailua seuraavana keväänä taidelukio teki Euroopan matkan, jonka Konstanzin osuuden minä järjestin yhdessä Konstanzin musiikkiopiston rehtorin kanssa.

Jotain tyttö oli tehnyt vierailunsa aikana oikein, sillä rehtori lähetti hänelle vuosikausia joka joulu joululahjan… 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti