perjantai 16. toukokuuta 2014

Ylioppilaaksi Saksassa

Vuonna 2012 melkein puoli miljoonaa koululaista päätti koulunsa ylioppilastutkintoon. Yleinen ylioppilastutkinto oikeuttaa pyrkimään/pääsemään korkeakouluihin, rajoitettu ammattikorkeakouluihin. Rajoitettu tarkoittaa vain sitä, että oppimäärän ollessa sama kuin yleisessä tutkinnossa, puuttuu toinen vieras kieli, joka on tavallisimmin ranska tai latina. Tutkinto koostuu kahdesta pääaineesta ja seitsemästä tai kahdeksassta sivuaineesta. Kaikki viimeisen kahden vuoden kokeet vaikuttavat lopulliseen arvosanaan. Pakollisia kirjoitettavia Baden-Württembergissä, missä minun lapseni ovat tutkintonsa suorittaneet, on neljä: saksa, matematiikka, yksi vieras kieli sekä yksi muu itse valittu aine. 


Kansainvälisessä vertailussa Saksassa on harvinaisempaa suorittaa ylioppilastutkinto kuin muissa Euroopan maissa. Minä olenkin usein kysynyt, ovatko suomalaiset kaksi kertaa saksalaisia viisaampia, vai onko koulutuksen taso Suomessa matalampi, eli vaatimukset Saksassa kovempia? Omat lapseni ovat kokemustensa perusteella viimeisen vaihtoehdon kannalla. Suomen yhdeksäsluokkalaisten hienosta PISA-menestyksestä huolimatta en ole Suomen peruskoulun ehdoton ihailija. Toisaalta minulta ei Saksassa koskaan kysytty todistuksia, sen sijaan Suomessa et ole mitään, jos et omista paperia - osaamisesta ja kokemuksesta viis.

 "Jotta kaikki tapahtuisi oikeudenmukaisesti, saatte kaikki saman tehtävän: Kiivetkää tähän puuhun!"

Koulutus kuitenkin on Suomessa tasapäistä. Saksassa koulumenestys on suoraan verrannollinen vanhempien koulutukseen. Noin 60%:lla ylioppilaista on korkeamman koulutuksen saaneet vanhemmat. Mutta onhan Suomessakin selkeä ero ruotsinkielisen (eliitin) ja suomenkielisten välillä! Ylioppilaista noin 53% on tyttöjä. Suomessa vielä enemmän, noin 60%.

Saksassa koulutus on osavaltioiden asia. Siitä johtuen on myös isojakin eroja eri osavaltioiden kouluissa, mutta koko valtiota käsittävä opetusministerikonferenssi päättää yhdessä ylioppilasvaatimuksista. Sanotaan kuitenkin, että vaativimmat koulutukset ovat etelässä, Baijerissa ja Baden-Württembergissä. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä enemmän on suhteessa ylioppilaita.

Saksassa ei perheissä juhlita uutta ylioppilasta. Kouluissa juhlitaan, joissakin kouluissa kuitenkaan ei. Niinpä juhlista osallisiksi pääsivät vanhin ja nuorin lapsistani. Kotona toki juhlittiin, suomalaiseen tapaan suomalaisten kesken.

Uudet ylioppilaat hankkivat usein t-paidan, jossa on vuosiluokan ja koulun nimi. Usein oppilaat tekevät viimeisenä kesänä yhteisen matkan. 


Viimeisenä koulupäivänä yo-kokelaat saavat päivän itselleen, kuten Suomessakin. Tehdään kaikenlaista jekkua opettajille ja koulukavereille. Opettajat esimerkiksi herätetään ennen kukonlaulua ja haetaan kouluun. Kokelaat tekevät toisistaan, opettajistaan ja viimeisen vuoden tapahtumista yhteisen huumoripitoisen julkaisun. Joissakin kouluissa tehdään koulun seinälle isokokoinen maalaus tai aulaan veistos.
Totta kai tapahtumat vaativat rahaa, ja tätä kerätään erilaisilla tempauksilla tai maksullisilla tapahtumilla.

Monissa kouluissa järjestetään koulun päätteeksi isot tanssiaiset, jonne oppilaat kutsuvat opettajansa ja vanhempansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti