lauantai 30. huhtikuuta 2011

Koululaisen/opiskelijan mietteitä

Vuodessa on 365 päivää.
Vähennämme niistä ensin 122 päivää, koska kerran vietämme yhden kolmanneksen elämästämme vuoteessa.
Sitten vähennämme 45 päivää, eli ne kolme tuntia, jotka käytämme joka päivä syömiseen.
Jäljelle jää 198 päivää, josta vähennämme 90 päivää eli kesäloman osuuden ja sitten 21 päivää eli joulu- ja pääsiäislomien osuudet.
Jäljelle jää niin vähän päiviä, ettei niistä voi enää vähentää edes lauantai- ja sunnuntaipäivien osuutta...

Lähde: Darrell Huff: "Kuinka tilastoilla valehdellaan"

Varsin opettavaista luettavaa. Oletko lukemasi jälkeen enää ihan varma mistään, mitä tilastotiede sanoo? Mitä tarkoittaa vaikkapa kliinisesti testattu? Sana "instituutti" ei nimittäin ole suojattu, se voi olla mitä vaan. Onko varmaa, että voin syöminen on vaarallista? Kyllä totisesti Pohjois-Karjalan väestö tervehtyi, kun rasvan määrää vähennettiin. Niin kyllä tervehtyi myös kontrolliryhmä eli muu väestö, vaikka rasvan määrää ei vähennettykään... jne jne jne jne...

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Ortodoksinen pääsiäispalvelus Kalajoen luterilaisessa kappelissa

Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ja ortodoksinen seurakunta järjestivät yhdessä ortodoksisen jumalanpalveluksen Kalajoen luterilaisessa kappelissa 26.4.2011.

Tilaisuuden piti matkapastori Isä Aleksej ja kanttorina toimi hänen vaimonsa Marita. Pääsiäisaiheisessa kaksikielisessä jumalanpalveluksessa oli läsnä sekä ortodokseja että luterilaisia.

Nyt pidetyn jumalanpalveluksen on tarkoitus olla alkuna jatkuvalle jumalanpalveluskäytännölle. Aluksi jumalanpalvelukset pidetään luterilaisen seurakunnan tiloissa ja myöhemmin vuonna 2013 tarkoitukseen siunattavassa Hiekkasärkkien tsasounassa.



Iloinen olen Maritan lupauksesta opastaa kirkkolauluissa sekä maallikkotilaisuuksian pitämisessä. Torstaina 9. kesäkuuta kokoonnumme sitä varten harjoituksiin Kalajoelle.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Saksaan matkaaville: Freizeitspezialist!



Kaikille Saksaan menijöille, sekä matkalaisille, lomalaisille, eteenpäin etelään menijöille tai Hannoverin messuvierailijoille haluan antaa lämpimän suosituksen: yöpyä tai viipyäkin Marja-Leena ja Peter Winklerin luona, huoneessa tai loma-asunnossa. Hyvä majapaikka, edullinen, ja runsas, maukas ja kauniisti katettu aamiainen sekä lämminhenkinen palvelu ja ilmapiiri.

Kevät on Saksassa pitkällä, jollen sanoisi täysi kesä! Marja-Leena muistaa minua, entistä kielikoulun opettajaa tervehdyksillä ja ihanilla valokuvilla. Meillähän onkin yhteistä taivalta ja yhteistä menneisyyttä kielikoulujen tiimoilta monenlaista.

Marja-Leena lähetti allaolevat kuvat ja viestitti juuri, että juhannusruusut ja mustikka kukkivat jo! Varsin ihana on Keski-Euroopan kukkaloisto juuri keväällä. Puitakin on monenlaisia ja monenvärisin kukinnoin.

















Majapaikan löytää Steinhudesta, joka on hieman Hannoverista länteen. Steinhuder Meer on lomalaisten suosiossa Keski-Saksassa. Netistä paikan löytää osoitteesta

http://www.freizeitspezialist.de/.





sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Piha- ja puutarhatöitä. Bundesgartenschau

Uudella pihallamme kevätsiivousta tehdessä muistui mieleen vuosien takainen tapahtuma.

Rakensimme Frankfurtin lähelle 1982 uuden talon ja totta kai piha piti kevään tullen laittaa myös johonkin järjestykseen. Keväällä 1983 kuoputtelin ja kääntelin multaa ja ihmettelin, mistä rahat puutarhan laittamiseen. Uusi talo ja sen mukaiset kulut, joten ei rahaa liiennyt mihinkään ylimääräiseen. Eipä muuta kuin odottelemaan parempia päiviä.

Saksassa järjestetään joka toinen vuosi jossain kaupungissa puutarhanäyttely, Bundesgartenschau. Se on iso tapahtuma, sisältää yleensä kokonaisen kaupunginosan maisemallisen uudelleensuunnittelun, tapahtumia on jos vaikka minkälaisia. Tapahtuma maksaa kaupungille miljoonia, mutta myös vetää väkeä monia miljoonia. Tänä vuonna näyttely on Koblenzissa.



Kaikkien aikojen eniten vierailijoita veti Mannheimin näyttely 1975: 8,1 miljoonaa. Olin siellä tuolloin minäkin ja näin ensimmäistä kertaa hologrammin…

Vuonna 1983 tämä näyttely oli Münchenissä. Appivanhempani olivat matkustavaista väkeä, kiinnostuneita puutarha-asioista ja tietenkin lähtivät Müncheniin.



Heti portilla heitä odotti iloinen yllätys: he olivat senvuotisen näyttelin miljoonas vierailija ja siitä johtuen heille annettiin kuudensadan d-markan shekki puutarhan kaunistamiseen, ja lisäksi muutakin, muistaakseni kukkalahjoja. Kuusisataa oli tuolloin iso rahasumma, ja tuon verran olimme kaavailleet istutustemme maksavan.

Koska heidän oma pihansa ei vaatinut kaunistamista, sillä se oli jo varsin kaunis, he toivat suoraan meille tuon kuudensadan lahjoituksen. Ja me ostimme rahalla kaikki kasvit ja siemenet… ja siellä Rodheimissa se piha on tänäkin päivänä.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Töihin Venäjälle?

Siis jos lähdet töihin Venäjälle, se käy näin. Tässä tarkennan aiempaa kirjoitustani.

Työlupaa varten tarvitset ajan lääkärille, joka antaa lähetteen laboratorioon, jossa pitää tehdä seuraavat testit: lepra, kuppa, tuberkuloosi, klamydia, AIDS. Tarvitset siis ajan lääkärille. Mikäli sairautesi ei ole kiireellinen, ajan saa Suomessa noin kolmen kuukauden kuluttua. Hyväksi on, jos puhuu kieliä, ainakin viroa ja venäjää, sillä suomenkielistä lääkäriä ei ole ihan helppoa Suomesta löytää. Laboratoriotutkimusten tulokset toki myös vievät aikansa.

Eivät Lappeenrannan eivätkä Kalajoen lääkärit suostuneet tätä lähetettä antamaan. Lappeenrannassa sentään tehtiin HIV-testi. Oli monimutkaista saada terveyskeskuksen koneeseen yksityislääkärin lähete, siihen tarvittiin peräti kolme terveyskeskuksen virkailijaa. Testituloksen saaminen sitten vaati lukemattomia peräänkyselyjä, puheluita kokonaisen kuukauden ajan, eikä testin tulosta ollut löytyä mistään. Minulle oli luvattu tämä testi ilmaiseksi, ja vieläpä venäjän kielellä. Peräänkysyminen eli palvelunumeroon soittaminen sekin maksoi erikseen (tarkalleen 5,98 euroa plus vero 23%). Vihdoin sitten sain paperin suomen kielellä. Hoidin paperin Venäjälle. Kun tämä kaikki oli tehty, sain yllättäen Lappeenrannan terveyskeskuksesta kyseisen todistuksen, venäjäksi – kokonaista kaksi kuukautta myöhemmin siitä kun milloin testi oli tehty! Testistä sitten Lappeenrannan terveyskeskus laskutti kahteen kertaan: ensin 50 euroa ennen kuin olin saanut minkäänlaista todistusta, ja kahta kuukautta myöhemmin vielä 16 euroa.

Kun nämä testit sitten on tehty, tarvitaan uusi aika lääkärille, jotta tämä kirjoittaa todistuksen, että näitä kyseisiä tauteja ei ole.

Sen jälkeen kaikkiin papereihin on haettava apostillat, eli maistraatin notaarin vahvistus siitä, että paperit ovat alkuperäisiä. Samoin apostilla tarvitaan todistuksiin työhön sopivuudesta eli ammattikoulutuksesta. Apostillat maksavat 21 euroa sivu.

Minä maksoin näistä 89 euroa. Jos sattuu asumaan isohkossa kaupungissa, niin siellähän on maistraatti. Jos sen sijaan sattuu asumaan maalla, pitää lähteä lähimpään isompaan kaupunkiin. Kalajoelta siis Raaheen, 64 km suuntaansa.

Sitten tarvitaan värillinen passikuva. Senhän saa noin 13 eurolla.

Nämä kaikki paperit pikapostina Venäjälle. Itellan pikaposti kestää noin puolitoista viikkoa Lappeenrannasta Petroskoihin ja maksaa 9,10 euroa.

Itellan kautta tavallinen posti Helsingistä Petroskoihin kestää noin puolitoista viikkoa. DHL:n pikalähetys Petroskoista Kalajoelle kesti päivää vaille neljä viikkoa ja heille piti ilmoittaa vastaanottajan osoite peräti kolmeen kertaan.

Tällä välin on haettava kertaviisumia. Se maksaa noin sata euroa. Sen voi hankkia vaikkapa matkatoimisto. Lisäksi on hankittava matkavakuutus, sillä viisumia ei saa ilman sitä.

Monella vakuutus sisältyy johonkin toiseen vakuutukseen. Minulle vakuutus maksoi erikseen 90 euroa. Tosin olin hakenut bisnesvuosiviisumin, kun tarvitsen sellaista muihin tarkoituksiin. Hakemuksen käsittelyaika Venäjän konsulaatissa on noin kuukausi, ja maksoihan sekin yli sata euroa.

Olisin mielelläni tehnyt töitä laskulla suomalaisen yrityksen kautta, jolloin olisin tietenkin vero- ja sosiaalimaksuvelvollinen Suomeen, mutta venäläinen työnantaja ei suostunut siihen, koska olisi muuten menettänyt lupansa saada ottaa töihin ulkomaalaisia. Tähän on syynä se, että Venäjä ei halua verojen menevän ulkomaille.


Näiden kaikkien papereiden kanssa venäläinen työnantaja menee paikalliseen maahanmuuttovirastoon ja anoo ulkomaalaiselle työntekijälle työlupaa. Kun lupa annetaan, ja käsittelyaikaahan tietenkin on, Venäjän maahanmuuttovirastossa pari kuukautta, niin hakijalle lähetetään kutsu, jolla viisumin voi vaihtaa työviisumiin. Eli hakija ottaa uudelleen yhteyttä Venäjän lähetystöön tai konsulaattiin.

Sillä luvalla voi sitten Venäjällä tehdä töitä kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen luvan voi uusia toiseksi kolmeksi kuukaudeksi.

Mutta koska maahanmuuttovirasto ei aluksi hyväksynyt lääkärini todistusta, koska todistuksesta puuttuivat niiden tautien numerot, joita minulla siis ei ole – tautien nimet kyllä paperissa olivat – lääkärin piti kirjoittaa sama todistus uudestaan ja postittaa se Venäjälle. Siitä taas maahanmuuttoviraston mukaan puuttui apostilla, joten maahanmuuttovirasto sitten vaati HIV-todistukseen apostillan. Toki tämä kaikki vei aikaa ja rahaa. Kun sitten vihdoin viimein kaikki paperit olivat kunnossa ja Venäjältä oli tullut kutsu, oli kiitos Petroskoin maahanmuuttoviraston, Lappeenrannan terveyskeskuksen ja DHL:n kulunut niin paljon aikaa, että ne kaavaillut luvanalaiset kolme kuukautta olivat kuluneet umpeen.

Kysyn nyt tämän kaiken jälkeen, millä tavalla Suomen virkailijoiden (Lappeenrannan terveyskeskus), yksityisen yrityksen (saksalainen DHL) ja Venäjän maahanmuuttoviraston toiminta poikkeavat toisistaan? Millä perusteella moititaan vain Venäjää huonosti toimivaksi?

Suomen muusta viranomaistoiminnasta seuraavissa blogeissani. Ne tarinat ovat kuin suoraan dekkareista. Olin aina luullut, että Saksa on byrokraattinen maa, mutta nyt kun asun Suomessa, tiedän varsin karvaan kokemuksen kautta, että Suomi onkin paljon byrokraattisempi...! Ainoat asiat, jotka tässä Venäjän työlupa-asiassa toimivat mallikelpoisesti, oli yksityislääkäri sekä Tohmajärven matkatoimisto, josta olen hakenut viisumini. Lämmin kiitos heille!

Oppilaat Petroskoissa yhä odottavat. Mitä nyt? Ehdin opettamaan Venäjällä yhden rupeaman, oppilaani innostuneita ja mukavia, kaikki paikan päällä mitä parhaiten. Vain palkkaa en voinut enkä voi saada, kun ei ollut virallista työlupaa. Kaikki meni humanitäärisen avun piikkiin. Työnteosta sain siis taas kerran rangaistuksen. Nyt minua rankaisee työnteosta TE-toimisto ja Kela, mutta se on eri tarina...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tapahtumia nykypäivän Suomessa 1. Nettiyhteydestä ja postin kulusta

Elämä ilman nettiyhteyttä on kuin olisi leikattu pois ulkomaailmasta. Sehän ei toki oikeasti ole lainkaan totta, sillä elämä pyörii ympärillä, on työtä ja touhua ja on tuttuja ja tuntemattomia. En ole kuitenkaan kuukauteen kirjoittanut mitään blogiini, ja nyt päivitys tuntuukin lähes ylivoimaisen hankalalta.

Netittömän elämän mahdollistavat Kalajoen huonot verkot. Joulukuusta asti olin valittanut jatkuvasti Saunalahdelle siitä, että minut heitettiin netistä jopa viiden minuutin välein. Tekninen tuki ei reagoinut mitenkään. Toisaalta alkoi tulla Justiinalta karhulaskuja, mutta laskujakaan en ollut saanut yhtäkään, en vanhaan enkä uuteen osoitteeseen. Valitin valittamistani, mutta tilanteeseen ei tullut mitään muutosta.

Yhden hyvin epäystävällisen vastauspuhelun sain kyllä, jossa asiakaspalvelija kehoitti minua ottamaan yhteyttä postiin, ja kysymään sieltä kadonneita laskujani. Siis kysymään postista sellaista postia mistä en tiedä että se on ylipäänsä lähetetty, milloin se on lähetetty ja mistä minne!

Sitten vihdoin kirjoitin toimitusjohtajalle kirjeen ja liitin siihen mukaan kaikki valituskirjeeni ja kerroin tapahtumien kulun. Sitten vasta alkoi tapahtua. Elisan ja Saunalahden palvelupäällikkö soitti. Teknisen tuen kanssa kokeiltiin sen jälkeen kaikki mahdollisuudet, ja lopputulos oli, että palvelua, josta olin maksanut, ei pystytä minulle tarjoamaan.

Kävi ilmi, että laskuttamattomuus ei ollut postin hävikkiä, vaan Saunalahden sisäinen vika: laskut eivät jostain syystä olleet koskaan päätyneet tulostettaviksi. –Ei, en ota vastaan väitettä, että netissähän ne. Miten olisin ne netistä saanut, kun kerran nettiyhteys ei toiminut? Toisekseen, olin nimenomaan sopinut, että ne lähetetään minulle postitse.

Hieman kutkutti KalajoenSeudun pääkirjoitus viitaten viestintäministerin vierailuun Kalajoella. Eipä sitä nettiyhteyttä nimittäin ole muillakaan… Vaan olipa myyjä Lappeenrannassa osannut myydä ja minä menin lankaan. Lisäsi hän myi minulle Elisa Vahdin, jolla minulla ei ole mitään käyttöä. Lähdin näes siitä, että se kuuluu nettipalvelun hintaan, vaan kas, siitä pitää maksaa nyt lähes vuoden loppuun vielä 14,90 euroa kuukaudessa. Harmittaa niin vietävästi!

Ammattiopistolla on toki pääsy nettiin, mutta opistolle täällä kehäkolmosen ulkopuolella on kotoa 35 kilometrin matka, enkä ole siellä joka päivä. Kirjastossakin on internetpalvelu, mutta heidän koneillaan en pysty kuuntelemaan luentojani - kiitos palomuurin, turvapalvelun.

Eihän toki olisi ollut kovinkaan ihmeellistä, jos posti, jonka nimi on nykyisin ”tee-se-itse” eli itella, olisi hukannut lähetykset, niitähän minulle lähetettyjä viime vuoden kuluessa hävisi tietymättömiin peräti neljä. Posti kuitenkin vakuutti kyselyni jälkeen, että kaikki on toimitettu perille mitä on saatu toimitettavaksi. Kysyn nyt kuitenkin, minne ne neljä ovat hävinneet… tulee mieleen, että onkohan joku silloin tällöin heitellyt ne jonnekin mustiin aukkoihin…?

Nyt sitten ihmettelen, miten tästä eteenpäin. Siis huomio: tämä tapahtuu Suomessa vuonna 2011.