keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sinä, minä ja Pisa


Jo parisuhteen alussa oli selä, mistä kinat tulisivat syntymään. Kun suomalainen opettaja ja saksalainen opettaja tutustuivat toisiinsa, oli jo toisten treffien aiheena Pisa-tutkimus. Molemmat näkivät sekä hyviä että huonoja puolia maidensa koulujärjestelmissä, mutta Pisasta ei syntynyt sopua.

Saksalainen miesopettaja ei voinut ymmärtää, miksi Suomi pärjäsi tutkimuksissa hyvin ja Saksa huonosti. Tunnollinen suomalainen opettaja taas ei voinut ymmärtää saksalaisen jopa maanisiin mittoihin yltyvää kiihtymystä aiheesta. Kunnon suomalaisena hän tuumi, että toki tuloksista voi olla ylpeä, mutta päivittäisessä työssään hän kohtasi ongelmia, jotka peittivät alleen kaiken glorian. Asia nousi kuitenkin esille joka kolmas vuosi, aina uusien tulosten tultua. Usein keskustelu eteni seuraavasti:

-          - Kyllä siinä Pisassa jotain häikkää on.

-          - Jaa, niin no, ei kai sitä mikään tutkimus täysin aukoton ole.

-         -  Joo, mutta ei siinä varmaan oteta huomioon kaikkea. Saksassa on paljon enemmän porukkaa ja Suomessa näitä erityisopetuksia pienempiä ryhmäkokoja.

-          - Jaa, ei kai ne ryhmät nyt niin pieniä ole. Suomessa ollaan ehkä jotenkin koulutuksellisesti tasa-arvoisempia, kun on tämä pitkä peruskoulu. Hyvät vetävät heikompia mukanaan, kun taas Saksassa ne hyvät erotellaan porukasta ja aikaisessa vaiheessa.

-          - Mutta pitäähän niitä lahjakkaita tukea! Eihän siitä tule mitään, jos kaikki olisivat yhtenäiskoulussa! Että eivät nämä kyllä kovin luotettavia tuloksia. ole. Pitää huomioida myös sosiaalinen ympäristö Ei suomalaisessa koulussa mitään tapojakaan osata, kun opettajiakin sinutellaan.

-          - No mä olen just miettinyt, että ehkä Suomessa kouluissa menestytään, koska siellä on rennompi tunnelma. Että ope on niin kuin kaveri eikä pelottava auktoriteetti. että se niin kuin lisäisi oppimismotivaatiota.

-         -  Älä nyt mene sivuraiteelle. Kyllä siinä Pisassa jotain on pielessä. Kun on tämä saksalainen opettajankoulutuskin paljon tiukempi.  Puolitoista vuotta täyttä työtä käydään silloin tällöin arvioimassa.

-         -  Jaa, en mä kyllä tykkäisi, jos joku koko ajan kävisi kyttäämässä. Ja kollegiaalinen apu on musta parempi kuin joku arviointikomitea. Sähän voisit soittaa sinne Pisaan ja esittää sun teorioita noista tuloksista. Mä en nyt ehdi, mun pitää tarkistaa nämä kokeet huomiseksi.

Jossain vaiheessa rauha laskeutui maahan. Kritiikki muuttui sisäiseksi puhinaksi, joka kyti odottaen seuraavien tutkimustulosten julkaisemista.

…………………………………..

Kirjoittaja Heidi Viherjuuri on Kölnissä työskentelevä suomen  kielen opettaja. Nappiin kirjoitettu! Yllä oleva artikkeli ilmestyi Opettaja-lehdessä 5.10.2012. Itsekin olen OAJ:n jäsen, opetanhan minäkin suomea, joskaan en päätoimisesti.

Sen verran olen aiheeseen perehtynyt, että aikoinaan pidin Saksassa montakin esitelmää Suomen koululaitoksesta, sen jälkeen kun ensimmäiset Pisa-tulokset tulivat. En kehunut enkä moittinut, esitin faktoja siitä, mikä on eri tavalla näissä kahdessa maassa.

Itse kysyn, miksi Suomen erinomainen koulu kuitenkin tuottaa näin massiivista nuorten pahaaoloa koulussa ja nuorten laajamittaista syrjäytymistä. Ja miksi nuorisotyöttömyys on nimenomaan Suomessa niin korkea verrattuna muihin Euroopan maihin? Nykyinen nuorisotakuu Suomessa kyllä auttanee, joskin samalla leikataan rajusti koulutusrahoja. Skitsofreenista ja lyhytnäköistä toimintaa hallitukselta eli hallituspuolueilta, sanoisin.

Toisaalta kysyn, miten on mahdollista, että Suomessa noin 60 % ikäryhmästä kirjoittaa ylioppilaaksi, kun se prosenttimäärä muissa maissa on vain noin kolmannes? Olin aikoinaan järjestämässä suomikoulujen oppilasvaihtoa, ja olivathan omatkin lapset koulussa molemmissa valtioissa. Näiden kaikkien oppilaiden yhteneväinen mielipide on, että koulussa on Suomessa helpompaa kuin Saksassa… Varsinkin kielten ja matematiikan opetusta Suomessa pitivät suorastaan lapsellisena. 

3 kommenttia:

  1. Itse olisin kaivannut kouluaikana enemmän haasteita, paljon enemmän. Mutta tahti oli se tappavan hidas ja pitkästyttävä, niin että motivaatio todellakin hävisi vuosien varrella. Toinen juttu, mikä aina ihmetytti oli sellainen "ulkoluku" systeemi. Eli pärjäsit hyvin kun muistit pienen aihepiirin asiat kokeessa, minkä jälkeen sitten kaikki unohtuikin heti. Vaikka siinä pärjäsin, ei se tuntunut mielekkäälle tai järkevälle. Parempi olisi oppia hahmottamaan kokonaisuuksia ja sitä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Etenkin aineiden kuten historian tai biologian opetuksessa.
    Kenties tuo kaikki on parantunut sitten omien kouluaikojeni. yo -86.
    Toki on hienoa, että kaikki saavat ilmaisen koulutuksen. Mutta ihmiset ovat erilaisia, hyviä
    eri asioissa. Tuskin kansantalouden kannalta on hyväksi yrittää mahduttaa kaikki samaan pakettiin. Enemmän käytännöllisesti suuntautuneille tulisi antaa siihen mahdollisuus. Käytännön taidot ovat aivan yhtä tärkeitä, mutta omana aikanani esim. peruskoulussa heikommin pärjääviä ei mitenkään kannustettu. Heille ei ollut vaihtoehtoja, paitsi tasokurssit joissain aineissa. Mitkä kenties saivat heidät tuntemaan itsensä "tyhmemmiksi" aivan turhaan. Ihmiset vaan ovat eri tavoin lahjakkaita, siksi "yksi kaikille" koulu ei ole optimaalinen kenellekään.
    Pitäisi vaan tunnustaa perusasiat ensin,
    mitenkään oppilaita syyllistämättä, erilaisuutta ja eri taitoja arvostaen. Esim. monet pojat varmasti viihtyisivät paljon paremmin, jos käytännöllisiä ja teknisiä taitoja kehittäviä aineita olisi enemmän tarjolla. Pojille tuo "ulkoluku" systeemi sopii vielä huonommin kuin tytöille.


    VastaaPoista
  2. "Ja miksi nuorisotyöttömyys on nimenomaan Suomessa niin korkea verrattuna muihin Euroopan maihin?"

    Kuinka niin? Suomen nuorisityöttömyys on edelleen EU:n keskiarvon alapuolella.

    http://goo.gl/ieVnjD

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista.
    http://www.hs.fi/talous/a1305560213094 (HS 19.4.2012)

    VastaaPoista