perjantai 11. lokakuuta 2013

Epinalissa, Vogeeseilla Ranskassa. Liikepankki!



Aikoinaan, kun minulla oli oma palveluyritys, toimin tulkkina ja avustajana milloin missäkin asiassa. Ranskan Vogeeseilla sijaitseva Epinal tuli hyvin tutuksi...


http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/67/Centre_ville.jpg

Asukkaita kaupungissa on jotain 33.000.  Kaupunki on perustettu 900-luvun loppupuolella. Se sijaitsee Mosel-joen  varrella, 60 kilometriä Nancystä etelään. Vogeesit ovat vuoristo Reinin länsipuolella, maisemat samanlaisia kuin Saksan Schwarzwaldissa, eli kasvavat tiheää kuusta ja pihtakuusta. Puuta on siis paljon ja paksua onkin. 

Lumisia talvimaisemakuvia en tähän laita. Lunta tulee kuten Suomessakin. Ei ole helppoa ajella vuoristossa talvella. 


No, välitin puuta, tein sopimuksia ja hoidin mm. asiakkaiden pankkiasioita. Yksi kummallisimmista pankeista oli HSBC, suoraan pääkadun varrella. Pankki on toki kuten mikä hyvänsä pankki toiminnoiltaan, mutta kun astut ovesta sisään… tulet viime vuosisadan alkupuolelle! Toimihenkilöt ystävällisiä, mutta niinhän ranskalaiset yleensä ovat. Ainakin jos osaa ranskaa. 


Pankki on sisustukseltaan antiikkinen. Johtajan pöydänhän pitää toki olla jykevä ja johtajan asianmukaisesti pukeutunut. Mutta että koko sisustus… ja pankinjohtajan avustaja, nainen, tulee myös vaatteissa, jotka voisivat olla viime vuosisadan alkupuolelta. Minusta asia vaikutti varsin kummalliselta… kun olin tottunut täysin toisenlaisiin interiööreihin. "Mahdollisimman modernia, mahdollisimman halvalla" - tuntuu ainakin suomalaisissa pankeissa olevan se kova sana. 




 

Kyllä niillä ranskalaisilla oli tietokone siellä, mutta sopivasti naamioituna muun antiikkitavaran joukkoon. 


Jo kauan ennen windows-aikakautta ranskalaisilla oli laajassa käytössä Minitel, laite, joka oli yhdistetty puhelinyhteydellä Ranskan Videotex-palveluun. Laitteiston ja järjestelmän kehitti Ranskan posti- ja lennätinlaitos. Ranskassa lähdettiin rakentamaan omaa kansallista tietoverkkoa Télételiä, joka toteutettiin erillisillä kotiin hankittavilla Minitel-vastaanottimilla. Minitel oli ranskalaisille ilmainen palvelu.  Sitten tuli internet ja syrjäytti minitel-järjestelmän…

Mihinkään pankkiin ei Ranskassa mennäkään noin vain. Soitetaan ovikelloa ja vasta sitten pääsee sisään - tai ulos. 

Pääseminen sinne pankin luo autolla olikin sitten asia sinänsä. Jos menit lounasaikaan, pankki oli kiinni. Kuten muuten kaikki muukin. Ranskalaiset syövät lounasta kaikki samaan aikaan. Jos taas menit lounasajan loputtua - ruuhka teillä oli valtava. Lounas on mukavan pitkä eikä silloin puhuta työasioista, se olisi epäkohteliasta.  Ja kaikki palaavat töistä toimistoilleen samaan aikaan. Ruuhka on taas valtava. Työtä tehdään sitten pitempään kuin meillä. Se on mukavaa, jos aikoo hoitaa siellä asioitaan. Palvelua saa muulloinkin kuin vain kolme kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan, kuten nykyisin Nordeassa... 



Kimmokkeen tähän tekstiin sain Nordean asiakaslehdestä 3/2013. Lehdessä kerrotaan Aleksanterikatu 6:ssa sijaitsevasta pankkimuseosta, joka on sisustettu vuoden 1903 malliin kaikkine tarvikkeineen. Museo on auki avoimien ovien päivinä, joka kuukauden 1. torstai klo 15-17, ja ryhmille sopimuksen mukaan. Museo, jossa säästetään henkilökuntaa kuten pankeissakin, kun aukioloajat ovat noin harvassa...?

Epinalissa tämä ei ollut museo, vaan ihan tavallinen toimiva pankki.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti