maanantai 31. elokuuta 2015

Berliinissä juhlitaan Saksojen yhdistymistä


25 vuotta yhdessä: Musta – punainen- kultainen 
 



Talousvahvuus Saksassa osavaltioittain, euroa.
Bruttokansantuote asukasta kohden, 2014. 
Lähde: Osavaltioiden tilastokeskukset, grafiikka: Süddeutsche Zeitung
Vertailun vuoksi:  keskiarvo Suomessa 2014: € 37 559.
Lähde: http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html




Se oli suuri juhla: neljännesvuosisata sitten päätettiin yhdistymisestä. Miksi saksalaiset idässä ja lännessä ovat kuitenkin niin synkkänä?

Maailmanhistorian suurin byrokraattinen koe alkoi 25 vuotta sitten. Kahdeksan viikon ajan neuvottelua ja koesuunnitelma oli valmis. Melkein tuhat sivua (Saksan valtion lakikirjassa sitten 356 sivua) tekstiä, jossa sanottiin, miten koe järjestettäisiin. Laboratorion johtaja, neuvottelujen johtaja Wolfgang Schäuble – Saksan liittotasavallan sisäministeri, ja Günther Krause, DDR:n  pääminsterin Lothar de Maizièren parlamentaarinen valtiosihteeri allekirjoittivat 31. elokuuta 1990 Berliinin Kruununprinssinpalatsissa (Kronprinzenpalais) ”sopimuksen Saksan yhtenäisyyden aikaansaamisesta”.

Ikinä ennen ei kokonaista valtiota ole lopetettu niin järjestelmällisesti ja pikkutarkasti kuin mitä tuossa sopimuksessa lopetettiin DDR. Sopimus oli tehokkuuden ihmeteko, byrokratian huippusaavutus. Sopimus järjesteli DDR:n armeijan kohtalon ja DDR:n asetuksen maanalaisista käytävistä. Niitä ei enää pian olisi. Itä-Saksassa ei jäänyt kiveä kiven päälle.

18 vuotta aiemmin oli samalla paikalla, Kruununprinssinpalatsissa Unter den Linden –kadulla allekirjoitettu DDR:n ja Liittotasavallan välinen perussopimus. Jos pitää vertauksista, voi nähdä Saksojen erohisstorian ja lännen sodanjälkeiset tapahtumat Saksan valtion lipusta: musta-punainen-kultainen. Kristillisdemokraattien Adenauerin ajan musta sitoi Länsi-Saksan läntisiin valtioihin, sitten seurasi sosiaalidemokraattien Bradtin ajan uusi itäpolitiikka ja sitten yhdistymisen kulta. Jospa se on lehtikultaa? Miten kultaisia yhdistymisasiakirjan sivut ovat, siitä riidellään. Tiedottaja Peter Bender lainaa kirjassaan ”Deutschlands Wiederkehr” (Saksan paluu) yhtä thüringeriläistä: ”Kaikki muuttui paitsi kellonaika ja vuodenaika”. Länsisaksalaisille ei muuttunut mikään, paitsi postinumerot, ainakaan aluksi.

Nykyinen sisäministeri Thomas de Maizière, joka oli mukana DDR-sopimuspuolen neuvottelukomissiossa, on Lothar de Maizièren serkku. Hänet oli Länsi-Saksan kansleri käskenyt komissioon.  Hän muisteli muutama vuosi sitten lännen valmiutta muutoksiin seuraavasti: ”Muutoshalua nolla.”  Senaikainen sisäministeri Schäuble perustelee tätä näin: kyseessä oli DDR:n siirtyminen osaksi liitovaltaa, ”eikä päinvastoin”. Yhdistyminen oli sopimusasiakirjan mukaan Länsi-Saksan laajeneminen, ei kahden samanarvoisen valtion yhdistyminen. DDR-neuvottelija Krause ei ollut siitä pahoillaan: ”Meidät oli valittu likvidoimaan DDR ja järjestämään liittyminen liitotasavaltaan” - näin DDR:n kansankamarin vaalitulos maaliskuulta 1990. 

Peruslaissa oli kaksi vaihtoehtoa toteuttaa yhdistyminen: itäisten osavaltioiden liittyminen artiklan 23 mukaisesti, - ja Saksan uudelleen järjestäytyminen uuden perustuslain kautta artiklan 146 mukaisesti. Uuden perustuslain kannattajilla oli hieno iskulause (”Numero ei ole käytössä”, jolla tarkoitettiin artiklaa 23), mutta sitä ei enemmistö kannattanut. Kohl ja kumppanit kieltäytyivät kokonaan toteuttamasta pitkäkestoisempaa yhdistymisvaihtoehtoa, eli siis uuden, yhtenäisen perustuslain laatimista. DDR:n kansalaisoikeusaktivistit, vihreät ja osa sosiaalidemokraatteja lännessä olivat tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa toivoneet. Mutta Kohl piti päänsä, sittenkin vaikka uusi perustuslaki olisi ollut 90-prosenttisesti entisen kaltainen. 

Saksan yhdistyminen olisi ollut erinomainen mahdollisuus korjata perustuslakia. Tilaisuus meni ohi, ei sitä pienintäkään mahdollisuutta muutokseen käytetty, joka oli tuolloin avoinna. Nimittäin artiklassa 5 sanotaan, että olisi voinut ”käsitellä Saksan yhdistymisen yhteydessä perustuslakiin tulevia kysymyksiä tai korjauksia”.  Juuri mitään ei käsitelty. Tosin kirjattiin ”luonnollisten elinolojen suojelu”, ja tasa-arvon edistäminen lisättiin. Mutta muuten – ei mitään. Ei kansalaisten osallistumista, ei kansalaisaloitteita, ei kansan päätösvaltaa. Perustuslaki jäi sellaiseksi kuin se oli ollutkin: perustuslakikomissio 1992/93 ei ollut, koska kristillisdemokraatit niin halisivat, mikään markkinapaikka koota idän kokemuksia, ei mikään foorumi sosiaaliselle itsevarmuudelle. Ne 300.000 toivetta, jota kansa oli halunnut, eivät toteutuneet.  

Mitä olisi tapahtunut, jos? Jos kansalaisten toiveet olisi kirjatti perustuslakiin? Tämä on paljon keskusteltu asia. Jos kansan vaikuttamismahdollisuudet olisi kirjattu perustuslakiin: ehkä suhtautuminen muuhun Eurooppaan olisi positiivisempaa. Olisi tietenkin keskusteltu asioista. Ehkä yleinen tyytymättömyys politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan ei olisi niin voimakasta. Se nimittäin on yhä vallalla kansan syvissä riveissä.  
Perustuslain uusi johdantoteksti sisältää yhden valheen. Siellä nimittäin vuodesta 1990 alkaen sanotaan, että ”Saksan yhdistyminen on valmis.” Valmis? Se on liioittelua. Pian yhdistymisen jälkeen idässä alkoi jälki-innostunut masennuskausi; teollisuudesta luopuminen ja yksityistäminen johtivat korkeaan työttömyyteen. Se on kai syy siihen, että tyytyväisyys käytännön demokratiaan on idässä edelleenkin paljon vähäisempi kuin lännessä. 

Ylläolevan alkuperäistekstin kirjoitti Heribert Prantl ja se on julkaistu Süddeutsche Zeitungissa 21.8.2015.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Luumupiiras

Näitä herkkuja on ikävä!

Zwetschgenkuchen

Älä anna saksalaisen sanahirviön hämätä, kyseessä on nimittäin monimutkaisen konsonanttioksennuksen sijaan ihan tavallinen  luumupiirakka pullapohjalla ja kanelilla. Nam!
 
Reseptin lähde: http://www.rantapallo.fi/keltaisessakeittiossa/2013/08/04/zwetschgenkuchen/
Kiitos Martinalle!


– 8 dl vehnäjauhoja
– 1 pss kuivahiivaa
– 4 tl sokeria
– 2,5 dl maitoa
– 100 g voita
– kananmuna
– ripaus suolaa
– luumuja
– kanelia



Lämmitä maito hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja liota hiiva maitoon. Kippaa jauhot isoon kulhoon, tee keskelle kuoppa ja kaada maito-hiivaseos kuoppaan. Sekoita neste jauhoihin ottamalla kuopan reunalta aina enemmän ja enemmän jauhoja mukaan.
Sekoita taikinaan kananmuna, sulatettu voi ja sokeri. Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa hyvin reunoista ja tuntuu sitkeän napakalta. Tähän voi mennä kymmenisen minuuttia tai varttikin. Älä siis pidä kiirettä.

Peitä taikinakulho keittiöliinalla ja jätä taikina nousemaan lämpimään vedottomaan paikkaan puoleksi tunniksi, tai kunnes taikina on paisunut kaksinkertaiseksi. 

Kun taikina kohoaa kaikessa rauhassa, voit pilkkoa luumut valmiiksi. Poista kivi ja leikkaa jokainen luumu kuuteen tai kahdeksaan tasakokoiseen lohkoon.

Voitele piirakkavuoka ja levitä kaulittu pullataikinapohja vuokaan. Painele luumulohkot pohjan päälle ja ripottele kanelia pinnalle. Jos pidät oikein makeasta piirakasta, voit ripotella kanelin lisäksi myös sokeria luumujen päälle, mutta minulle ainakin riitti pelkkä kaneli.
Anna piirakkataikinan kohota luumujen alla vielä noin vartti ennen uuniin laittamista. Paista piirakkaa sitten 200-asteisessa uunissa niin kauan että reunat ruskistuvat  ja piirakka näyttää muutenkin valmiilta. Liikaa ruskistuvat reunat voit suojata foliolla, jos näyttää että muu piirakka ei ole vielä valmis, vaikka reunat ruskistuvatkin.

Tarjoile saksalainen luumupiirakka vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai jäätelön kera.

lauantai 29. elokuuta 2015

Henkisesti vahvat ihmiset


En yleensä lue – enää – minkäänmaalaisia naistenlehtiä enkä kotiaiheisia lehtiä, en tunne saavani niistä mitään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö niitä pitäisi tai voisi lukea, tämä on vain minun oma mielipiteeni. Aikoinaan ulkomailla asuessa oli ihanaa saada yleensä suomenkielisiä lehtiä, kaikkea kotimaista oli mukava lukea. Sitä paitsi suomalaiset makutottumukset esimerkiksi kodin sisustustuksessa poikkeavat huomattavasti kaikenkirjavankukoistavasta muun maailman mausta. Me suomalaiset tuppaamme niille muille vain nauramaan - unohtaen kokonaan, että makuasia on makuasia!

 
Arja Kuittinen kirjoittaa Kodin Kuvalehdessä 10.12.1014  vahvojen ihmisten ominaisuuksista. Tämä on asiaa.
Kopioin tekstin tähän ihan luvatta. :-)


Vahvat ihmiset...
1. Eivät haaskaa aikaa itsesääliin.
Henkisesti vahvat eivät surkuttele olosuhteita tai sitä, miten muut ovat heitä kohdelleet. Sen sijaan he ottavat vastuun elämästään ja roolistaan siinä. Elämä ei aina ole helppoa tai reilua.

2. Eivät anna pois omaa voimaansa.
Henkisesti vahvat eivät anna muiden määrätä itseään. He eivät syytä pomoa, joka "tekee työstäni kamalaa". He ymmärtävät, että voivat hallita omia tunteitaan ja valita, miten reagoivat asioihin.

3. Eivät karta muutosta.
Henkisesti vahvat eivät yritä välttää muutoksiin joutumista. He ymmärtävät, että joskus muutos on väistämätöntä, ja uskovat kykyynsä selvitä siitä.

4. Eivät haaskaa aikaa asioihin, joita eivät voi hallita.
Henkisesti vahvat eivät marise kadonneesta matkalaukusta tai pahasta liikenneruuhkasta. He keskittyvät asioihin, joille voivat tehdä jotakin. Ja tietävät, että joskus eivät voi tehdä millekään muulle mitään paitsi omalle asenteelleen.

5. Eivät huolehdi kaikkien miellyttämisestä.
Henkisesti vahvat ymmärtävät, ettei kaikkia tarvitse koko ajan miellyttää. He osaavat tarpeen tullen avata suunsa tai kieltäytyä. Mieluiten he ovat ystävällisiä, mutta kestävät senkin, jos joku ei tullut heidän toimistaan onnelliseksi.

6. Eivät pelkää harkittujen riskien ottamista.
Henkisesti vahvat voivat ottaa riskejä, jotka ovat järkeviä. He harkitsevat asioita ennen päätöksen tekemistä ja tiedostavat mahdollisesti syntyvät haitat.

7. Eivät vello menneessä.
Henkisesti vahvat eivät kuluta aikaa sen pohtimiseen, miten asiat olisivat voineet mennä toisin. Menneestä he ottavat lähinnä opikseen. He eivät palauta mieleensä pieleen menneitä tapahtumia vähän väliä, vaan elävät tässä ja nyt. Ja suunnittelevat tulevaa.

8. Eivät toista samoja virheitä.
Henkisesti vahvat ottavat vastuun omasta käytöksestään ja oppivat virheistään. Siksi he eivät toista samoja virheitä yhä uudestaan.

9. Eivät paheksu toisten menestystä.
Henkisesti vahvat arvostavat ja kunnioittavat toisten menestystä eivätkä kadehdi sitä. He ovat valmiita tekemään töitä, jos haluavat myös itse menestyä.

10. Eivät anna periksi ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen.
Henkisesti vahvat eivät näe epäonnistumista syynä antaa periksi vaan syynä oppia lisää. He harjoittelevat, kunnes onnistuvat.

11. Eivät pelkää yksin olemista.
Henkisesti vahvat viihtyvät myös yksin ja hiljaisuudessa. He eivät pelkää olla yksin ajatustensa kanssa, vaan viihtyvät omassa seurassaan. Muiden ei tarvitse olla heitä jatkuvasti viihdyttämässä.

12. Eivät tunne, että maailma on heille mitään velkaa.
Henkisesti vahvat eivät ajattele olevansa erityisesti oikeutettuja mihinkään. Heistä muiden ei kuulu pitää heistä huolta eikä maailma ole heille velkaa. He pyrkivät siihen, mihin omilla voimillaan pystyvät.

Lähde: Lifehack.org






Mutta arvaapas mitä! Näitä ohjeita on antanut moni...










perjantai 28. elokuuta 2015

Tuulivoima ei tuonutkaan työpaikkoja...

Tuulivoima kuohuttaa minua kovin. Eivät tuulivoimalat sinänsä, vaan suomalaisten tuulivoimauskonnollisuus. Jos on jotain, josta ei ole mitään hyötyä ja joka on vahingollista, mutta se myydään suomalaisille ympäristöystävällisyyden nimissä, niin miten on mahdollista, että täysijärkiset ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä miljardeja? 

Samanaikaisesti tässä valtakunnassa leikataan lähes kaikesta! 

Tuulivoimalat ovat monella tavalla vahingollisia ihmisille, eläimille ja kansantaloudelle:

a)    lisäävät CO2-päästöjä,
b)    pilaavat maiseman,
c)    aiheuttavat luonnon eläinten suurimittaista kuolemista,
d)    pilaavat turismin mahdollisuudet,
e)    alentavat kiinteistöjen arvoa,
f)     aiheuttavat sairauksia,
g)    eivät millään tavoin korvaa muilla tavoin tuotettua energiaa
h)    maksavat järjettömän paljon ja tuhlaavat luonnonvaroja
i)     käyttöikä keskimäärin 13 vuotta, sen jälkeen purettava
j)     tukijärjestelmä pakottaa veronmaksajat maksamaan ne
        eli nostavat energian  hinnan moninkertaiseksi

...ei voi muuta kuin todeta, että asun idioottien tai täysin välinpitämättömien ihmisen maassa. Se, että kyseessä on iso raha valmistajille ja sijoittajille ja että heidän lobbaamisensa on saanut poliitikot uskomaan heidän satujaan, on aivan ala-arvoista sivistyneeltä kansakunnalta. Mutta Suomihan onkin yhden mielipiteen maa... yhden kerrallaan.

Tässä en mitenkään ottanut kantaa ydinvoimaan, sen kannattaminen tai vastustaminen on aivan eri asia. Selvää on, että ydinvoima ei voi olla lopullinen maailman pelastus, eikä vesivoimaa kannata rakentaa tasaiselle Pohjanmaalle. Tosiasia siis on, että ydinvoima ja vesivoima ovat ainoat tällä hetkellä olemassa olevat energiantuotantomuodot, jotka ovat varmoja ja luotettavia ja vähentävät ihmiskunnann CO2-päästöjä. Päästöt ovatkin vähentyneet huomattavasti USA:ssa, jossa tuulta ei tueta, vaan raha on käytetty uusiin teknologioihin. Todennäköisesti kuitenkin keksitään jotain; nk. tuuliruuvi voisi olla sellainen keksintö. Onhan keksitty ydinpolttoaineen kierrätyskin, niin ettei maahan tarvitse juuri mitään ydinjätettä piilotella - sehän olisikin järjetöntä kansantaloudellista tuhlausta. Tuulivoiman varastointia sen sijaan ei vielä ole keksitty, eikä ole edes tiedossa mitään siihen viittaavaa.


Ikävä tosiasia on, että tuulivoiman rakentaminen myös vähentää työpaikkoja, vaikka niitä piti tulla miljoonia lisää. Saksassa on tuulivoimaa tuettu 15 vuoden ajan, näin päätti vuonna 1999 punavihreä hallitus. Sinä aikana työpaikat ovat vähentyneet huolimatta tuulivoimaloiden määrän valtavasta kasvusta. Tuuli- ja aurinkovoima kattaa nykyisin noin neljänneksen tarpeesta, ja sähkön hinta on pilvissä. Mitä on tapahtunut?

Tämän valitettavan tuloksen julkaisi Saksan valtiovarainministeriö 2014. ("Bruttobeschäftigung durch erneuerbare Energien in Deutschland im Jahr 2013"). Yhteenveto: 20 sivun mittaisesti kerrotaan, miten yhä enemmillä miljardeilla saadaan aikaan yhä vähemmän työpaikkoja. 

Vuonna 2013 uusiutuvan energian parissa töitä teki 363.100 henkilöä, 7 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Se on alle prosentti koko maan 42 miljoonasta työntekijästä.  Suurin syy on tosin aurinkovoiman lähes täydellinen romahdus. Hans-Werner Sinn, müncheniläisen Ifo-instituutin (taloustutkimuslaitoksen) johtaja: ”Tuet kannattamattomille teknologioille eivät tuo yhtäkään työpaikkaa. Sen sijaan useimmiten tuhotaan vaurautta. Oletettu vihreä työpaikkaihme oli tuolloin ja on yhä pelkkää toiveunta.”

Vaan johan ekologis-teolliset tahot vähättelevät tuota tosiasiaa. Ne sanovat, että uusiutuvan energian kultaiset vuodet ovat vasta tulossa. Sitä ei kuitenkaan enää usko juuri kukaan, ei edes maan hallitus. Vuonna 2014 tukia jo hieman leikattiin. Seuraus: saksalaisten tuulivoimayritysten on keskityttävä laitteittensa myyntiin ulkomaille.

Entäpä, jos kiinalaiset ja amerikkalaiset eivät haluakaan suhteellisen kalliita saksalaisia uusiutuvan energian laitteita? Siinä tapauksessa, valtiovarainministeriön mukaan, uusiutuvan energian työpaikat tulevat vähenemään. Siis: työpaikat vähenevät, mutta tukien kokonaismäärä kasvaa. ”Se on hulluutta, joka tulee pistorasiasta.” (Josef Joffe, "Die Zeit"-lehden kustantaja). Oletettavaa on, että tukia maksetaan myös seuraavat 15 vuotta...


Toinen näkökulma. Kun meillä sähkön hinta tuulivoiman takia kallistuu, kallistuvat tietenkin myös tuotantohinnat. Kallistuneet tuotantohinnat aiheuttavat vaikeampaa vientiä, se puolestaan sitten vie työpaikkoja. Emmekö me pyrkineetkään lisäämään vientiä ja sitä kautta työpaikkoja, vai miten se meni?

Olemmeko me nyt saksalaisten uhreja? Näyttääpä siltä, että olemme.