lauantai 31. joulukuuta 2011

Uudenvuoden aatto ja uudenvuoden päivä Saksassa

"Silvester und Neujahr"

Vuoden viimeistä päivänä kutsutaan Saksassa Sylvesteriksi. Silloin nimittäin pyhällä Sylvesterillä on nimipäivä. Nimipäiviä sillä tavalla kaikilla kuten Suomessa ei ole muualla maailmassa kuin vain Ruotsissa. Nimipäivä on katolisissa maissa aina vain pyhimykselle nimetty päivä.

Ai että on se Sylvesteri... Sylvesteri (myös Sylvester) on Looney Tunes -animaatioiden kissahahmo, joka usein ajaa takaa Tipi-lintua. Nimi on sanaleikki metsäkissan latinalaisesta suvun nimestä, felix silvestris, eli suomeksi metsäkissa.



Pyhä Sylvester kuoli 31. joulukuuta 335 jKr. Roomassa, paavina. 31. joulukuuta kaikki liikkeket sulkevat puoleltapäivin. Kirkoissa pidetään jumalanpalveluksia, kiitetään menneestä ja pyydetään tulevalle siunausta.

Iltaa vietetään ystävien kanssa, pidetään kekkerit tai bileet, tai ilta vietetään ravintolassa tai käydään teatterissa. On tullut tavaksi katsoa "Dinner for one" televisiosta uudenvuoden iltana. Se tulee johonkin aikaan kaikilta kanavilta, eli teetpä mitä hyvänsä, aina voit filminpätkän nähdä...

"Dinner for one" on brittisketsi. Siinä esiintyy 90-vuotispäiväänsä viettävä yksin elävä naishenkilö, nimeltään Miss Sophie, ja hänen butlerinsa, henkilökohttp://www.blogger.com/img/blank.gifhtainen palvelijansa, joka ottaa Sopien jo kauan sitten kuolleitten ystävien roolin ja samalla humaltuu enemmän ja enemmän.

James: The same procedure as last year, Miss Sophie?
Miss Sophie: The same procedure as every year, James!




Hyvin suosittua on syödä ystävien kanssa yhdessä fondueta tai raclettea. Fondue on ruoka, jossa kuumassa öljyssä tai lihaliemessä kypsennetään lihaa padassa ruokapöydässä, sitten kasstetaan liha erilaisiin kastikkeisiin ja lisäksi tarjoillaan ranskanleipää ja salaatteja. Tai oikeammin: ranskan sana "fondue" tarkoittaa sulatettua, ja lihaahan ei voi sulattaa, vain juustoa, mutta sana on levinnyt tarkoittamaan kaikkea, mitä suoraan pöydässä kypennetään. Alkuperäinen fondue on siis juustoa, jota sulatetaan padassa pöydässä ja siihen kastetaan ranskanleipäpalasia. Jos joku hukkaa palasensa pataan, joutuu suutelemaan jotain läsnäolijaa...



Raclette on alunperin Sveitsistä. Pieniin pannuihin laitetaan kinkkua ja vihanneksia, päälle juustoa ja pannuset laitetaan sitten raclette-laitteeseen kuumenemaan ja juusto sulaa. Lisäkkeeksi tarjoillaan keitettyjä perunoita ja hapanliemivihanneksia.



Loppuaika yöhön asti vietetään pelaten seurapelejä. Keskiyöllä avataan samppanjapullo ja juodaan lasillinen toivotaen toisille hyvää uutta vuotta. Hauska toivotus on mielestäni "guten Rutsch" eli "hyvää liukua uuteen vuoteen". Lisäksi joskus annetaan toisille marsipaanista tehtyjä neliapiloita tai pieniä marsipaanipossuja.

Eikä tietenkään unohdeta ilotulitusta. Senhän on tarkoitus ajaa pahat henget pois. Tämä tapa on peräisin vanhoilta germaaneilta. Ammoisina aikoina pidettiin meteliä rummuttaen, pasuunoihin puhaltaen ja ampuen ampuma-aseilla. Ja nytkin kumisevat uuden vuoden yönä kirkonkellot .

Ilotulituksen jälkeen kurkistetaan tulevaisuuteen valaen tinaa, lukien horoskooppeja tai lukien korteista. Tämänkään jälkeen ei mennä nukkumaan, vaan vietetään yö valvoen - ja usein myös runsaasti alkoholia nauttien.

Seuraava päivä, uuden vuoden päivä, on pyhäpäivä, ja silloin nukutaan - tai tehdään pitkä kävelyretki. Ja katsotaan televisiosta Wienistä lähettevä uuden vuoden konsertti.

Prost Neujahr!

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Vuorokausi suomalaista elämää

Tilastokeskuksen juuri ilmestynyt Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 kuvaa tarkasti suomalaista yhteiskuntaa ja sen kehitystä. Vuosikirjan tilastot kertovat esimerkiksi, että jos vuoden 2010 tapahtumat jaetaan tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, yhden vuorokauden aikana Suomessa...

- syntyi 167 lasta: 86 poikaa ja 81 tyttöä
- kuoli 139 henkilöä
- solmittiin 82 avioliittoa
- myönnettiin 37 avioeroa
- 12 ulkomaalaista sai Suomen kansalaisuuden
- tehtiin 2 403 muuttoa, joista 1 559 saman kunnan sisällä
- valmistui 30 uutta asuinrakennusta
- syttyi 41 tulipaloa, joihin hälytettiin pelastuslaitos
- aloitettiin 91 uutta yritystä ja lopetettiin 58 yritystä
- pantiin vireille 8 konkurssia
- peruutettiin maksuhäiriön takia 160 luottokorttitiliä
- maksettiin 2,8 miljoonaa euroa julkista kehitysapua
- kulutettiin asukasta kohti laskettuna
206 g lihaa, 154 g tuoreita vihanneksia, 87 g sokeria,
130 g tuoreita hedelmiä ja 502 g maitotuotteita
- juotiin yhteensä 1,1 miljoona litraa keskiolutta,
179 000 litraa viinejä ja 82 000 litraa väkeviä alkoholijuomia
- tehtiin 28 raskauden keskeytystä ja 11 sterilointia
- poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli yhteensä 1 183 rikosta:
mm. 58 rattijuopumusta, 54 huumausainerikosta, 91 pahoinpitelyä,
2 raiskausta ja 3 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä
- tehtiin 18 asuntomurtoa ja 37 moottoriajoneuvomurtoa
- lähetettiin 11 miljoonaa tekstiviestiä.

Suomen tilastollinen vuosikirja on tilastojen perushakuteos.
Tilastokeskuksen julkaisema Suomen tilastollinen vuosikirja 2011 on laaja tilastojen kokoomateos, joka sisältää sekä ajankohtaista tilastotietoa että pitkiä aikasarjoja. Suomea koskevien tietojen lisäksi kirjassa on myös runsaasti kansainvälistä vertailutietoa. Vuosikirjaa on julkaistu jo vuodesta 1879 lähtien.

Vuosikirjan mukana on CD-ROM, joka sisältää julkaisun pdf-muodossa, sen kaikki taulukot Excel-muodossa sekä teemakartat. Vuosikirja on saatavana myös verkkopalveluna. Kirja on suomen-, ruotsin- ja englanninkielinen.

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Me tarvitsemme uusssuomalaisia

Allaoleva teksti julkaistiin, vähän pitempänä, Haapaveden opiston juuri ilmestyneessä opiskelijalehdessä. Haapavedellä opetan yhtä maahanmuuttajaryhmää ja Kalajoella toista. Lisäksi minulla on muitakin opetusryhmiä. Maahanmuuttaja-asia on minulle henkilökohtaisesti hyvin ajankohtainen. Siksi lähetin tämän tekstin myös paikallislehteen, mielipiteenäni.

.............


Käväisin syyslomalla Saksassa. Jututin siellä eri tilanteissa kuutta saksalaista sekä itävaltalaista, suomalaista, venäläistä ja intialaista Saksaan muuttanutta suhtautumisesta Saksaan muuttaneisiin.

En käytä sanaa maahanmuuttaja, sillä muuttajahan on muuttaja vain silloin, kun hän muuttaa. Pysyvästi ulkomailta Suomeen muuttanut on jo täällä, ja häntä on parempi kutsua uussuomalaiseksi.

Vastaukset olivat varsin yhteneväisiä. Suhtautuminen Saksaan muuttaneisiin on Saksassa periaatteessa varsin myönteistä. En minäkään ole vielä kenenkään saksalaisen nähnyt kohtelevan ulkomaalaista eri tavalla kuin oman maan kansalaista. Saksan väestöstä 10 % on ulkomaalaisia. Ammattinsa osaavat ulkomaalaiset ovat samassa asemassa kuin saksalaisetkin. Työttömyys maassa on samaa luokkaa kuin Suomessakin, joskin varsin epätasaisesti jakautunut: entisen Itä-Saksan alueen osavaltioissa suuri, mutta lännessä ja etelässä kolmen prosentin luokkaa. Ilman suurempia luonnonvaroja!

Jututin Lyypekissä taksikuskiani, joka kertoi olevansa venäläinen. Hän pitää Saksasta kovin, ei minkäänlaisia ongelmia siitä että on ulkomaalainen, ei aiemmin eikä nyt, mutta huomautti kyllä, että nykyisin voisi asua myös Venäjällä. Venäjällä ansaitsisi hänen ammatissaan paremmin. Kuljettaja kertoi minulle myös asioita historiasta, joita en ollut Suomessa koskaan kuullut... Varsin kansainvälinen on maailma jo ennenkin ollut.

Intialainen pizzaravintolan pitäjä Hampurissa sanoi samoin, ettei ole ollut eikä ole minkäänlaisia ongelmia siitä, että on ulkomaalainen. Ravintola on suosittu, ja kiirettä tuntui olevan. Ainoana huonona puolena mies piti sitä, että suku on niin kaukana ja ettei pääse työnsä takia nyt tyttärensä häihin Intiaan.

Mutta yhtä asiaa valittavat kaikki. Muslimiperheissä naiset eivät käy kodin ulkopuolella, eivätkä siksi myöskään osaa saksaa muuta kuin auttavasti. Tämä taas ei koske arabeja vaan turkkilaisia muslimeja. Siitä seuraa, että lapset eivät opi kunnolla maan kieltä. Lapsista tulee puolikielisiä, eivätkä saa kunnollisia arvosanoja kouluistaan eivätkä pääse kykyjään vastaaviin kouluihin. Vielä tänäänkään turkkilaisten maahan sopeutumisen eteen ei tehdä juuri mitään. Tässä kytee suuri aikapommi: yhteiskunta jakautuu kahtia. Ongelman ydin on se, että heitä ei ole kotoutettu. Tätä virhettä meidän suomalaisten ei tule tehdä. Tietenkin tähän tarvitaan paitsi yhteiskunnan apua, myös sekä suomalaisten että uussuomalaisten omatoimisuutta.

Juuri ulkomaalaiset ovat se resurssi, jota länsimainen yhteiskunta nyt kipeästi tarvitsee. Meillä kun ei ole tarpeeksi lapsia tekemään töitä, ylläpitämään korkeaa elintasoamme eikä maksamaan ikääntyvän kantaväestön eläkkeitä.

