lauantai 7. heinäkuuta 2012

Vieraita Kiinasta. Ottomoottoreita, hedelmäsalaattia ja origamia

Tietyllä tavalla kansainvälistä on elämä aina ollut. Tai siis sen jälkeen, kun Ranskaan lähdin. Todella pitkään olin saksalais-japanilaisen ja saksalais-intialaisen seuran jäsen, no tietenkin myös saksalais-suomalaisen – ja olen sitä yhä.

Meillä kotona oli töissä kiinalainen ohjelmoija, ex-miehelläni kollegana intialainen ja kiinalainen. Vaikka en lasten syntymän jälkeen päässytkään enää mieheni työmatkoille eri puolille maailmaa, hän toi tullessaan meille kotiin vaikka ketä.

Yksi näistä oli kiinalainen professori Gao, sittemmin Jiangsun yliopiston rehtori. Varmaankin nyt eläkkeellä. Hän oli opiskellut Itävallassa ja puhui siksi sujuvasti saksaa. Myöhemmin myös hänen tyttärensä meni naimisiin itävaltalaisen kanssa. Hän kävi meillä Saksassa monta kertaa ja kerran myös hänen vaimonsa oli mukana. Gaot olivat molemmat tekniikan tohtoreita.


Professori Gao ja hänen vaimonsa kertoivat Maon ajoista, siitä miten heidän akateemisesti koulutettujen oli pakko lähteä vuosiksi maalle ja millaista kohtelu siellä oli.

Olivatpa kerran taas meillä. Asuimme tuolloin Rodheimissa, siinä Frankfurtin kupeessa. Oli kaunis kesä. Lähtivät mieheni kanssa ajelulle maaseudulle Pfalziin ja tarkoitus oli myös tutustus Bad Homburgin linnaan. Minä olin luvannut tehdä ruuan ja grillata lihat valmiiksi tiettyyn kellonaikaan mennessä. Pfalz on se seutu Frankfurtista länteen, jossa virtaa Mosel ja joka on laajaa, kumpuilevaa, vehreää pelto- ja metsämaisemaa.


Mutta eipä väkeä kuulunutkaan takaisin. Grillilihat ehtivät kypsyä liiaksikin.

Tulivathan he sitten vihdoin. Tarina oli tämä: olivat ajelleet Schwarzwaldissa ja jossain pikkukylässä sattumalta nähneet kyltin „Otto-museo”. Gaot olivat tietenkin halunneet tutustua siihen. Museo oli ollut kiinni, mutta löytyipä pihapiirista museon ylläpitäjä… joka puhui sujuvaa kiinaa! Kiinalainen Gao oli tehnyt tohtorintyönsä juuri ottomoottorista, joten kysyttävää hänellä oli riittänyt.

Olivat sitten jatkaneet matkaa Bad Homburgin linnaan – ja kuinka ollakaan: myös siellä oli ollut sujuvasti kiinaa puhuva opas! Nythän täytyy tietää, että vaikka Saksassa toki kiinalaisia on, niin ei ole tavallista, että kaikkien museoiden henkilökunta puhuu kiinaa. :-)

Syötiin ylikypsät lihat sitten ja vieraamme olivat ylionnellisia. Hämmästystä herätti jälkiruokani: hedelmäsalaatti. Sellaista he eivät olleet koskaan ennen nähneet!

Gaot kertoivat, miten heidät oli Maon aikana laitettu työleirille, koska olivat akateemisesti koulutettuja. Siellä he joutuivat eri paikkakunnille ja olivat leirillä kymmenen vuotta, mutta säilyivät sentään hengissä. Työ oli raskasta maatyötä. 

Lapsemme eivät tykänneet ollenkaan siitä, että vieraita tuli Kiinasta. Gaot tämän havaittuaan pyysivät pari arkkia paperia ja ryhtyivät paperia taittelemaan. He saivat aikaiseksi fantastisia origamiluomuksia. Kysyin hiljan nykyisiltä kiinalaisilta oppilailtani, onko tavallista, että Kiinassa osataan origamin taito - taito, jonka me tavallisesti asetamme Japaniin. Kyllä vain, he vastasivat!




Tämän jälkeen lapset eivät olisi millään laskeneet vieraitamme pois.

Sellaisia ovat kiinalaiset…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti