tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulu Saksassa


Joulu: Jeesus on syntynyt

Jeesuslapsi sekä lahjojen antaminen kuuluvat jouluun. Lahjojen antaminen alkoi jo 1500-luvulla. Jeesuslapsi lähetti tuolloin taloon pussin, jossa oli leluja, namuja, rahaa, vaatetta ja koulutarvikkeita. Vasta kun lahjoja alkoi olla yhä enemmän, ne laitettiin nk. ”lahjapöydälle”. 

Lahjapöydän keskellä seisoo nykyisin kuusipuu, ja siinä kynttilöitä ja kirjavia palloja. Mikään muu saksalainen tapa ei ole levinnyt näin laajalle. Jotkut laittavat kuusen alle jouluseimen. Joulun tapahtumat näytetään sillä tavalla usein taidokkaasti valmistettujen nukkien avulla. Tallissa seisovat aasi ja härkä sekä Maria ja Josef. Joskus myös paimenia ja lampaita ja kolme itämaan tietäjääkin. Keskellä eläinten ruokakaukalo, seimi. Siinä nukkuu pieni nukke, joka kuvaa Jeesusta. 


Seimi Nürnbergin joulutorilta (© Helga / PIXELIO )

Tarina kertoo, että tapa tuoda joulukuusi tulaan syntyi siten, että Luther näki tähtien loistavan pihalla jouluyönä kuusen oksien läpi eikä osannut kuvata sen kauneutta perheelleen, jolloin haki kuusen ja laittoi siihen kynttilöitä

Joulua edeltävää iltaa kutsutaan pyhäksi illaksi (Heiligabend; heilig = pyhä). Monet käyvät tuolloin kirkossa. Siellä lauletaan ja luetaan jouluevankeliumi. Usein lapset esittävät joulun tapahtumat kuvaelmana, ja joskus myös itämaan viisaat ovat mukana. Muutenhan itämaan viisaat kiertävät katolisilla seuduilla talosta taloon loppiaisena ja keräävät rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen. 

Joulukuusi Saksassa (© Liane / PIXELIO )
 
Joulukirkon jälkeen jaetaan lahjat, jotka on sitä ennen laitettu kuusen alle. Lapset eivät pääse huoneeseen, ennen kuin lahjat on laitettu kuusen alle ja sytytetty kuusen kynttilät.  Joulukuusessa ei ole lippuja!

Vasta lahjojen jakamisen jälkeen syödään, mutta varsinainen juhla-ateria syödään joulupäivänä. Usein syödään kalaa, karppia, tai hanhea tai paistia ja tarjoillaan itse leivottua kakkua. Joulupäivänä käydään kylässä, usein myös kauempana asuvat sukulaiset tulevat kylään. Joulu on nimenomaan perhejuhla. 

Hankalaa oli sovittaa periaatteessa samansuuntaiset suomalaiset ja saksalaiset tavat yhteen. Apellani oli aina hirveä kiire avata lahjat heti, heti, ja minua hän moitti siitä, että sytyttellin kynttilöitä ennen aikojaan ja ihan muuten vaan...

Ja kun olin valmistanut suomalaisen monipuolisen jouluaterian aatoksi, anoppi kysyi seuraavana aamuna, että mitäs nyt syödään... 

Ja kun meillä joulupäivänä ei saanut mennä kylään, niin Saksassa joulupäivä on nimenomaan kyläilypäivä. Stressiähän se tällaiselle vähemmän kotitaloustöitä rakastavalle naisihmiselle tarkoitti.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti