lauantai 8. helmikuuta 2014

Uusi asunto Allensbachissa

Nyt kun jäin Suomeen, „tilasin“ punaisen mökin/talon, mutta en osannut arvata, että niitä olisikin peräti kaksi…!

Kun syksyllä 2001 olin muuttanut pois luksuskokoisesta yhteisestä kodistamme, asuin tilapäisesti naapurin lomakaksiossa. Kun lähdin isosta talostamme, ilmoitti naapurini, että hän oli juuri laittamassa ilmoitusta lehteen vapaasta asunnosta.. Aikaa olisi ollut viisi kuukautta asua siellä, mutta toki aloin heti etsiä ikiomaa asuntoa.

Olihan se tilapäisasunto toki luksusta sekin. Siellä oli antiikkihuonekalut, kalliit koriste-esineet ja Hutschenreuterin astiat sekä hopeiset ruokailuvälineet. Kun ihmettelin, että eikö kukaan varasta kalliita tavaroita, hän vain nauroi ja sanoi, että kun luottaa ihmisiin, niin eihän ne mitään vie - mitään ei ollut koskaan hävinnyt!

Loma-asuntoja ja ylimääräisiä huoneita rakennetaan Saksassa usein talojen yhteyteen siksi, että jos niitä ei vuokraa pysyvästi vaan tilapäistarkoituksiin kuten vaikkapa loma-asunnoiksi, vuokrasta ei tarvitse maksaa veroa. Niinpä on perin helppoa löytää "Zimmer frei"-asuntoja, kun matkailee Saksassa.  

Siihen aikaa muun muassa myin karjalanpiirakoita Saksassa, oikeammin yritin. Suomalaiset sekä Suomi-friikit ostivat ja olisivat ostaneet melkein millä hinnalla hyvänsä, muut saksalaiset olivat sitä mieltä, ettei karjalanpiirakat maistu juuri miltään… Ja loppujen lopuksi myynti päättyi logistiikkaongelmiin. No, olin tulossa talvella perjantaina iltapäivällä autossani pakastevarastolta Memmingenistä Allensbachiin.

Sanoin Luojalle -  ääneen - , oikeammin itselleni :-) yksin omassa autossani, millaisen asunnon haluan: järvelle pitää näkyä, vasta remontoitu, parkettilattia, kalustettu keittiö (se ei kuulu Saksassa asuntojen varusteisiin); annoin hinnan ja päivämäärän mihin mennessä asunnon haluan, ja että sen pitää sijaita lähellä toimistoa.


Näkymä uuden asuntoni ikkunasta

Kolme minuuttia myöhemmin soi kännykkäni. Apulaiseni Katrin ilmoitti, että koska hän tietää minun olevan liikenteessä ja tietää etten saa paikallista lehteä, hän halusi vain sanoa, että lehdessä on ilmoitus asunnosta… toimiston läheisyydessä. Saattaisipa sopia minulle. Varaisiko hän minulle ajan, että näkisin asunnon?

Kyllä kiitos. Kolme päivää myöhemmin tein vuokrasopimuksen. Hinta kuten olin ajatellut, sijainti sata metriä toimistostani, Allensbachin teknologiakeskuksesta, samalla kadulla, talon ylin kerros vasta remontoitu, josta tietenkin näkee järvelle; vanhassa talossa oli remontoitu kaksi asuntoa, joista siis muutin toiseen. Kalustettu keittiö, parkettilattia. Muuttaa voisin vaikka heti. Parkkipaikkahan minulla jo olikin vuorattuna toimiston edessä.

Muuton jälkeen seurasi pienoinen yllätys: samassa portaassa asuvat uudet naapurit tulivat toivottamaan tervetulleeksi... ja entisistä naapureista moni kävi tervehtimässä ja sanoi, että olisin vastakin tervetullut...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti