lauantai 31. elokuuta 2013

Mamuilta kysyttyä



Surffailin etsiäkseni vastausta siihen,miten ”mamu” määritellään.  Tämä teksti löytyi, toimittaja Ari Peltonen, City-lehti:

"Vastaan kävelee viiden vietnamilais-bosnialais-libanonilais-turkkilais-ranskalais-iranilais-venäläis- ja espanjalaistaustaisen teinien ryhmä.
…..

Mitä mieltä olet Eero Heinäluoman mielipiteestä, ettei tänne kaivata ulkomaalaisia hommiin aloille, joissa on työttömyyttä?
-Tuskin työllistyisivät ilman ulkomaalaisiakaan. Ja pitää muistaa, että ulkomaalaisetkin luovat uusia työpaikkoja. Ja jos ajatellaan, että pitää tukea vaikka viisi vuotta parikymppistä pakolaista ennen kuin tämä menee töihin, niin syntyperäistä suomalaista pitää tukea ainakin 20 vuotta.

Mitä mieltä olet lauseesta maassa maan tavalla? Sen mukaan ainakin minun pitäisi lähteä maanpakoon, koska en koskaan sauno, syö makkaraa, mökkeile, hiihdä, vietä juhannusta, joulua tai itsenäisyyspäivää, pakettimatkaile Kanarialla, Thaimaasssa tai Rhodoksella, haaveile lottovoitosta, kesällä hemmitinmoisista helteistä ja lumisesta pakkastalvesta, vauhkoa Mannerheimista ja Kekkosesta, pidä Arvi Lindia luotettavimpana suomalaisena, pidä Spedeä nerona, päiväristeile, tuo viinaa Virosta, jännitä Euroviisuja, omista yksityisautoa, haaveile omakotitalosta ja kahdesta lapsesta, juo kahvia tai maitoa, käy lavatansseissa ja lauantai-iltapäivisin ostoskeskuksessa, asu rumassa pikkukaupungissa, käy kirkossa kastajaisissa, häissä ja hautajaisissa, pelaa pesäpalloa, liikutu Suvivirrestä, Joutsenlaulusta enkä varsinkaan Murheellisten laulujen maasta.

-Heh, se on ihan hyvä lause. Mutta mikä on maan tapa? Sen voi jokainen itse päättää!

Muukalaisista

Eiköhän suurin osa esimerkiksi Suomen somaleista ole suomalaisia. Kun ihminen on syntynyt ja asunut koko elämänsä Suomessa, niin mikäköhän on kansalaisuus? Ulkomaalainen ja ulkomaalaistaustainen ovat eri asioita, vaikka jälkimmäinen onkin hankala sanahirviö.

Rasismista huolestuneet käyttävät usein ilmaisua muukalaisvihamielinen, vaikka jo pelkkä ilmaisu on rasistinen. Onko muukalainen, jos itse tai vanhemmat ovat syntyneet Suomen rajojen ulkopuolella? Entä turistit, ovatko ne muukalaisia? Ovatko Espanjan Aurinkorannikolla asuvat suomalaiseläkeläiset espanjalaisnäkökulmasta muukalaisia?"

 Maastamuutto 1945-2005, lähde: Tilastokeskus

Siirtolaisuus ja ulkosuomalaiset, lähde: Tilastokeskus

lauantai 24. elokuuta 2013

Karjala!

Poloneesi

Kivat karjalaiset juhlat viikonvaihteessa Lappeenrannassa. Tarkoitan oikeasti karjalaiset, sillä paikalla oli karjalaisia sekä idästä että lännestä. Karjalaisia lauluja, tansseja, tapoja, nukketeatteria, ruokia.

 



Sukulaisuussuhteita Suomeen on juhlijalla monenlaisia. Yksi suvusta, inkeriläistaustainen perhe on muutama kuukausi aika sitten muuttanut Suomeen. Kymmenvuotiaalla neljäsluokkalaisella tyttärellä on asiat hyvin. Koulu on suomenkielinen ja tyttö puhuu hyvää suomea. Koulussa hän opiskelee englantia ja ranskaa ja äidinkieltään venäjää. 

Kysymys pakkoruotsiin liittyen: Mihin tällainen maailmankieliä osaava ja opetteleva tyttö nyt tarvitsisi ruotsia?!

maanantai 19. elokuuta 2013

Venäläissotilaiden hautausmaa Miljoonatien varrella Lappeenrannassa





Olen pienen ikäni, lapsesta asti, ihmetellyt aivan synnyinkotini lähellä olevaa pientä hautausmaata. Se sijaitsee valtion maalla,Tuomojan varrella, nykyisellä Lempiäläntiellä, Soskuan sulun ja Lempiälän koulun keskipaikkeilla. Tien (kuvassa) nimi on vanhastaan on Miljoonatie, siksi että sen puhkaiseminen metsään, Tuohimäen sululle, oli kuulemma maksanut "miljoonia". Laivatiellä ei ollut aiemmin muuta nimeä kuin Tuomojantie. Eikä sulun nimi siis ollut Tuomioja vaan Tuomoja, ilman i:tä, siis ei siten kuin kuluneessa vanhassa tienviitassa lukee. Molemmista asioista näkee, että virkamiehet tekevät mitä lystäävät, kysymättä paikkakuntalaisilta mitään!

Nykyisen  Laivatien ja Tuomojan kulmauksessa oli venäläisten vankileiri. Alueella oli parakki ja se oli aidattu piikkilanka-aidalla. Äiti on kertonut, että sota-aikana kylän väki antamassa sotavangeille ruokaa, koska heillä ei ollut mitään. 
 


Hautausmaa on niin kauan kuin muistan aina ollut hyvin hoidettu. Juuri kenekään pihanurmikko seudulla ei ole niin hyvin hoidettu kuin tuon hautausmaan. Äidin kertoman mukaan hautausmaata ylläpitää Suomi-Venäjä-seura.

Kävin paikalla kuvaamassa vähän aikaa sitten. Hauta oli kukitettu - kuten joka vuosi - venäläiseen tapaan siististi muovikranssein. Minua ihmetytti uudelta näyttävä hautapaaden laatan päälle laitettu lisä, jossa sanottiin tänne haudatun 54 venäläistä. 

Löysin aidan vierestä ulkopuolelta lappusen, joka oli saksankielinen rahtikirja, marraskuulta 2011, eli mielestäni aivan hiljan toimitettu kuusi kappaletta jotain parimetristä puutavaraa. Kyselin äidiltä, mitä se voisi olla ja miksi, sillä äitini seuraa paikkakunnan tapahtumia hyvin tarkasti, mutta emme keksineet mitään ratkaisua, vain sen, että jotain sinne oli toimitettu. 

Ja nyt luen, että todellakin oli toimitettu: arkkuja! Miksi Saksasta, se, ei minulle selvinnyt, mutta muu tarina oli tämä: 

"Venäläisvangit siirrettiin viimeiseen hautaan,Soskualla suoritettiin harvinainen venäläissotilaiden uudelleen hautaaminen. Vuositasolla hautauksia on muutamia ympäri Suomea.
Venäläisten sotilaiden maallisten jäännösten uudelleen hautaus oli yhtä karu kuin heidän loppunsa 70 vuotta sitten.
Vuonna 1941 Joutsenon Anolaan oli viety taistelutilanteessa kiinnisaadut kuusi venäläissotilasta komentopaikalle.
-Ilmeisesti oli syntynyt mylläkkää ja vangit yrittivät karata. Suomalaissotilaat ampuivat heidät ja hautasivat heidät Anolaan, arvelee Etelä-Karjalan museon amanuenssi Jukka Luoto.

Vuosikymmenien ajan venäläissotilaiden hautapaikasta muistutti puinen risti, jonka peltilevyyn oli hakattu vuosiluku 1941.
Kuusi vainajaa, joiden henkilöllisyyttä ei tiedetty, lepäsi Anolassa, kunnes maanomistaja tarvitsi maata soranajoa varten.
Kun venäläissotilaiden hauta aukaistiin, nähtiin, että sotilaat oli haudattu riviin. Vaatteiden taskuista putosi henkilökohtaisia tavaroita, kuten lusikoita.

Luodon mukaan on harvinaista, että venäläissotilaiden jäännöksiä siirretään. Etelä-Karjalassa ei ole näköpiirissä uusia vastaavanlaisia tilaisuuksia.
Uudeksi hautapaikaksi tuli Soskuan venäläisvankien hautausmaa. Sodan aikana Konnunsuon vankileirillä kuolleet venäläisvangit haudattiin Soskualle.
Kun kuuden vainajan uutta yhteishautaa kaivettiin, ortodoksipappi siunasi hautapaikan.
-Venäläisten mielestä heitä ei tarvinnut siunata uudestaan, koska vainajien uskonnollista vakaumusta ei tiedetä.

Punaiset neilikat laskettiin pahvisten arkkujen mukana hautaan. Haudan peittämisen jälkeen kukkatervehdyksen toivat Suomi-Venäjä-seuran Lappeenrannan osasto, Venäjän federaation Lappeenrannan konsulaatin lähetysneuvos Igor Y. Matrosov ja kaupungin terveystarkastajat.
Lähetystöneuvos Matrosovin mielestä tilaisuudella on suuri merkitys niin suomalaisille kuin venäläisille.
-Menneisyydessä meillä on yhteisiä huonoja asioita. Nyt kuitenkin yhteisymmärryksessä kunnioitamme venäläissotilaiden muistoa.
Matrosovista Soskuan venäläisvankien hautausmaa on hyvä paikka nyt haudattujen viimeiseksi leposijaksi.
-Soskuan hautausmaa on hoidettu ja tilaisuus hyvin järjestetty. On makuasia, olisiko heidät pitänyt viedä Venäjälle. Teillä on toisenlaiset tavat ja meillä toisenlaiset.

Suomessa vangittujen venäläissotilaiden kohtalo mietityttää edelleen sotilaiden sukulaisia.
-Suomi-Venäjä-ystävysseuran edustajat kohtaavat kyselyitä ja avunpyyntöjä sukulaisten yrittäessä selvittää sotilaiden kohtaloita, kertoo Matrosov."


Ylläoleva teksti on suora lainaus Etelä-Saimaan tietokannasta, ja toinen artikkeli asiasta löytyy tästä mielenkiintoisesta blogista: http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2012/09/sotavankien-hautausmaa-nro-4.html. Kiitos kirjoittajille!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Sota-ajan asioita ja nykyistä Karjalaa

Minä olen nuori enkä ole sotia nähnyt. Myös äitini oli nuori toisen maailmansodan aikana. Kahdesti joutui lähtemään evakkoon, mutta sai palata kotiin, lopullisesti, koska raja vedettiin viivottimella niin, että kotitalo jäi 10 kilometriä rajasta Suomen puolelle. Siihen loppui maailma sitten sodan jälkeen. 

Sota-aikaiset asiat saavat aivan eri mittasuhteet, kun tuntee ihmisiä henkilökohtaisesti. On pari tarinaa tuttavapiirissäni, jotka ovat asianosaiset kirjoittaneet muistiin, ja monta muuta, joika ovat minulle kertoneet. Ja monen monta DDR:n kauhujärjestelmästä henkensä kaupalla  paennutta ja niistä kertonutta on tullut elämässä vastaan. 

 Lahdenpohjan keskustaa

Nämä tarinat tulivat mieleen, kun kävimme lomalla Karjalan tasavallassa, siis rajan takana. Kävimme pienissä paikoissa, ajoimme huonoja teitä. Karjalaiset ovat hyvin ystävällistä väkeä. Mutta mielipiteeni on, että jos ei pian tapahdu jotain, niin he kuolevat siellä nälkään. Laajat peltoaukiot, joilla ei kasva mitään... tai kasvaa vain jättikoiranputkea...

 Veskelyksen kyläraittia

Olen myös sitä mieltä, että Karjala tulisi palauttaa Suomelle. Suomalaiset ovat yleensä sitä mieltä, että siihen ei olisi taloudellisia resursseja. Olen täysin eri mieltä! Se toisi ennennäkemättömän taloudellisen buumin, töitä ja toimeentuloa riittämiin. Ja siinä sivussa edistäisimme kansojen ystävyyttä, sillä emmehän voi heittää 70 vuotta jollain paikkakunnalla asunutta väestöä noin vain pois. Mutta voisimme kyllä säätää karjalan kielen pakolliseksi oppiaineeksi (ja siinä sivussa poistuisi pakkoruotsikysymys ihan itsestään ;-))


Olin joskus äitini ja saksalaisen ex-mieheni kanssa 80-luvulla Pietarissa. Eremitageen jonottaessa luoksemme tuli mies, joka kuuli meidän puhuvan sekä suomea että saksaa. Hän tuli puhuttelemaan, selvällä suomen kielellä, mutta sanoja hakien. Halasi meitä kaikkia kyyneleet silmissä, kertoi olevansa Tverin karjalainen, olleensa Suomessa sotavankina ja olevansa määrättömän iloinen siitä, että me kaikki kansakunnat - suomalaiset, venäläiset, saksalaiset - saamme nyt olla ystäviä...

perjantai 16. elokuuta 2013

Venäjän sanat matkustavat

Saksan sanat matkustavat. Niin venäjänkin. Kielikysymys käy taas kuumana, pakkoruotsia ehdotetaan poistettavaksi ja ainakin itäisessä Suomessa venäjän opetuksen tuntuvaa lisäämistä. Olen samaa mieltä, paitsi jos emme tarvitse rahaa ja haluamme eristäytyä maailmasta...

Minusta nämä sanaluettelot ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Lainaan suoraan sanaluetteloa wikipediasta, lisää voi lukea sieltä. Kaikkiaan venäjästä, muinaisvenäjästä tai muista kielistä venäjän kautta on lainattu suomen kieleen noin tuhat sanaa.
 
Vanhoihin teknologioihin liittyvässä sanastossa venäjän vaikutus lienee voimakkain vaatteiden ja niiden valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden ja työvälineiden osalta. Merkittävästi on lainattu myös ruuanvalmistus- ja ruokailuvälineiden, ja ruokien nimityksiä.
Huomionarvoinen vanha venäläisperäinen lainasanakerrostuma liittyy kristinuskon peruskäsitteisiin, kuten pappi, suntio, risti ja raamattu

Monet venäläisperäiset sanat ovat tulleet suomen kieleen karjalan kielen kautta. Karjalan kielessä on paljon enemmän venäläisperäisiä sanoja kuin suomessa. Suomen itäisissä murteissa käytetään enemmän venäläisperäisiä sanoja kuin läntisissä murteissa. Eniten vierasperäisiä sanoja suomeen on kuitenkin tullut germaanisista ja baltian kielistä. 
i
  • ikkuna (окно, okno) Karjalassa tunnettu muoto akkuna on lähempänä kyseistä venäjän sanaa. Samaa sukua on ikoni.
  • kanava (канава, kanava eli oja)
  • kapakka (кабак, kabak)
  • kapusta - eli puukauha itämurteissa (kopýtska eli keppi tai keittokauha)
  • kasarmi (joko venäjästä: kazárma, tai ruotsista: kasarm, tai molemmista. Alun perin italian kautta provensaalista)
  • kasku (сказка, skazka eli satu )
  • kauha (ковш, kovs eli kousikka ), todennäköisemmin kuitenkin varhaisempi balttilainen laina
  • kasari - eli pieni kattila (monia mahdollisia venäläisiä etymologioita, ehkä alun perin turkin kielestä)
  • katiska (muinaisvenäjä:cotici; monikko sanasta häkki)
  • kauhtana (vanha venäjä: kavtan, nykyvenäjä: kaftán eli pitkäliepeinen takki. Venäjään turkin kautta persiasta)
  • kiipeli (гибель, gibel eli perikato,tuho)
  • kiisseli (кисель, kisel eli hyytelö,kiisseli)
  • kolpakko - eli tuoppi (колпак, kolpak eli yömyssy)  колпачок - pieni lasi, pieni pullo, pullon korkki
  • kutrit (кудри, kudri eli kiharat)
  • kuontalo (muinaisvenäjä: kudélja eli langanteossa käytettävä tukko pellavaa tai hamppua)
  • laatia (ладить, laditđ eli järjestää, sovittaa)
  • lavitsa (лавица, lavica eli penkki) от слова "лава, лавка, произв. лавочка, лавица)
  • leima (клеймо, kleimo)
  • leipä (хлеб hlebSuomen sanojen alkuperä-teoksen mukaan kuitenkin germaaninen laina.
  • lusikka (ложка, ložka)
  • lutka (bludnyi eli haureellinen, irstaileva)
  • läävä - eli navetta itämurteissa (muinaisvenäjä: hlev)
  • majakka (маяк, majak eli majakka, tanko, seiväs)
  • miero - eli kiertolaisuus, vieraus, kodittomuus, kuten ilmaisussa "mieron tiellä" (mir eli maailma, rauha)
  • muokata (muinaisvenäjä, rekonstruktio: moka eli kidutus, vaiva)
  • murju (мурья, murja eli ahdas pimeä huone)
  • naatti (muinaisvenäjä, rekonstruktio: nat eli juurikasvin varsi)
  • pappi ja poppa (поп, pop)
  • patukka (беточка, betotška eli keppi)
  • piirakka (пирог, pirog)
  • pirtti - eli tupa (muinaisvenäjä: pirti eli sauna)
  • pirtu (spirt eli väkiviina, alkujaan latinasta: spiritus eli henki)
  • pohatta (богач, bogatš eli rikas) богатый = rikas
  • pomo (помощник, pomoštšnik eli apulainen)
  • porkkana (murt. боркан, borkan)
  • porukka (порука, poruka eli takaus, takuu)  ven. kylissä yhteisvastuujärjestelmä, johon kuuluivat kaikka kylän asukkaat "круговая порука", ketju(piiri)vastuu.
  • putka (будка, budka eli koju, vaja)
  • pätsi eli helvetti tai uuni (pec eli uuni)
  • remontti - eli korjaus tai urakka (ремонт, remont)
  • reuhka - eli karvahattu tai huono hattu (треух, treuh eli tietyn tyyppinen karvalakki)
  • riesa (граза, graza eli tunkeileva ihminen)
  • risti (крест, krest, muinaisvenäjän krst)
  • rotu (vanha venäjä: rodu, nykyvenäjä: rod, eli laji, syntyperä, heimo, laatu)
  • ruoska (rozga)
  • russakka (prusak eli preussilainen)
  • rosvo (разбойник, razboinik eli ryöväri)
  • rokuli (progul eli laiminlyöty työaika)
  • rukkanen (рука, ruka eli käsi)
  • saapas (cапог, sapog)
  • sassiin (sejčas eli heti paikalla)
  • savotta (завод, zavod eli tehdas)
  • sepeli (щебень, kivimurske)
  • siisti (чистый, tšistyi eli puhdas)
  • simpukka (жемчуг, žemtšug eli helmi)  alun perin kiinasta
  • smetana (сметана, smetana)
  • suntio (muinaisvenäjä, rekonstruktio: sodija, tuomari)
  • tarina (старина, starina eli muinaisuus)
  • tavara (товар, tovar)
  • tolkku (толк, tolk eli ajatus, järki)
  • tolvana (bolvan eli hatun valmistuksessa käytetty muotti, "pölkkypää")
  • toveri (товарищ, tovarištš)
  • tsasouna, säässynä (casóvnja eli ortodoksinen rukoushuone)
  • tuska (toská eli ikävä, alakulo)
  • tuuma, duuma (дума, dúma eli ajatus, miete) 
  • vapaus (свобода, svoboda)
  • vasta (muinaisvenäjän hvost eli häntä)
  • vesseli (весёлый, vesjolyi eli iloinen)
  • viesti (весть, vest eli sanoma, uutinen)
  • voro (вор, vor eli varas) 
  • karsina (корзина, karzina eli kori)
  • kohmelo ja pohmelo (похмел, pohmel eli krapula)
  • narikka eli naulakko (tulee vanhasta vaatekaupustelijan kojua tai vaatteidenmyyntitoria tarkoittavasta sanasta narinkka, joka tulee venäjän ilmaisusta на рынке, na rynke, 'torilla')
  • pulittaa - eli maksaa velka (venäläinen slangisana: púlit eli hieroa kauppoja)
  • sapuska (закуска, zakuska eli alkupala)
  • sontikka, sontsa (зонтик, zontik eli päivänvarjo)
  • voda - (вода, eli vesi)  ja tietenkin vodka, pieni vesi
Karjalaiset pajattavat kun he laulavat, haastavat kun puhuvat ja rotukin on yksinkertaisesti vain kansa... Kun sitten Suomen karjalaiset asutettiin Kanta-Suomeen, niin muut suomalaiset pitivät heidän kielenkäyttöään kummallisena. Ja ruotsinkieliset eivät huolineet heitä lainkaan... Minä karjalaisena taas ymmärrän karjalan kieltä, sillä monet sanat ovat tuttuja lapsuudestani.

torstai 15. elokuuta 2013

Hotelli Pohjola



Venäjän kulttuuriministeriö on lisännyt Petroskoin tunnetuimman hotellin, hotelli Pohjolan eli venäjäksi Severnajan (kuvassa oikealla)  kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten joukkoon. Ilman suurempia kyselyjä. Sen sijaan kanadansuomalaisten rakentamat punaiset puutalot (vasemmalla) aiottiin purkaa, ja sen esti vain massiivinen protesti kansan taholta. 

Kuva talvella 2011

Pohjola on rakennettu 1936 ja tulipalon jälkeen 1946 uudelleen. Se on ihanan vanhanaikainen ”venäläinen” hotelli, missä mikään ei toimi oikein hyvin, mutta on sängyt ja vessat ja televisiot ja näin, joskin lavuaarille pitää joskus kiivetä vessanpöntön yli…  Siis luksusta kuitenkin.

Ulkomaalaiset saivat neuvostoaikaan yöpyä vain Pohjolassa, joten se lienee kaikille Petroskoin matkailijoille tuttu. Siellä on/oli varsin suosittu Petroskoin kutupaikka, hotellin tanssisali. Olen minäkin siellä herjzt syönyt ja  viinit juonut. Ja venäläisten kanssa tanssinut. Ja suomalaisten. 

Ei, kuvassa en ole minä vaan (itä-)karjalainen ystäväni.
 
Tämä kaikki siis vielä pari vuotta sitten.

Hotellin omistaa kuulemani mukaan venäläinen suurliikemies Leonid Beluga. Hän omistaa myös Sigma-super- ja hypermarketit.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kengät

Naisilla on tapana rakastua kenkiin. Harjoittelijani sanoi, että minulla on paljon kenkiä. Olihan niitä, tarpeeseen, mutta paljon?

Yhteistyökumppanini Saksassa, Horstissa, oli rakennusliike. Tulipa rakennusliikkeen poika, nykyinen toimitusjohtaja, kerran kotiin ja kertoi päivän tekemisistään. Oli käynyt mittaamassa tilat. Tilaus oli tehdä kenkäkaappi – 700 parille kenkiä!


Ei,  kyseessä ei ollut kenkäkauppias, vaan yksityishenkilö, Hampurissa. Mitäpä Hampurissa ei olisi. Mutta on toisenlaisiakin tarinoita kengistä.

Äiti on kertonut, että sota-aikana ei ollut muuta kuin narukenkiä. Valitettavasti ne eivät kestäneet mitään.

Isäni syntyi vuonna 1921. Hän oli käyhän talon köyhä poika, Nuijamaan Rapattilasta. Alakouluaikana hänellä poikaparalla oli ollut niin huonot kengät, että hän ei ollut uskaltanut mennä niillä kouluun, vaan oli ennen koulua piilottanut ne pusikkoon ja mennyt kouluun avojaloin, ja palatessaan kotiin sitten taas hakenut kengät pusikosta.

Nyt jo 75-vuotias itäkarjalainen tuttavani on kertonut, ettei hänellä lapsena ollut kenkiä lainkaan. Kesät talvet hän ja hänen sisaruksensa Prääsän lähellä Karjalassa kävivät koulua avojaloin. Myös talvella ja lumessa.

Itäkarjalainen, Tuuloksessa syntynyt ja Salmissa sodan jälkeen kasvanut ystäväni kertoi, että hän sai lapsena naapurin tytön liian pienet kengät, sillä ei ollut suurempia… Ei voinut ostaa, kun ei ollut mitä ostaa. Talvella käytiin koulua kumisaappaissa. Ensimmäiset kenkänsä hän sai kun meni naimisiin. Myöhemmin hänellä Petroskoissa opettajana toimiessaan oli monen värisiä kenkiä pienessä työhuoneessaan, sillä opettajan piti aina olla huolitellusti ja tyylikkäästi pukeutunut. 

Isokenkäisistä en sanonut mitään.