Ulkomaalaiset eivät ole vain joku epämääräinen massa jotain, vaan he ovat yksilöitä. Ulkomaalaisuus ei ole tauti eikä se tartu. He ovat täysin samanlaisia ihmisiä iloineen ja suruineen kuin kuka hyvänsä meistä suomalaisista. Yksi hakee työtä, yksi on pakolainen, yksi opiskelija, yksi paluumuuttaja. Me kaikki olemme silloin ulkomaalaisia, kun ylitämme oman maamme rajat. Ei ketään kotoutettu luovutetuilta alueilta? Ei kukaan lähtenyt 60-luvulla Ruotsiin? Eikä meistä kukaan ole käynyt Ruotsissa, ei Virossa? Emme tarvitse Pauligia, emme Sinebrycoffia, emme Gutzeitia? Ei toki Suomesta ole lähtenyt kuin jotain vaivaiset 20.000 ihmistä asumaan pysyvästi Espanjaan? Yksi Sveitsissä asuva suomalainen tuttavani sanoikin sarkastisesti, että ulkomaalaisongelma voitaisiin helposti poistaa siten, että kiellettäisiin kokonaan ulkomaalaisten tuleminen Suomeen. Ja tasapuolisuuden vuoksi suomalaisten lähteminen oman maan rajojen ulkopuolelle...

Väki heittää ulkomaalaiset valitettavasti kaikki yhteen pussiin ja on ärsyyntynyt tänne muuttaneisiin. Se ei ole näiden ihmisten vika. Ne jotka pyrkivät työhön, tarvitsevat käytännön avun, ja heistä tulee aikanaan veronmaksajia kuten muistakin työntekijöistä. Ne jotka opiskelevat, saavat toki opiskella, mutta jos eivät jää Suomeen, niin minun mielestäni maksullisena. ”Kaikkihan Suomessa puhuvat englantia, eihän täällä tarvitse suomea osata,” sanoi laivassa tapaamani nuori ulkomaalainen opiskelija. Hänen koulutuksensa maksaa valtiolle varsin paljon enemmän kuin suomalaisen kouluttaminen. Ei voi olla oikein, että oman maan kansalaisilla on kakkoskansalaisen asema. Kansainvälisyys ei ole itseisarvo.

Omassa pienessä päässäni olen siitäkin huolimatta, sentään suomen kielen taitoisena, päättänyt tehdä sen minkä pystyn sellaisen ihmisen eteen, joka muuttaa tänne syystä mistä hyvänsä ja joka ei vielä tätä vanhakantaista kieltämme hallitse. Tiedän mitä on muuttaa toiseen maahan. Tiedän mitä on muuttaa Suomeen. En saanut opiskeluaikana mitään opiskeluavustuksia, vaan rahoitin opiskeluni lainalla, jonka sitten maksoin aikanaan takaisin. Tein työni Suomen ja suomalaisten hyväksi ulkomailla.

Paluumuuttajana minua kuitenkin valtion taholta on kohdeltu kuin rikollista.

Ja me suomalaiset olemme varsin hölmöjä ja lyhytnäköisiä, jos emme käytä hyväksemme sitä valtavaa potentiaalia, jonka ulkomaalaiset maahamme tuovat.

Saksalainen postikortti ilmaisee ulkomaalaisasiat näin:

Kirjaimesi latinalaiset,
numerosi ja lääketieteesi arabialaiset,
kahvisi afrikkalainen,
uskontosi juutalainen,
posliinisi kiinalainen,
autosi japanilainen,
vaatteesi turkkilaiset,
ruokasi italialainen,
mausteesi intialaiset,
bensiinisi venäläinen,
mutta naapurisi ”perkeleen ulkomaalainen”?

Pirjo Keronen
Paluumuuttaja

maanantai 21. marraskuuta 2011

Sitä saa mitä tilaa

Kun asun nyt Pohjois-Pohjanmaalla ja olen kotoutunut minäkin ja osallistun aktiivisesti seudun tapahtumiin, niin tiesin, että täällä vaikuttaa monipuolinen säveltäjä/pianisti Jouko Kantola.

Upeasta ihanassa kamarikuorossamme Chorus vallis, eli laaksojen kuoro, laulaa (ja soittaa) myös Pia Räihälä; hän esiintyy yhdessä Joukon kanssa laulamalla jazzia. Niinpä "tilasin", että voisin joskus tavata Joukon henkilökohtaisesti.

Kun sitten ujutin itseni Ylivieskan ammattikorkeakoulun tulkiksi ja olin mukana hyvin järjestetyssä iltatilaisuudessa miellyttävässä ilmapiirissä ja seurassa Alavieskan Kähtävällä Inter Sense-koulutuskeskuksessa, niin sinne tuli myös mies, joka tuli esittelemään minulle itsensä: "Hyvää iltaa, olen Jouko Kantola"...

Allaoleva kuva kyseisestä tilaisuudesta. Pia laulaa ja Jouko soittaa. Suosittelen!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Näin meitä narutetaan

Sain sähköpostissa allaolevan viestin Espanjasta. Ei, se ei ollut spämmiä, vaan se tuli henkilöltä, jonka tunnen. Googlettamalla saa käännöksen. (Google tosin on epäluotettavin käännöskone jonka tiedän.)

En ole kirjoituksissani juuri politiikkaan puuttunut, tämänkin kopioin tähän vain siksi, että näette miten erilaiselta maailma eri puolilla näyttää ja miten se, mitä me pidämme itsesään selvänä (tässä tapauksessa polttoaineen hinta) ei muualla olekaan samalla tavalla kuin mihin olemme tottuneet.

Tämän hintajakauman olen tiennyt, kun olen eri maissa käynyt ja oppilaita on kaikista maailman maista. Euroopan maista Luxemburgissa polttoaine on huomattavasti
halvempaa kuin muissa maissa. Siellä käyvät naapurimaista tankilla. Minäkin, kun itse usein aikanaan Luxemburgissa ja sen rajoilla asioin.

No tässähän ei muuta voi tehdä kuin voivotella, vai? Suomalaiset ovat tottuneet olemaan rähmällään milloin minnekin päin. Mistäs meidän valtakunnan kuninkaat muuten itselleen lahjukset, Kreikalle lahjat ja virkakoneistoille palkat ottaisivat?

Maalla asuvana totean, että meidän valtiaat siirtävät palvelut niin kauas kansalaisistaan, että varmasti jokaisen on pakko omistaa auto, ja jokaisessa autossahan on - Suomessa ainoana maana maailmassa - luksusvero. Saksassa tehdään juuri päinvastoin: jokaisella paikkakunnalla on Bürgerbüro, asiointitoimisto, ja suurissa monta, joista saa samasta paikasta kaikki palvelut... Ja autoista vielä: Ostin Saksasta itselle auton (matkailuversio) vuosimallia 1985, ja maksoin siitä tuhat euroa. Autossa on pieni kone ja vielä paljon laittamista, puuttuu sitä sun tätä, se ja tuo ei toimi ja ruostettakin on, mutta me olemme tyytyväisiä kuitenkin. Mutta kuinka ollakaan: tulli yllätti meidät laittamalla sille melkein viisisataa tuontiveroa...!!!

Minun mielipiteeni on, että pääkaupunkiseudun terveyskeskukset on siirrettävä Lahteen, ja lähimmat sairaalat Kouvolaan ja Poriin, tasapuolisuuden vuoksi muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvia kohtaan... Ja pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulunkin voisi siirtää vaikkapa Tampereen tai Jyväskylän seudulle johonkin maalaiskylään. Kas kun ei ydinvoimalaa rakenneta Helsingin keskustaan. Miksiköhän??

.............................


Los precios de los combustibles en el planeta ...
Y ahora vienen los listillos de Bruselas a decir a los gobiernos del
Mercado Comun Europeo, que suban los impuestos en arburantes!!!
Resulta que si:
Los franceses…. Patatin!
Los ingleses….. patatan!
Los alemanes…. pepinin!!!

Fíjate en los precios de la gasolina en el planeta
.................Como nos engañan….

Portugal diesel € 1,405
España diesel € 1,318
Bélgica diesel € 1,222!
Francia diesel € 1,294!

Mientras tanto en el MUNDO, ESTOS SON LOS PRECIOS........
Azerbaiãn - Diesel 0,31 euros
Egipto - Diesel 0,14 Euros
Etiópia - Super 0,24 EUR
Gana- Normal 0,09 EUR
Bahamas - Diesel 0,25 EUR
Bolívia - Super 0,25 EUR
Brasil - Diesel 0,54 EUR
Ecuador- Normal 0,24 EUR
China - Normal 0,45 EUR
Gronelândia - Super 0,50 Euros
Guiana - Normal 0,67 EUR
Hong Kong - Diesel 0,84 Euros
Índia - Diesel 0,62 EUR
Indonésia -Diesel 0,32 EUR
Irak - Super 0,60 EUR
Kazaquistan Diesel 0,44 EUR
Qatar - Super 0,15 Euros
Kuwait - Super 0,18 Euros
Cuba - Normal 0,62 EUR
Líbia - Diesel 0,08 Euros!!!!!!!
Malásia - Super 0,55 Euros
México - Diesel 0,41 EUR
Moldávia - Normal 0,25 EUR
Omãn - Super mais 0,20 euros
Perú - Diesel 0,22 EUR
Filipinas - Diesel 0,69 EUR
Russia - Super 0,64 Euros
Arábia Saudita - Diesel EUR 0,07 !!!!!!
África del Sur - Diesel 0,66 EUR
Suazilândia - Super 0,10 ! Euros!!!!!
Síria - Diesel 0,10 Euros!!!!!
Trinidad y Tobago - Super 0,33 EUR
Tailândia - Super 0,65 EUR
Tunísia - Diesel0,49 EUR
EEUU - Diesel 0,61 Euros
Venezuela - Diesel 0,07 EUR!!!!!
EUA - Normal 0,18 Euros
Vietnam - Diesel 0,55 EUR
Ucrânia - Diesel 0,51 EUR

¡¡¡ Increíble verdad?
Los paises de la Union Europea y sus Ministros de Hacienda, realmente nos
tratan como idiotas ...
Manda este e-mail, para que los ciudadanos sepan como somos engañados por
los politicos (que viven con el dinero de los contribuyentes!)!!!
¡¡¡¡¡¡¡¡ YA ESTA BIEN CON ESTOS SINVERGUENZAS..... .!!!!!!!!!!!!
--
Saludos cordiales

lauantai 19. marraskuuta 2011

Naisena Saksassa ja Suomessa. Sekalaisia sitaatteja ja huomioita

Allaolevan on kirjoittanut Aira Kaun Dortmundista raportissaan naisten viikonlopusta Berliinissä 2006.

"Istuuko rooli? - Suomalainen vahva nainen Saksassa

Marketan mukaan vieraaseen ympäristöön muuttanutta vaivaavat aluksi epävarmuus, neuvottomuus ja pelko. Ajan mittaan oppii hallitsemaan kahta kulttuuria: saa välimatkaa moneen asiaan Suomessa, mutta tarkkailee myös saksalaista elämänmuotoa tietyltä etäisyydeltä.

Yhtenä peruspiirteenä todettiin, että suvaitsevaisuus erilaisuuksia kohtaan kasvaa, kun on itse läpikäynyt vieraana tänne tulleen kokemuksia. Kuitenkin todettiin myös, että ei suomalainen ole Saksassa "oikea" ulkomaalainen muihin verrattuna. Tähän vaikuttavat maantieteellinen asema ja toisaalta maiden vuosisatoja vanhat kiinteät suhteet.

Nimenomaan suomalaisen naisen asemaa pohdittaessa todettiin , että odotukset saksalaisten taholta ovat korkeat: hänen oletetaan olevan älykäs ja rohkea, osaava ja oma-aloitteinen. Mutta käsi sydämelle: suomalainen nainen itse asettaa omia suorituksiaan koskevat vaatimukset vielä hiukan korkeammalle!

Tämän keskustelun lopuksi oltiin yksimielisiä siitä, että on todellinen onnenpotku saada elää kahdessa kulttuurissa nauttien molempien rikkauksista ja ainutlaatuisuudesta. Täytyy vain huolehtia siitä, että sosiaalinen verkko säilyy tiiviinä myös vanhuusvuosia ajatellen. "

..................................................

Tanskalainen nettiportaali e-tysk.dk kertoo saksalaisesta naisesta näin:

"Saksassa tytöt koulutetaan yhtä hyvin kuin pojatkin. Koulun jälkeen he käyvät muutaman vuoden töissä, kunnes lapsia syntyy. Silloin he jäävät pois kodin ulkopuolisesta työstä. He luopuvat urastaan. Nyt heidän pitää huolehtia lapsistaan.

Naisista tulee kotiäitejä, osin koska he sitä haluavat, osin koska heillä ei ole muuta mahdollisuutta. Saksan valtio nimittäin tarjoaa hyvin vähän hoitopaikkoja lapsille. Ne harvat paikat joita on saavat usein sosiaalisesti heikot perheet. Heikkoja perheitä ovat ne, joilla on paljon ongelmia - esimerkiksi alkoholin, huumeiden tai rikollisuuden suhteen. Näillä perheillä on usein myös matalat tulot. Siksikään ei ole kovin miellyttävää laitta lapsi päivähoitoon.

Perheissä, joissa on kotiäiti, mies tekee tavallisesti enemmän töitä kuin mitä normaaliin työviikkoon kuuluisi. Niin mies tulee kotiin vasta seitsemältä, puoli kahdeksalta, kahdeksalta. Usein mies tekee töitä myös viikonloppuisin
Toki on Saksassa myös naisia, joilla on sekä lapsia että kodin ulkopuolinen työpaikka. Jotta tämä olisi mahdollista, he ottavat palvelukseensa lastenhoitajan tai kodinhoitajan. Jos kyseessä on lastenhoitaja, tämä hoitaa vain lapsia. Jos hän hoitaa lapset ja kodin, häntä kutsutaan kodinhoitajaksi. Kodinhoitaja myös siivoaa ja valmistaa lämpimän lounaan."

............................................

Sakari Hankamäki kirjoittaa blogissaan 8.11.2011 näin:

"Voiko miehen tehtäviä hoitaa nainen?

Amerikkalainen Forbes-lehti listasi jokin aika sitten maailman 70 tärkeimpänä pidettyä johtajaa. Helsingin Sanomat kutsui heitä ”mahtijohtajiksi”.
Merkittävää on, että suuruuksien listalle mahtui vain yksi nainen: Saksan liittokansleri Angela Merkel. Ainakin hän sai tämän seikan johdosta yhtä paljon huomiota kuin kaikki miehet yhteensä.

Talous ja politiikka ovat kieltämättä patriarkaatin vallassa. Johtaminen on perinteisesti miesvaltaista myös suurimmissa uskonnollisissa yhdyskunnissa ja kirkoissa kautta maailman – moderneja ja maallistuneita protestanttisia kirkkokuntia lukuun ottamatta."

................................................

Wikipedia huomauttaa naisesta mm.:

"Monissa kulttuureissa on tapana erottaa puhuteltaessa naimisissa oleva ja naimaton nainen toisistaan. Rouva viittaa naimisissa olevaan, neiti puolestaan naimattomaan naiseen. Saksan kielessä on kuitenkin lakattu käyttämästä neitiä tarkoittavaa sanaa fräulein, koska sen käytön on katsottu vihjailevan siihen, ettei kyseinen nainen ole kelvannut kenenkään miehen vaimoksi. Ranskassa on arvosteltu naimattoman ja naimisissa olevan naisen erottamista puhuttelussa sen takia, että miesten kohdalla vastaavaa erottelua ei tehdä."

..............................................

"Saksalainen avioliitto kestää 14 vuotta – suomalainen yhdeksän

Saksalaiset viihtyvät naimisissa entistä pidempään. Eroon päätyneet avioliitot ovat pidentyneet Saksassa kahden viime vuosikymmenen aikana yli kahdella vuodella. Suomessa pyykit viikataan sen sijaan vuosi vuodelta aikaisemmin.

Avioliittokehitys kulkee Saksassa ja Suomessa täysin eri suuntiin. Saksassa vuonna 2010 eronneet avioparit ehtivät olla naimisissa keskimäärin 14 vuotta. Vielä vuonna 1992 avioliitto päättyi keskimäärin 11,6 vuodessa, raportoi Saksan tilastokeskus keskiviikkona.

Suomen vuoden 2009 tilastojen mukaan avioliiton auvoisuus oli ohi keskimäärin 9,4 vuoden kohdalla. Vauhti on kuitenkin ollut hurjaa, sillä vielä vuonna 2000 eronneet olivat olleet naimisissa keskimäärin 12,3 vuotta. Siitä lähtien suunta on ollut joka vuosi laskussa.

Mitä nuorempi nainen, sitä suurempi eronneisuus

Saksassa eroon päättyy 39 prosenttia avioliitoista, Suomessa joka toinen. Morsiamen ikä on suoraan verrannollinen avioliiton sataman rauhoittavaan vaikutukseen, sillä nuori nainen eroaa huomattavasti todennäköisemmin kuin varttuneempi.

Saksassa nainen on nykyään eron hetkellä keskimäärin 41,8 -vuotias ja mies 44,7 -vuotias. Vielä vuonna 1992 sormus irtosi sormesta naisella 36,1 vuoden ja miehellä 39 vuoden iässä.

Saksan tilastoista selviää myös, että useimmiten eron haluaa nainen. 52,9 prosenttia erotapauksista käynnistyy naisen aloitteesta, mies on aloitteen tekijänä 38,9 prosentissa tapauksista. Lopuissa Saksan viime vuoden lähes 190 000 avioerossa puolisot ovat päätyneet ratkaisuun yhteistuumin. "

Lähde: YLE, 14.9.2011

...............................................

"Suomalaisnainen päihittää ulkomaisen tasa-arvossa – mutta saa myös kantaa laukkunsa itse

Petri Saraste ja Tapio Nurminen kehuvat Kiinan ja Saksan miehiä vanhanaikaisiksi gentlemanneiksi.

Suomi on saanut tänä keväänä ylistystä tasa-arvostaan korkealta taholta. Naistenpäivän aikaan maassa vieraillut Yhdysvaltain varapresidentti Joe Bidenin kehaisi, että Suomi on maailman johtava maa naisten oikeuksien ajamisessa.

Naisten osuus johtotehtävissä on kuitenkin laskenut – sekä meillä että maailmalla. Ilman naisjohtajia toimivien yritysten osuus on kahdessa vuodessa noussut 35 prosentista 38 prosenttiin. Suomi sijoittuu maailmanlaajuisesti 19. sijalle johtotehtävissä toimivien naisten määrässä.

Muun muassa Saksaan verrattuna suomalaisnainen on edelleen tasa-arvon huipulla.

MTV3:n Saksan kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen kertoo, että Saksan noin 160 pörssiin noteeratuista yrityksestä vain yhdellä on naistoimitusjohtaja. Yritysten hallituksissa naisten osuus on noin 6 %.

– Määrä olisi vielä pienempi, jos Saksassa ei olisi käytössä järjestelmää, jossa firman työntekijät saavat määrätä puolet edustajista suurten pörssiyhtiöiden hallituksiin. Työntekijöistä, eli käytännössä ammattiyhdistysten edustajista, aika moni on nimittäin nainen.

Politiikassa naisia näkee enemmän – onhan yksi Saksan korkeimmista virkamiehistäkin nainen. Myös hallituksessa on monta naisministeriä.

– Kun Angela Merkelistä tuli taannoin liittokansleri, se oli iso ratkaisu Saksan naisten tasa-arvoliikkeelle. Sinänsä onkin ollut ironista, että nimenomaan Merkel on yksi heistä, jotka ovat halunneet lopettaa keskustelun naiskiintiöistä taloudessa; hän ei halua sellaisia.
”Ai jaahah, lapsella on sentään äitikin”

Saksalaiskodeissa miesten ja naisten roolit ovat edelleen perinteiset. Jos miehellä on hyväpalkkainen työ, saksalaisnainen jää yleisesti kotiin hoitamaan lapsia.

– Myös monet naiset ovat itse sitä mieltä, että lasten kasvatuksen kannalta on hyvä, että nainen jää kotiin. On aika itsestään selvää, että kotitalous on muutenkin naisten vastuulla.

Enää uraa tekeviä äitejä ei paheksuta, kuten vielä 1990-luvulla.

– Jos lapsen haki lastentarhasta hoitaja tai au pair -tyttö, sitä katsottiin kieroon. Kun äiti sitten tuli käymään, kun töiltään ehti, siihen suhtauduttiin vähän että ”Ai jaahah, tällä lapsella on sentään äitikin!” Nyt tilanne on muuttunut. Naisia on yhä enemmän työelämässä ja myös korkeissa tehtävissä. Sille pannaan kuitenkin edelleen – myönteisessäkin mielessä – tietty arvo, että äiti jää kotiin ja pitää huolta myös kouluikäisistä lapsista.

Saksassa kaivataan parhaillaan lisää miehiä lisää sairaan- ja lastenhoitotyöhön.

– Täällä on puhuttu paljon siitä, että kun siviilipalvelus loppuu asevelvollisuuden myötä, hoitoalalta jää pois nuoria miehiä, jotka nyt suorittavat siviilipalvelusta päiväkodeissa ja vanhusten huollossa. Se aiheuttaa ison aukon, koska näille aloille ei hakeudu niin paljon miehiä muuten.

mtv3, 25.3.2011

.........................................

Sananlaskut ovat tasa-arvopolitiikan välineitä.

– Yksi sijaa vuoteen ja toinen makaa siinä. (Saksalainen)
– Missä vaimo käyttää housuja, siellä paholainen on talon isäntä. (Saksalainen)
– Naiset ovat neljän päivän kuume ja ainoastaan kuolema heistä vapauttaa. (Saksalainen)

Lähde: M. Schipper. (2006). Never Mary a Woman with Big Feet. Julkaistu sivulla http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/855852

Ja on muitakin. Esimerkiksi nämä:

- Herrat ja koirat jättävät oven perässään auki. (Saksalainen)
- Humalainen nainen on avoin ovi. (Saksalainen)
- "Hyve keskellä", sanoi piru kun kahden vanhan huoran väliin istui. (Saksalainen)
- Nuorina naiset rypäleitä, vanhoina rusinoita. (Saksalainen)
- Sammuta lyhty, niin kaikki neidot ovat yhtä kauniita. (Saksalainen)
- Mitä nainen tahtoo sitä Jumalakin. (Suomalainen)
- Vettäähä tammaki vaik on vittu, onk se ihme jos naine vettää. (Suomalainen)
- Nainen on miehen kunnia. (Suomalainen)
- Nainen on väkevä: se kantaa miehen sylissään ja sängyn selässään. (Suomalainen)
- Mies on kala, nainen kalastaja, rakhaus on koukku ja avioliitto on paistinpannu. (Suomalainen)
- Mies on luotu liikkujaksi nainen pirtin vaalijaksi. (Suomalainen)
- Nainen ensiv, vaikka rappuja ylös. (Suomalainen)
- Konstit on monenlaiset sano entinen akka ko kissala pöytää pyhki. (Suomalainen)
- Akka talossa tavat pitää. (Suomalainen)
- Merimieste vaimo ja kalamieste koera ne jäivä rannal itkemä. (Suomalainen)
- Vielä neitsyt neljännellä vasta vaimo viidennellä. (lasten määrästä) (Suomalainen)
- Oma mökki kullan kallis oma vaimo aina kaunis. (Suomalainen)

......................................

"Perinteisiä sananlaskuja käytetään hyväksi paitsi keskusteltaessa sukupuolesta yleensä, myös silloin, kun keskustellaan nimenomaan kielestä. Monet kirjojen ja artikkelien otsikot, jotka käsittelevät saksan kielen seksistisiä piirteitä ja antavat ohjeita sukupuolisensitiiviseen kielenkäyttöön tai puhuvat oletetuista eroista naisen ja miehen kielessä, muuntelevat perinteisten sananlaskujen muotoiluja esimerkiksi korvaamalla mieheen viittaavat sanat naiseen viittaavilla ja onnistuvat näin kiinnittämään huomion kielen mieskeskeisyyteen ja tuomaan naista näkyvämmäksi kieleenkin.

Esimerkkeinä voisi mainita uudismuotoilut: Eine Frau, ein Wort - Sanasta naista - muunnelmana sananlaskusta Ein Mann, ein Wort - Sanasta miestä, Übung macht die Meisterin, naiseen viittaava versio sananlaskusta Übung macht den Meister - Harjoitus tekee mestarin - sekä Es ist noch keine Meisterin vom Himmel gefallen sananlaskusta Es ist noch kein Meister vom Himmel gefallen - Kukaan ei ole seppä syntyessään.

...

Sveitsin naisliike turvautuu sanalaskuihin taistellessaan naisten poliittisten tai työelämäoikeuksien puolesta. Sveitsin liittopresidentti Micheline Calmy-Reyn viisi vuotta sitten pitämästä puheesta löytyy slogan Die Frau lebt nicht vom Lob allein - Nainen ei elä pelkästä ylistyksestä, muunnelmaa raamatullisesta sananlaskusta Ihminen ei elä vain leivästä.

Sananlaskunomaista ilmausta Kun nainen tahtoo, kaikki seisahtaa - Wenn (die) Frau will, steht alles still - käytettiin erään naisten lakon mottona ja ammattiyhdistysliikkeen iskulauseena 1990-luvun alussa Sveitsissä. Sitä on myös käytetty vaatimuksissa tasa-arvon edistämiseksi työelämässä.

Perinteisen sananlaskun mukaan Naisen paikka on kotona, saksaksi Frauen gehören in die Küche. Tämä on saanut sveitsiläiset tasa-arvon puolustajat muistuttamaan Frauen gehören ins Haus - ins Gemeindehaus, ins Rathaus, ins Bundeshaus - Naisen paikka on kunnantalossa, kaupungintalossa, liittopäivätalossa. Iskulause leikittelee sanan ”Haus” (’koti’, ’talo’) merkityksillä: alkuosa toistaa stereotypian eli perinteisen käsityksen siitä, mihin nainen kuuluu, mutta loppuosa kumoaa sen.

Saksankielisen kielialueen naisliike on kehittänyt muitakin sananlaskunomaisia iskulauseita.

”Mielummin x kuin y” tai ”Parempi x kuin y” on yleinen rakennekaava niin perinteisissä sananlaskuissa kuin sananlaskumuunnelmissakin. Lieber/Besser gleich berechtigt als später - Mieluummin oikeudet heti eikä vasta myöhemmin - jossa sanaleikki ja uusi merkitys on saatu aikaan pelkästään leikkimällä oikeinkirjoituksella eli kirjoittamalla alun perin yhteenkuuluvat yhdyssanan osat erikseen: sanaleikin avulla tasa-arvovaatimuksen (gleichberechtigt) rinnalle on
tullut vaatimus kiireellisyydestä (gleich).

Tämä sananlaskunomainen ilmaus esiintyy muun muassa keskustelussa naisten ja miesten palkoista Itävallan ammattiyhdistysliikkeessä ja Saksan vihreiden naisten iskulauseena.

Tutun Vaatteet tekevät miehen - sananlaskun muunnelmana eshttp://www.blogger.com/img/blank.gifiintyy toisinaan Frauen machen Staat - Naiset tekevät valtion. Muotoilua on käytetty niin iskulauseena ja esitelmäotsikkona kuin lehden teemana ja tapahtuman nimenäkin.

Tyypillistä sananlaskukaavaa hyödyntää myös muotoilu Ohne Frauen läuft nichts - Ilman naisia mikään ei toimi (ohne x kein y, ilman x:ää ei y:tä), joka sekin on ehtinyt saada vakiintuneen aseman kielessä, mikä näkyy myös useisiin eri tarpeisiin kehitellyissä muunnelmissa, olipa sitten kyse kirkosta tai talouselämästä: Ohne Frauen läuft auch in der Kirche nichts - Kirkossakaan ei mikään toimi ilman naisia tai Ohne Frauen läuft wirtschaftlich nichts- Talouselämä ei toimi ilman naisia."

Kirjoittajista Anne Männikkö on saksan kielen ma. lehtori ja Matti Wiberg valtio-opin professori Turun yliopistossa.
Lähde: http://www.soc.utu.fi/laitokset/valtio-oppi/oppiaine/henkilokunta/TS_28.8.08.pdf

..............................................

Osallistuin keskiviikkona Oulussa järjestettyyn seminaariin maahanmuuttajanaisten asemasta Suomessa. Esillä olivat paitsi Naisten koulu, Tyttöjen talo, Naisten pankki ja vuoden pakolaisnainen, myös muuta mielenkiintoista asiaa naisasioista maailmalta.

Suomi on tilastoissa maailmassa kolmanneksi tasa-arvoisin maa - mikäli siis tasa-arvo tarkoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jos 100% tasa-arvo on 1, niin Suomi saa arvon 0.8383 - eli yhä vielä puuttuu viidennes. Maailman Global gender gap 2011-listalla on 135 maata. Suomesta edellä ovat Islanti ja Norja, heti Suomen jälkeen Ruotsi, Irlanti, Uusi Seelanti, Tanska, Filippiinit, Lesotho ja Sveitsi; Saksa on sijalla 11. Viimeisenä Jemen arvolla 0.4873.

Yleisenä huomiona voidaan sanoa, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sen vauraampi se on.

Kun tilastoa tarkastellaan yksityiskohtaisesti, Suomen arvot 135 valtion joukossa ovat seuraavanlaiset:

-taloudellinen osallistuminen ja mahdollisuudet: sija 12
-koulutuksen tuomat saavutukset: sija 26
-terveys ja elinikä: sija 1
-poliittinen valta: sija 2

Saksan arvot näissä samoissa asioissa:
-taloudellinen osallistuminen ja mahdollisuudet: sija 32
-koulutuksen tuomat saavutukset: sija 50
-terveys ja elinikä: sija 49
-poliittinen valta: sija 15

http://www3.weforum.org/docs/GGGR11/GGGR11_Rankings-Scores.pdf

Olenhan kirjoittanut suomalaisen naisen asemasta Saksassa aikaisemminkin...
http://pipa01.blogspot.com/2011/09/saksansuomalaiset.html

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Mitä maahanmuuttajia vastaanottava maa tekee maahanmuuttajiensa kanssa?

Käväisin siis syyslomalla Saksassa. Jututin nyt eritilanteissa kuutta saksalaista ja neljää muunmaalaista Saksassa asuvaa (Itävalta, Suomi, Venäjä, Intia) koululaitoksesta ja suhtautumisesta maahanmuuttajiin.

Vastaukset olivat varsin yhteneväisiä. Koululaitos Saksassa on murrosvaiheessa ja koko ajan tehdään lisää muutoksia, siihen suuntaan kuin mitä Suomessa on tehty, mutta samalla törmäillään liian nopeiden muutosten takia vastarintaan. Opettajat eivätkä varsinkaan vanhemmat pysy mukana. Luokkakoot normaalikouluissa ovat suuria. Niin sitten periaatteessa hyvä asia kääntyykin päälaelleen: eritasoiset normaalioppilaat sekä eri tavoin vammaiset ja kehitysvammaiset samoin kuin muista maista tulevat tai tulleet tarvitsisivat kukin eri opetuksen ja opastajan, mutta opettajien koulutus eikä resurssit riitä kattamaan koko kirjoa. Erityisopettajia on liian vähän ja avustajia ei lainkaan. Opettajat ovat ylikuormitettuja.

Hyvä olisi, jos muutoksia ei tehtäisi muutosten vuoksi, vaan harkinnan tuloksena ja että siihen sitten myös sitouduttaisiin. Ei siis niin, että kun hallitus vaihtuu, vaihtuu suunta. Perutaankin se mitä juuri oli päätetty. Ei voi olla oikein, että koulujen ja koulutuskeskusten henkilökunta ei enää tiedä missä mennään!

Suhtautuminen maahanmuuttajiin on Saksassa periaatteessa varsin myönteistä. En ole vielä kenenkään saksalaisen nähnyt kohtelevan ulkomaalaista eri tavalla kuin oman maan kansalaista. Saksan väestöstä 10 % on ulkomaalaisia. Ammattinsa osaavat ulkomaalaiset ovat samassa asemassa kuin saksalaisetkin.

Jututin Lyypekissä taksikuskiani, joka kertoi olevansa venäläinen. Hän pitää Saksasta kovin, ei minkäänlaisia ongelmia siitä että on ulkomaalainen, ei aiemmin eikä nyt, mutta huomautti kyllä, että nykyisin voisi asua myös Venäjällä. Venäjällä ansaitsisi hänen ammatissaan paremmin. Kuljettaja oli myös hyvin perillä historiasta, olin jokseenkin varma, että hänellä on hyvä koulupohja.

Intialainen pizzaravintolan pitäjä Hampurissa sanoi samoin, ettei ole ollut eikä ole minkäänlaisia ongelmia siitä, että on ulkomaalainen. Ravintola on suosittu, ja kiirettä tuntui olevan. Ainoana huonona puolena mies piti sitä, että suku on niin kaukana ja ettei pääsen työnsä takia nyt tyttärensä häihin Intiaan.

Mutta yhtä asiaa valittavat kaikki. Muslimiperheissä naiset eivät käy kodin ulkopuolella eivätkä siksi myöskään osaa saksaa muuta kuin auttavasti. Tämä koskee etupäässä turkkilaisia, ei arabeja. Siitä seuraa, että lapset eivät opi muuta kuin turkkia. Lapsista tulee siis puolikielisiä, eivätkä saa kunnollisia arvosanoja kouluistaan eivätkä pääse kykyjään vastaaviin kouluihin. Eikä opettajilla ole mitään keinoa tai koulutusta tilanteen parantamiseksi.

Vierastyöläiset haluttiin aikanaan maahan maata rakentamaan. Kreikkalaiset, jugoslaavit, espanjalaiset ja portugalilaiset tulivat ja lähtivät taas. Ei osattu ajatella, että turkkilaiset tulisivat jäädäkseen. Saksalaisilla oli tuolloin kyllin tekemistä oman identiteettinsä kanssa, ei ajateltu ulkomaalaisia. Oma identiteetti oli kateissa hävityn sodan jälkeen, ja toistamiseen Saksojen yhtenäistymisen seurauksena. Yhteen kasvaminen vei voimat. Vielä tänäänkään turkkilaisten maahan sopeutumisen eteen ei tehdä juuri mitään. Tässä kytee suuri aikapommi, kahtia jakautunut yhteiskunta. Varsin Itä-Saksassa tilanne on vaikea, kun työttömyys on muutenkin aivan toisella tasolla kuin lännessä. Keskimäärin työttömyys koko maassa on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessakin, vain sillä erotuksella, että onneksi nuorisotyöttömyys on vähäistä, Euroopan alhain. Sen uskotaan johtuvan duaalisesta koulutusjärjestelmästä, joka antaa nuorille mahdollisuuden siirtyä joustavasti työelämään.

Ulkomaalaiset eivät siis ole vain joku epämääräinen massa jotain, vaan he ovat yksilöitä. Ulkomaalaisuus ei ole tauti eikä se tartu. Yksi hakee työtä, yksi on pakolainen, yksi opiskelija, yksi paluumuuttaja.

Väki heittää heidät valitettavasti kaikki yhteen pussiin ja on ärsyyntynyt maahanmuuttajiin. Se ei ole maahanmuuttajien vika. Ne jotka pyrkivät työhön, tarvitsevat käytännön avun, ja heistä tulee aikanaan veronmaksajia kuten muistakin työntekijöistä. Ne jotka opiskelevat, saavat toki opiskella, mutta jos eivät jää Suomeen, niin minun mielestäni maksullisena. ”Kaikkihan Suomessa puhuvat englantia, eihän täällä tarvitse suomea osata,” sanoi laivassa tapaamani nuori ulkomaalainen opiskelija. Hänen koulutuksensa maksaa valtiolle varsin paljon enemmän kuin suomalaisen kouluttaminen. Ei voi olla oikein, että oman maan kansalaisilla on kakkoskansalaisen asema.

Itsekin opiskelin Suomessa, mutta maksoin aikoinaan lukukausimaksua. En saanut mitään opiskeluavustuksia, vaan rahoitin opiskeluni lainalla, jonka sitten maksoin aikanaan takaisin. Työni tein Saksassa kansainvälisissä kuvioissa, ja sen jälkeen ensinnäkin kielikoulujen aktiivijäsenenä ja vastuuhenkilönä ja toisekseen avustamalla suomalaisia yrityksiä viennissä olen hyödyntänyt Suomen valtiota ainakin ansiomitalin verran, saamatta valtiolta mitään avustusta tai palkkaa, joten olen opintoni Suomessa moninkertaisesti Suomelle takaisin tuonut. Paluumuuttajana, siis Suomeen palattuani minua kuitenkin valtion taholta on kohdeltu kuin rikollista!

Omassa pienessä päässäni olen siitäkin huolimatta, sentään suomen kielen taitoisena, päättänyt tehdä sen minkä pystyn sellaisen ihmisen eteen, joka ei vielä tätä vanhakantaista kieltämme hallitse. Tiedän mitä on muuttaa toiseen maahan. Ja me muut suomalaiset olemme varsin hölmöjä ja lyhytnäköisiä, jos emme käytä hyväksemme sitä valtavaa potentiaalia, jonka ulkomaalaiset maahamme tuovat.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Vielä saksalaisesta ruoasta

Palailen maisemiin. Jopa blogini olin ajanpuuttesta joutunut jättämään... Paitsi että Karjalan kuoro Oma Pajo oli konsertoimassa ja vieraanamme, olen puuhannut mamujeni kanssa... ja nauttinut joka hetkestä.
Käväisin myös Saksassa, ja ostin sieltä auton - tällä kertaa meille itsellemme.
Näistä kaikista lähipäivinä enemmän.

Tämän allaolevan kommentin haluan julkaista paitsi kommenttina, myös tässä, sillä se on niin naulan kantaan. Keittokirjana suosittelen Irmeli Kopisto-Menzelin "Saksalainen keittiö, herkkuja Badenista ja Elsassista", WSOY 1984. Sitä siis tuskin löytää muualta kuin kirjastoista ja divareista. Mutta kirja on todella erinomainen!

..........................

Ohhoh! Taisi unohtua käynti saksalaisessa lihakaupassa, Metzgereissa/Schlachtereissa ja maininta sellaisista lihavalikoimista, mitä Suomesssa ei tunneta lainkaan. Sieltä saa tarpeet kaikkiin mahdollisiin aterioihin, mutta pitää itse osata laittaa ruokaa. Olemme opettaneet tietyt lihakaupat tekemään suomalaisen joulukinkunkin, mikä tunnistetaan "prahalaiseksi kinkuksi".

Tyypillinen saksalainen ateria kotona ja ravintolassa on kolmiosainen: liha tai kala (perjantaisin), perunat tai nuudelit, vihannekset tai salaatti. Leipää ei aterialla syödä. Se on leikeleitten (kinkku, makkarat,juustot)kanssa täysi ateria sinänsä ja usein suosittu illalla.

Maitoa ei aterialla juoda. Suosituin ruokajuoma on mineraalivesi. Oluen tai viinin juonnissa arkipäivinä on se ongelma ja rajoitus, että niissä on alkoholia, mikä on haitallista työnteossa ja autolla ajaessa, alentaa keskittymiskykyä.

Lounais-Saksa (Pfalz) on Saksan suurin viininviljelyalue ja leudon ilmaston takia Saksan "puutarhaksi" kutsuttu vihannes- ja hedelmäviljelyalue, missä viljelijät elävät yksistään sillä. Reinin keskivaiheen tasangolla viljellään pelloilla hehtaarikaupalla silminkantamattomiin melkein koko vuoden salaatit, kaalit, retiisit, parsat jne. Aina saa tuoretta lähiruokaa. Sesonki varhennetaan harsolla maaliskuusta asti ja sitten on vuorossa mansikat, kirsikat, herukat, omenat, päärynät,aprikoosit, persikat ja siniset luumut. Kukin saa käyttää mielikuvitustaan, mitä näistä tarpeista osaa tehdä.

Tervetuloa Pfalziin katsomaan ja maistelemaan. Täällä on helppo opetella herkuttelijaksi.

Lopuksi todettakoon, että ehdottomasti eniten juotu juoma Saksassa on kahvi, mitä voi juoda koko päivän ja ilman lisukkeita. Kutsuilla kahvipöytään ei kuulu pikkuleivät ja pulla, mutta mitä ihanimmat täytekakut, hedelmäkakut/piiraat, jotka ovat emännän taidonnäyte.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Täyttävät saksalaisherkut

"Saksalainen ruokakulttuuri ei rajoitu makkaraan ja olueen. Esimerkiksi sipulipiiras, käsijuusto ja Schwarzwaldin kirsikkakaku ovat eri alueiden perinneherkkuja. Tuhti sipulipiiras on perinteistä syysruokaa."

Allaoleva artikkeli ilmestyi Keskipohjanmaassa 29.9.2011. Se on kirjoittanut Anu-Elina Ervasti, ja kuva on Päivi Karjalaisen.

Tukevaa perinneruokaa
Saksalainen ruokakulttuuri ei ole pelkkää makkaraa



Kun puhutaan saksalaisesta ruoasta, mieleen tulevat ensimmäisinä makkara ja olut. Nämä ovatkin saksalaisen keittiön kulmakiviä, mutta yli 81 miljoonan asukkaan maa on ruokakulttuuriltaan mainettaan monipuolisempi. Jokaisella alueella ja osavaltiolla on omat erikoisuutensa, joista tässä voidaan esitellä pelkkä pintaraapaisu.

Saksalainen ruoka ei ole terveysruoan maineessa. Totta onkin, että perinneruoat ovat usein suolaisia, rasvaiaia ja lihapainotteisia.

Tämä pätee varsinkin saksalaisherkuista tunnetuimpaan, paistettuun makkaran eli Bratwurstiin. Sen lisukkeena tarjoillaan yleensä hapankaalia, perunasalaattia, vehnäsämpylöitä tai sinappia.

Varsinkin baijerilaisille maistuu myös keitetty ”valkomakkara” eli Weißwurst. Muita suosittuja makkaralaatuja ovat raakamakkarat (Rohwurst) ja keitetyistä raaka-aineista kootut makkarat (Kochwurst).

Pikaruokana makkara tarjoillaan yleensä joko sämpylän sisässä tai paloiteltuna currykastikkeessa. Jälkimmäistä kutsutaan Currywurstiksi, ja se tarjotaan yleensä sämpylän, ranskalaisten tai perunasalaatin kera. Kastikkeen tulisuus vaihtelee miedosta extra scharfiin, ja lukemattomat pikaruokayrittäjät väittävät, että juiri heidän currykastikkeensa on kaikkein korventavinta.

Toinen pikaruokasuosikki, kebab eli saksalaisittain döner, on puolestaan maan lukuisien turkkilaissiirtolaisten perua.

Liharuoista myös sianpotka, riista ja erilaiset leikkeet ovat tavallisia. Pohjois-Saksan rannikkoalueilla syödään mereneläviä, kana on suosittua koko maassa ja hanhi pyhäpäivien juhlaruokaa.

Knödelit, tai Klösset kujten Pohjois- ja Länsi-Saksassa sanotaan, ovat keitettyjä taikina- tai lihapalloja. Niistä voi löytyä lähes mitä ruoka-aineita tahansa. Esimerkiksi peruna- ja leipäpohjaisia palloja käytetään ruoan lisukkeena, lihapyöryköitä eli frikadelleja pääruokana ja taikinapalloja jälkiruokana vaniljakastikkeen kera.

Saksalaisia pastaerikoisuuksia ovat paksut Späzle-nuudelit ja raviolimaiset, lihalla ja kasviksilla täytetyt Maultaschenit eli ”kitataskut”. Niitä syödään etenkin Schwabenin alueella Etelä-Saksassa.

Perunoille saksalaiset ovat yhtä persoja kuin suomalaisetkin. Keittämisen ja paistamisen lisäksi niistä valmistetaan muun muassa perunasalaattia, perunakroketteja, keittoja pannukakkuja. Myös leipää syödään runsaasti.

Vihanneksista suosituimpia ovat erilaiset kaalilisäkkeet, kuten punakaali, valkokaali ja tietenkin hapankaali. Kasvislisäkkeinä syödään myös muun muassa sipulia, porkkanoita, pinaattia, herneitä ja papuja. Kasviksia käytetään erityisesti laatikko ruoissa ja paksuissa peitoissa.

Herkut huuhdotaan alas tietysti oluella. Valinnanvaraa riittää, sillä Saksassa on yli ^300 panimoa. Myös erilaisia oluttyyppejä on lukuisia, suosittuja ovat esimerkiksi lager-oluet, kitkerähkö Altbier ja vehnästä pantu Weizenbier. Useita paikkakunnat ylpeilevät omilla erikoisuuksillaan. näistä kuuluisimpia on Kölnissä valmistettu Kölsch.

Myös viini on suosittu seurustelujuoma varsinkin perinteisillä viininviljelysalueilla, joita löytyy etenkin maan lounaisosista.

Saksalaisilla on rikas kakku-, keksi- ja leivonnaisperinne, jossa ei sokerissa säästellä. Tunnettuja leivonnaisia ovat esimerkiksi hedelmäinen joulupulla Stollen ja pehmeitä pipareita muistuttavat Lebkuchenit. Makeat herkut nautitaan usein kahvin kanssa.

Myös munkit, juustokakut ja alun perin Baijerista lähtöisin oleva omenapiirakka (Apfelstrudel) ovat saksalaisten suosikkeja. Jäätelökojujen suosiossa näkyvät italialaiset vaikutteet.

Kakkujen kuningattareksi kutsuttu Schwarzwaldin kirsikkakakku ansaitsee sekin tulla mainituksi. Kerrosakku koostuu suklaisesta sokerikakkupohjasta, kirsikoista ja kermavaahdosta. Loraus kirsikkalikööriä antaa kakulle makua, ja se koristellaan kermavaahdolla, kirsikoilla ja suklaalastuilla.

Suolaisesta pitävien kannatta maistaa Brezeleitä eli suolarinkilöitä. Erityisen pidettyjä ovat ennen paistamista lipeäliuoksella sivellyt rinkilät eli Laugenbrezelit.

Kikan kerrotaan saaneen alkunsa huolimattomasta kokista, joka luuli lipeäseosta sokerivedeksi.
Saksalaiset ovat myös ranskalaisten tapaan juustojen ystäviä. Esimerkiksi hapanmaitojuusto Handkäse mit Musik, ”käsijuusto musiikilla”, on suosittu herkku etenin Hessenin osavaltion eteläosissa.

Juuston nimi juontuu siitä, että se on perinteisesti muovailtu käsin. Musiikilla taas viitataan joko tarjoillessa käytettävien etikka- ja öljypullojen kilahdusiin tai sipulisen ruokailutuokion seurauksena mahassa möyryävään ”musiikkiin”.

Tuhti sipulipiiras, Zwiebelkuchen, on perinteistä syysruokaa Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Siellä piiras syödään hieman jäähtyneenä, ja sen kyytipoikana juodaan vasta puristettua uuden sadon viiniä.

Piirasta voi halutessaan keventää jättämällä pekonin pois. Myöskään kumina ei ole välttämätön.

Sipulipiiras

Taikina:
250 g ( n. 4 dl) jauhoja
25 tuorehiivaa
1,5 dl maitoa
0,5 dl öljyä tai 50 sulatettua voita
ripaus sokeria
ripaus suolaa

Täyte:
750 g sipuleita
200 g pekonia
1 rkl kuminaa
suolaa
pippuria
1,5 dl maitoa
n. 300 g ranskankermaa tai smetanaa
3 munaa

Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää jauhot ja sokeri ja kohota taikinaa noin 15 minuuttia hyvin peitettynä lämpimässä paikassa.

Lisää taikinaan rasva ja suola. Sekoita ja kohota vielä 15 minuutin ajan.

Viipaloi sipulit ja pekoni. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla ja mausta kuminalla, suolalla ja pippurilla. Lisää pekoni seokseen ja jäähdytä.

Kaulitse kohonnut taikina ja levitä se uunipellille leivontapaperin päälle tai voideltuun, suureen piirakkavuokaan. Levitä sipuli-pekoni-seos taikinan päälle.

Vispaa kulhossa maito, munat ja ranskankerma tai smetana. Mausta seos suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä ja kaada se piiraan päälle.

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuutin ajan, kunnes piiraan reunat ovat muuttuneet rapeiksi ja kullanruskeiksi.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Hyvinvointilapsia?

Huomiota herättää, miten iloisia ja tyytyväisen oloisia sekä nykyiset että aiemmat maahanmuuttajaoppilaani ovat. He hymyilevät aina ja ovat huomaavaisia ja kohteliaita. Ja ahkeria. Miten me? Onkohan meidän läntisessä hyvinvointiyhteiskunnassamme sittenkin joku asia liian hyvin?

Minulla oli aikoinaan Saksassa paljonkin vierailevia oppilaita ulkomailta kotonani, kun lapset harrastivat kaikenlaista ja totta kai opiskelivat kieliä koulussa. Useimmat vieraat olivat ranskalaisia, koska lasteni ensimmäinen vieras kieli oli ranska. Vieraita meillä oli lisäksi maailman eri puolilta, sillä Konstanzin ammattikorkeakoululla on yhteistyökumppaneita eri maissa, ja kukapa muu kuin dekaanin vaimo siellä palveli... En kylläkään tehnyt sitä lainkaan kynsin hampain, vaan ihan mielelläni.

Muutettuani Frankfurtista Bodenjärvelle jätin tietenkin päivähoitopoikani entisille asuinsijoilleen, sinne Frankfurtiin. Hän kävi meillä Bodenjärvellä myöhemmin silloin tällöin, vaikka välimatkaa olikin nelisensataa kilometriä. Niinpä hän taas kerran tuli meille, kun vanhempansa käväisivät Sveitsissä.

Vierailleni näytin usein seutukuntaa. Lautalla yli Bodenjärven Meersburgin kaupunkiin ja vanhaan linnaan, tai Uhteruhdlingenin kivikautiseen paalukylään, tai Birnaun barokkikirkkoon, tai Sipplingenin pienoisrautatietä tai matelijamuseota katsomaan, tai Friedrichshafeniin Zeppelin-museoon, tai peräti Lindaun saarelle, tai Münsterlingenin luostariin, tai, tai. Bodenjärven rantaseutu on joka puolella täynnä vierailukohteita lapsille ja aikuisille. Tai mentiin muuten vaan uimarannalle uimaan…

Entisen murkkuikäisen päivähoitopoikani kanssa tein siis tällaisen matkan. Ostin pojalle muutaman matkamuistonkin. Illansuussa aurinko laski kauniisti taivaanrannan taa, ranta piirtyi horisonttiin, laiva lipui hiljaa Konstanzin satamaan. Pojalle vaan ei mikään kelvannut. Kaikki oli huonosti, hän valitteli sitä tätä ja tuota. Rasittavaa – näin tätä retkeä kommentoi myös oma poikani.

Viikkoa myöhemmin sain vieraakseni samanikäisiä kuoropoikia Tsekinmaalta. Samat reitit ja nähtävyydet. Ostinpa pojille muutaman matkamuistonkin. Illansuussa aurinko laski kauniisti taivaanrannan taa, ranta piirtyi horisonttiin, laiva lipui hiljaa Konstanzin satamaan. Yksi pojista alkoi itkeä. Huolestuin – mitä nyt? Ei mitään hätää. Hän sanoi, että hänestä tämä retki oli kuin joulu ja pääsiäinen ja syntymäpäivä samalla kertaa, ja että hän oli aivan liikuttunut siitä, miten ystävällinen olin häntä kohtaan, ja miten kiitollinen hän olikaan, ja siksi kyynelehti.

Niinpä. Saksalaispojalla oli kaikkea. Rahaa ja tavaraa ja matkojakin yllin kyllin. Tsekkiläispojalle matka Saksaan oli elämys.

Istuimme tänään maahanmuuttajaoppilaitteni kanssa kuuntelemassa esitelmää, josta tasan tarkkaan tiesin, etteivät he ymmärtäneet siitä oikeastaan mitään, koska suomen kieltä on opeteltu vasta kolmen viikon verran. Ja kuitenkin juuri he osasivat reagoida oikeaan aikaan – aplodit lähtivät juuri sieltä. Ja mistäpä luulette kiitosten järjestäjille tulleen…

perjantai 23. syyskuuta 2011

Sadonkorjuujuhla






Minusta kaunis tapa. Kiitollisuus ei ole koskaan vahingoksi. Sadonkorjuujuhla on monissa seurakunnissa muuten niin harmaan syksyn kohokohta. Kuolleitten muistopäivää ei kaiketi voi pitää kohokohtana… No, lokakuun kolmatta, Saksojen yhtenäisyyden päivää eli kansallispäivää kyllä voi pitää kohokohtana.

Vaikka sadonkorjuuta juhlitaankin kirkossa ja seurakunnissa, alkuperä on varsin maallinen, aivan kuten muidenkin kristillisten juhlapäivien. Päiväntasauksen aikoihin syksyllä tarjottiin veden ja hedelmällisyyden jumalille lahjoja, jotta nämä olisivat ihmiselle suotuisia. Tapaan liittyi, kuinkas muuten, kaikenlaisia taikoja. Lopuksi tanssittiin hedelmällisyyden takaamiseksi erityinen piiritanssi. Tarkoitus nykypäivänä on tuoda Luojalle kiitos peltojen, niittyjen ja hedelmäpuiden annista.



Saksan katolinen piispainkonferenssi päätti vuonna 1972, että sadonkorjuuta juhlitaan lokakuussa, mutta kukin seurakunta saa kuitenkin päättää itse juhlapäivän. Sekä protestantit että katoliset juhlivat sadonkorjuuta yhtälailla. Juhlan kunniaksi järjestetään jumalanpalvelus, jolloin kirkkoon tuodaan peltojen ja metsien viljoja, marjoja ja hedelmiä. Nämä ovat tavallisesti hyvin kauniisti aseteltuja. Ikivanhaa perua on edelleenkin se, että oljista ja kukista tehdään sadonkorjuukruunu, jota kannetaan juhlallisin kulkuein ympäri kyliä. Usein kulkuetta johtaa joku maatalousjuhta.



Muistan aikoa sitten naapurimme alakoululaisen saaneen tehtäväksi piirtää syksyn anti. Poika piirsi omenapuun ja pitkän vihreän ruohon. Ei omenia ollenkaan. Opettaja oli kysynyt, että missä sitten ne hedelmät. Poika hyvin loogisesti vastasi, että siellähän ne ovat pitkän ruohon seassa, eihän niitä voi nähdä…

Minusta muutenkin tuntuu, että Saksassa juhlitaan koko ajan jotakin! Ei ole viikkoa, jolloin ei jossain tapahtuisi jotain ja jossa ei olisi isot massat liikenteessä. Useimmiten kesät talvet ulkona kadulla ja puistoissa. Juoppoja en ole vielä siellä nähnyt, sillä on suuri häpeä olla julkisesti humalassa. En ole myöskään nähnyt järjetöntä roskaamista, vaikka ”luutakapakkoja” eli yksityisiä ruuan ja juoman tarjoajia syntyykin juhliin kuin sieniä sateella. Valtio pitää roskaamisen hyvin kurissa asettamalla pantit niin korkeiksi, että joka ikinen pullo tulee varmasti takaisin. Eikä ole olemassa – onneksi – pahvisia mäyräkoirakartonkeja. Kertakäyttöasioilla on niin korkea vero, että sapuskan ja juoman tarjoajat käyttävät mieluummin tavallisia astioita, joiden pantti taas on niin korkea, että astiat palautuvat… ja kunnat ovat hankkineet katujuhlien avuksi niille pesuvaunuja.



Kuvassa Mainzin kaupungin ”astiamobiili”.




sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Saksansuomalaiset



Vuonna 1989 ilmestyi kirja „Saksansuomalaiset“ Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Tekijä on Outi Tuomi-Nikula, nykyisin professori Turun Yliopistossa. Kirja on hänen tekemänsä tutkimuksen tulos ja käsittelee suomalaisten sopeutumista Saksaan.

Muistan miten kysely aloitettiin; en ollut haastateltujen joukossa. Saksassa oli tuolloin noin 12.000 suomalaista. Myöhemmin, kun myös Suomen laki muuttui niin, että Suomen kansalaisuus periytyy myös äidin kansalaisuuden mukaan, suomalaisten määrä lisääntyi jonkin verran. Nykyisin Saksassa lasketaan olevan noin 15.000 suomalaista.

Vaikka Suomen naiset saivat äänioikeuden hyvin varhain, eivät muut Suomen naisten oikeudet ole olleet ensimmäisten joukossa. Tämä kansalaisuuslaki esimerkiksi muuttui vasta 1980-luvulla. Olin mukana siinä työryhmässä, joka tätä asiaa Ulkosuomalaisparlamentissa pui. Saksa sen sijaan on aina hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden, mikäli se toinen osapuoli on sen hyväksynyt.

Kirjassa kerrotaan tuhannen monesta asiasta, jotka ovat Suomen ja Saksan välillä erilaisia ja jotka aiheuttavat ihastusta, vihastusta ja konflikteja. Yhtenä esimerkkinä makuuhuoneen lämpötila. Saksalainen nukkuu mielellään ikkuna auki talvipakkasellakin, mutta lämpimän untuvapeiton alla. Suomalainen taas tarvitsee tavallisen täkin, mutta lämpimän huoneen. Yleensä puolisot kuitenkin löytävät kompromissin.

Mietimme kerran porukoissa, mikä oli se tekijä, mikä teki meidän kodistamme suomalaisen näköisen, vaikka siellä ei ollut yhtään suomalaista esinettä eikä huonekalua. Ne tekijät olivat: valkoiset seinät, suuret väripinnat, paljon huonekasveja. Siis täydellisesti poiketen saksalaisen mausta, johon kuuluvat plyysisohvat ja rimpsuverhot. Yksi tuttavani oli juuri rakentanut uuden talon ja tyttären opettaja oli sanonut luokalle ohi kulkiessa, että tuossa asuu köyhä perhe, kun heillä ei ole edes valoverhoja. Eipä tietenkään, ei suomalaisella sellaisia tavallisesti ole.

Kirjan yhteenvedossa sanotaan, että Saksaan asettuneilla suomalaisilla on neljä yhteistä tekijää. Totta kai poikkeuksia on, mikään ei elämässä ole sataprosenttista. Tendenssit kuitenkin ovat olemassa.

Ensiksikin: Saksaan tulleet suomalaiset ovat lähes sataprosenttisesti naisia, jotka tietenkin tavallisesti menevät naimisiin. Toiseksi: he ovat varsin korkeasti koulutettuja, mutta vähintään ylioppilaita. Kolmanneksi: he eivät jää kotiäideiksi kuin pakottavassa tilanteessa, vaan käyvät kodin ulkopuolella töissä.

Kaikki nämä kolme asiaa poikkeavat radikaalisti muiden kansalaisuuksien tai saksalaisten toiminnasta. Lähin vertailumaa voisi olla vaikkapa Ruotsi. Ei sieltä ole tullut pelkästään naisia, vaan noin puolet tulijoista on miehiä. Heidän koulutustasonsa on kaikkea mahdollista, ei pelkästään akateemikkoja. Saksassa taas nainen, jolla on perhe, ei tavallisesti käy töissä. Siitä pitää huolen tehokkaasti verotus, vakuutusjärjestelmät, koululaitos, täysin puuttuva tai puutteellinen lastenhoito, ja se tänäkin päivänä pitävä tosiasia, että miehelle on häpeä, jos vaimo käy töissä.

Neljänneksi sitten: kun lapset kasvavat, parit eroavat. Olen myös joutunut seuraamaan muutaman hyvin fiksun suomalaisen naisen alkoholisoitumista tässä tilanteessa, kun ei ole mitään ulospääsyä miehen ylivallasta. Itse sairastuin tuolloin masennukseen. Ehkä suomalaiset sitten myöhemmin avioituvat uudelleen, mutta lähtökohta on sitten täysin toinen.

Tutkimuksen tekijän johtopäätökset ovat seuraavanlaisia: suomalainen nainen on utelias ja lähtee maailmalle kielitaitoa hankkimaan. Mies lähtee ammattia oppimaan. Tietenkin nainen on nuori ja pariutumisvaiheinen. Tapaa koulutetun saksalaisen miehen, jolle Suomi on positiivinen, eksoottinen maa.

Saksalaiset naiset ovat paljolti äidin hoidossa ja isän valvonnassa, joten heillä ei ole samanlaista valmiutta uusiin asioihin kuin suomalaisnaisilla. Kun sitten liitto solmitaan, ei suomalainen nainen tietenkään jää kotiäidiksi kuten saksalainen tekisi, vaan tekee kuten on oppinut: jatkaa työssäkäyntiään. Siinä valmiina ensimmäiset isot ristiriidat.

Uskallan väittää, että kaikki kirjassa kirjoitettu pitää edelleenkin paikkansa, vaikka paljon vuosia onkin kulunut ja totta kai EU:hun liittyminen on tuonut kokonaisia perheitä töihin Suomesta Saksaan. Saksa kuuluu edelleenkin Ruotsin ja Venäjän ohella Suomen kolmen suuren kauppakumppanin joukkoon. Suomalais-suomalaisten perheiden tuleminen Saksaan vauhditti muun muassa suomalaisten kielikoulujen toimintaa ja aiheutti päänvaivaa aluksi siksi, että kouluihin tuli – aivan oikein – lapsia täysin suomalaisista eikä vain suomalais-saksalaisista perheistä. Minäkin kokeilin Kotiperuskoulun ohjelmaa, mutta se ei toiminut ollenkaan, vaikka opetusohjelma onkin erinomainen. Sekakoosteiset ryhmät ovat vaikeita hoitaa. Nykysuomeksi ”haasteellisia” ;-)

Tosin tästä kaikesta on omalta kannaltani tullut myönteisiä seurauksia: nyt opetan maahanmuuttajia Suomessa, joiden hyväksi voin käyttää kaiken Saksassa kokemani.

Miksi sitten vain naiset lähtivät/lähtevät Saksaan? Ovatko suomalaiset naiset esimerkiksi tyhmempiä tai hyväuskoisempia kuin ruotsalaisnaiset? Millä tavalla saksalainen yhteiskunta on vuosien myötä muuttunut, muutenkin kuin ottamalla käyttöön sähköpostin? Vai onko?

Toivoisin kovin, että kaikki edellä kirjoitettu aiheuttaisi pohdintaa ja mielellään myös kommentteja. Uskoisin, että kirjaa saisi edelleen Saksalais-suomalaisen seuran tai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kautta. Tai ehkäpä joku peräti haluaa ajankohtaistaa tutkimuksen?

lauantai 10. syyskuuta 2011

Hohner ja haitarit

Harrastaa voi kaikenlaista, kuten vaikkapa rakentaa kirkon tai kerätä postikortteja. Teen molempia. Postikorttikokoelmani on pieni, koska keräilykohteita ei ole paljon: kerään postikortteja, joissa on haitarin kuva. Vuosia sitten tyttäreni teki korteille oman kodin, kauniin albumin.

Tokihan haitarinsoiton opettajanikin on päässyt albumiin. Samoin hänelle vuosia sitten antamani lahja: pienoishanuri… jonka valmisti Hohnerin harmonikkatehtaan entinen työntekijä, joka nykyisin korjailee hanureita harrastuksenaan. Häneltä ostin oman soittimeni, Hohner Atlanta IV:n. 

Eihän se oikein kirkon soittimeksi sovi, sanovat jotkut. Entä sitten? Soitan kotona. Olipa kerran uskonlahko, joka kielsi...

Hohnerin tehdas sijaitsee Trossingenissa, Schwarzwaldissa. Sitähän minun ei tarvinne sanoa, että Schwarzwald on hyvin luonnonkaunista seutua?
Museossa esillä on harmoneita, hanureita, huuliharppuja sekä muitakin kielisoittimia. Erityisesti kannattaa käydä katsomassa maailman suurinta, 1,23 metrin korkuista mutta soittokelpoista näppäinhaitaria, ja sen lisäksi huuliharppuharvinaisuuksia ja sodan aikana läpiammuttuja huuliharppuja. 

 
Tänä vuonna museo täyttää 20 vuotta. Sen kunniaksi esillä on erikoisnäyttely. Museo on ollut taloudellisissa vaikeuksissa, ja rahalahjoitukset ovat tehneet museon remontin mahdolliseksi ja museo avataan juhlallisesti uudessa asussa 11.9.2011.
Harmonikkojen maailma alkaa Kiinassa sheng-nimisellä soittimella, jota soitettiin kaukoidässä jo vuosituhansia sitten ja joka toimi samoin kuin nykyiset harmonikat. Euroopassa tunnettiin keskiajalla ”huuliharppu”, eli huulirumpu, jossa oli kieliä, jotka saatiin värähtelemään ilmapaineella. Huuliharppu ja hanuri syntyivät kuitenkin nykyisessä muodossaan vasta 1820-luvulla Wienissä leviten nopeasti koko Keski-Eurooppaan. Uudet soittimet houkuttelivat monenlaisia valmistajia. 1800-luvun aikana itäisen Saksan Klingenthalista Sachsenissa ja eteläisen Saksan Trossingenista Württembergissä kehittyi molemmista harmonikkateollisuuden keskus. 


Museon hauskin osasto lienee markkinoinnin historia. Erilaisin ajan henkeen sovitetuin esinein esitellään markkinointikeinoja. Näin olivat syntyneet Beatles-huuliharput ja erilaiset tapahtumiin ja monien maiden tapoihin sovitetut pakkaukset. 

 
Harmonikan historiaa 170 vuoden ajalta löytyy museon toisesta kerroksesta. Hohnerin tehtaan perusti Matthias Hohner vasta 1903. Kuuluisiksi huuliharput tulivat ennen kaikkea USA:n viennin takia. Kun harmonikkateollisuus kukoisti, alkoivat Matthiaksen viisi poikaa ostaa systemaattisesti kilpailijat pois markkinoilta. Pahimmat kilpailijat olivat olleet Ch. Weiss ja Andreas Koch. Näin Hohner sai maailmassa monopoliaseman, jota puolustikin varsin pitkään. 

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tonava ja Tonavan aallot

Tonava on pitkä joki, pituutta on peräti 2.857 kilometriä eli melkein kolme kertaa Suomen pituus. Tonava kulkee lännestä itään läpi Saksan, sitten Itävallan, sitten Slovakian, Unkarin, Serbian, Romanian, Bulgarian, Moldavian ja Ukrainan ja laskee Mustaan mereen. Korkeuseroa alkulähteiltä mereen tulee 1.078 metriä, siis kilometrin eli suomeksi vuoren korkeuden verran.

Tonava kulkee isojen kaupunkien kautta: Ulm, Ingolstadt, Regensburg, Linz, Wien, Bratislava, Budapest, Novi Sad, Belgrad, Russe, Brăila, Galați – tai sanoisinko mieluummin, että nämä kaupungit ovat syntyneet siksi, että Tonava on olemassa. En ole nähnyt Tonavaa koskaan koko pituudeltaan, mutta yksittäisissä kaupungeissa olen kyllä käynyt, ja Ulm on minulle varsin tuttu kaupunki.



Tonava on alkulähteiltään puronen – siellä seudulla missä minä aikoinaan asuin. Se häviää alkupäässä peräti kokonaan maan alle ja pulpahtaa noin vain esiin. Maaperä on siellä kalkkia ja niin vesi tekee kulkureittinsä itse helpomman tien kautta. Tonavan reitti toimii Euroopan vedenjakajana: eteläpuolella vedet laskevat etelään eli Mustaan mereen ja pohjoisessa tietenkin pohjoiseen eli Altantin valtamereen. Allaoleva kyltti löytyy Schwarzwaldista.



”Tonava kaunoinen” eli saksan kielestä käännettynä ”Kauniin sinisen Tonavan rannalla” on itävaltalaisen Johan Straussin vuonna 1866/67 säveltämä valssi. Oikeasti Tonava on kaikkea muuta mutta ei koskaan sininen! Romanialainen Iosif Ivanovici sävelsi vuonna 1880 kuuluisan valssinsa ”Tonavan aallot”… Mahtaako olla yhtään pianonpimputtajaa, joka ei sitä joskus olisi soittanut – minä ainakin olen. Ja mahtaako olla ketään, joka ei koskaan olisi kuullut Straussin kaunoista Tonava-valssia?



Lainaan sitten suoraan toisen postausta. Tässä ”Tonavan aallot”-kakun resepti. Kiitos Niina! Suosittelen! Ja lukekaapa ne muutkin reseptit sieltä sivustolta.

Posted on 15/02/2011 by niina
http://kirsikkapaikka.com/kirsikkablogi/2011/02/tonavan-aalto-kakku/

Ohje on reilu ja valmista torttua tulee pellillinen. Voit myös tehdä puolikkaan annoksen pyöreään kakkuvuokaan.


Saksalainen tonavan aalto -kakku.


Tumman ja vaalean taikinan sekä voikreemin ja suklaan muodostamat kerrokset erottuvat kakkuviipaleessa kauniisti. Kirsikat on leivottu sisälle kakkuun.

Taikina:
2 tlk säilöttyjä hapankirsikoita
250 g pehmeää voita
3 dl sokeria
8 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl levinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
4 rkl maitoa

Voikreemi:
noin 5 dl vanilijavanukasta tai paksua vanilijakastiketta jauheesta
200 g pehmeää voita
1 1/2 dl tomusokeria
Suklaakuorrutus:
200 g tummaa suklaata / taloussuklaata
2 rkl ruokaöljyä

Valuta kirsikat lävikössä. Lämmitä uuni 200 C ja vuoraa korkeareunainen pelti leivinpaperilla.
Vaahdota pehmeä voi ja lisää sokeri vähän kerrallaan. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut ja vaahto on tasaista. Sekoita munat joukkoon yksitellen, hyvin vatkaten. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vanilijasokeri. Siivilöi seos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.
Levitä puolet taikinasta leivinpaperilla vuoratulle pellille. Sekoita loppuun taikinaan kaakaojauhe ja maito. Levitä tumma taikina vaalean taikinan päälle ja nostele kirsikat pinnalle. Paina kirsikat varovasti taikinan sisään. Paista 20-25 min. Anna jäähtyä.
Valmista vanilijavanukas tai -kastike pakkauksen ohjeen mukaan noin 5 dl maitoa (ja anna jäähtyä huoneen lämmössä). Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Sekoita vanukas voivaahtoon vatkaten lusikallinen kerrallaan. Molempien seosten tulisi olla yhteensekoitettaessa saman lämpöisiä. Levitä valmis kreemi jäähtyneen tortun pinnalle ja laita torttu jääkaappiin vähintään tunniksi.

Valmista suklaakuorrutus sulattamalla paloiteltu suklaa varovasti vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. Lisää ruokaöljy ja sekoita tasaiseksi. Kaada kuorrutus tortun pinnalle ja levitä lastalla tasaiseksi. Kun suklaa alkaa hieman jähmettyä, voit halutessasi tehdä haarukalla aaltomaisia kuvioita kakun pintaan.

Säilytä kylmässä. Suklaa jähmettyy kovaksi kakun pinnalle ja viipaloiminen on helpompaa, jos kastelet veitsen kuumalla vedellä ennen leikkaamista.

VINKKI: Ylijäävän säilykepurkin liemen voit käyttää marjakiisselin pohjaksi tai laimentaa mehuksi.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tilastotiedettä

Tutkittua tilastotiedettä, vai?
Nyt olen taas eksynyt aiheestani, mutta en malta olla postaamatta allaolevaa. Sain tämän kiertokirjeenä. Sitä paitsi myönnän, että vaikka kiertokirjeisiin menee aikaa, niin joskus ne ovat niin hauskoja, että ne pelastavat päivän.

Jokainenhan koettaa aina pelastaa ensin oman nahkansa. Ja se, että suomalaiset olisivat maailman rehellisintä kansaa, on varsin kyseenalaista. Katso alla!

Tutkimusten mukaan vain 10% suomalaisista omistaa television. Yli puolella on kuitenkin kotonaan erittäin moderni akvaario.
Lähde: Telehallintokeskus, tv-lupatarkastusosasto

Joka kymmenennellä peruskoululaisella on kotonaan herätyskello, jossa on valmistusvirhe.
Lähde: Opettajain ammattiliitto

Mittavien tutkimusten jälkeen on todettu, että yli 60% uusilla urheiluautoilla ajelevista miehistä elää itse asiassa köyhyysrajan alapuolella.
Lähde: Liikkuvan poliisin nopeusvalvonta

Valtavan suuri enemmistö, yli 80% invalideista kokee ihmeparantumisen astuessaan ulos invapaikalle pysäköidystä autostaan.
Lähde: YTV, pysäköinninvalvontaosasto

Uutta biologian alalta: reilu 35% koirista käyttää pääravintonaan äidinkielen kotiaineita.
Lähde: Äidinkielen opettajien liitto

Havaintojen mukaan Aleksis Kiven katu on Suomen monimutkaisin katu. 28 % siellä liikkuvista miehistä joutuu pysähtelemään jatkuvasti kysyäkseen neuvoja paikallisilta kotirouvilta.
Lähde: Poliisi

Suomen nuorisoa mollataan suotta. Yli 60 % ns. skinheadeista on itse asiassa pesäpallon innokkaita ystäviä.
Lähde: Poliisin mellakantorjuntaosasto

69 % hukatuista lompakoista ei sisältänyt senttiäkään rahaa.
Lähde: Hki kaupunki, löytötavaratoimisto

..................

Vuokralaiseni ulko-oven sisäpuolelle oli teipattu lappu, jossa luki suurinpiirtein näin: "Ennen kuin avaat oven, muista että ovella saattaa olla lupatarkastaja."

Saksassa eikä Ranskassakaan ei parane parkkeerata invapaikalle. Siitä auto lähtee takuuvarmasti. Muutamankin kerran olen saanut avustaa suomalaista, joka on tämän virheen tehnyt. Auto löytyy poliisin varastoista ja kuluja tulee kolmisensataa euroa. Maksu käteisellä ja heti.

Se, ettei lompakossa ole rahaa, on sekin suomalainen ilmiö. Jos tietenkin unohdetaan tarinan huumoripuoli. Suomessa kaikki on kortilla. Saksassa maksetaan tavallisesti käteisellä. Monet ovat ihmetelleet, eikö isoakaan ostosta, useimmiten vaikkapa autoa voi mitenkään maksaa kortilla. Kyllä voi, mutta... ensinnäkään juuri kellään ei ole autonhintaista luottorajaa, toisekseen maksu on suoritettava heti, sillä tilisiirtoihin ei juuri ole aikaa - hyvällä autolla on heti monta ostajaa, ja auton saa se joka ehtii. Minullakaan ei Suomessa ole käteistä rahaa kuin kahvin verran. Saksassa sen sijaan ei pärjää ilman käteistä muualla kuin bensa-asemalla, isoissa hotelleissa ja matkatoimistoissa ja valtion rautateillä.

Korttimaksun palveluhinnat ovat Saksassa sen verran korkeat, että useimmat palveluntarjoajat eivät halua niitä maksaa. Saa nähdä miten Suomen jatkossa käy... Ostin kerran 7,50 euroa maksavan junalipun, kun ei aamuvarhaisella ollut sitä käteistä, ja halusin maksaa kortilla. Virkailija pyysi maksamaan käteisellä. Hän sanoi, että ohjeet ovat: aina mahdollisuuden mukaan käteisellä, sillä tämän 7,50 euron lipun korttimaksuhinta on rautateille 7,50 euroa...

Uusilla urheiluautoilla ajavat taitavat olla niitä, joilla on isot verovähennykset, joten tokihan he elävät tulorajan alapuolella...! Suomen verotussysteemi tekee tämän mahdolliseksi. On kuitenkin kuulemma demokratiaa, että pieniltä otetaan ja isoille annetaan... ;-)

Kaljuksi ajeltu pää tarkoittaa Saksassa yleensä sitä, että on uusnatsi. Suomessa hiljan vieraillut poikani ei ollut millään käsittää, että se on Suomessa pelkästään suomalainen muoti eikä poliittisen tahdon ilmaisu, ja että suomalaiset eivät tiedä, mitä se Saksassa tarkoittaa. Ei siis ihme, että saksalaiset käsittävät perussuomalaisuuden äärioikeistolaisuudesi, kun näkyvästi mulipäitä on joka toinen.

Kuten saksalainen sanoisi: Niemand weiß bescheid aber alle machen mit. Eli kukaan ei tiedä mistään mitään mutta kaikki osallistuvat.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Guten Tag! Tapoja ja tervehdyksiä

Guten Tag. Virallinen hyvääpäivää. Kyllä sitä toki käytetään. Mutta useimmiten tervehditään ihan toisin!

”Moin” Pohjois-Saksassa ei ole sukua suomen ”moille”. Se ei myöskään ole lyhenne hyvästä huomenesta ”Guten Morgen”. Se on ihan oma sanansa, ja sitä voi käyttää milloin hyvänsä, kun tervehditään. Alasaksin sana ”moi” tarkoittaa kaunista, ja toivotus kokonaan kuuluu siis kaunista päivää, aamua, iltaa. Kuitenkin etelässä ensin asuneelta tuntui hassulta kuulla ”moin” illalla…

Etelä-Saksassa tervehditään täysin toisin. Svaabinmaassa sanotaan ”Grüßgott” eli suurin piirtein ”Jumalan tervehdys”. Vielä etelämmässä, Sveitsissä sanotaan ”Gruetzi”, joka tarkoittaa samaa, ja Baijerissa ja Itävallassa ”Servus”, joka on latinankielinen sana ”renki, palvelija”. Tarkoitus on sanoa, että "olen palveluksesanne".

Kaverit ja tutut sanovat toisilleen ”Hallo”. Puhelimessa haloota kuulee harvoin, siihenhän sanotaan oma nimi ja sitten mikä hyvänsä normaali tervehdys. Eikä tiedetä, mistä tämä alun perin on tullut, selityksiä on useita. Mutta kun kuulet sanat ”Aber hallo!”, sinulle sanotaan ”Johan nyt jotakin! Oikeassapa olet!”

Suomalaisen huomio kiinnittyy yleensä saksalaisen jatkuvaan kättelyyn ja toisaalta teitittelyyn. Ne ovat tapoja vain. Kättely todellakin on paljon yleisempää kuin Suomessa. Ammoisina aikoina sillä tavalla viestitettiin toiselle, että ei kanneta aseita. Teitittelyllä kunnioitetaan toista, vierasta tai vanhempaa ihmistä. Tämä tapa on pikkuhiljaa myös levinnyt takaisin Suomeen. Keskustelukumppanin nimeä pitää Saksassa toistella kyllästymiseen asti. Toisin sanoen: hyvää päivää herra se ja se, kyllä herra se ja se, niin herra se ja se…. Se joka antaa toisen puhua loppuun asti välillä sanomatta mitään, on epäkohtelias. Siis täysin toisin kuin Suomessa.



”Auf Wiedersehen” eli sanatarkasti ”näkemiseen” on tavallinen, mutta kömpelö hyvästely. Etelässä hyvästellään hauskasti ”Ade” eli ”Jumalan haltuun” ja svaabinmaalla vieläkin hauskemmin laittamalla sana diminutiiviin ”Adele”. Kuten kaikki muutkin sanat svaabinmaalla tahtovat saada tuon pienennysliitteen ”-le” peräänsä… Muualla Saksassa hyvästellään tuttavallisesti ”Tschüss” tai lyhentäen ”Tschü”, joskus myös ”Tschö” (ja ne lausutaan suhuässällä tšyss, tšyy ja tšöö). Sekin on samaa sukua kuin Ade, eli latinan ”ad deum”. Samaa sukua on ranskan Adieu, joskus myös saksassa käytetty. Samaa sukua eivät sen sijaan ole italian Ciao ja sen saksannos Tschau.

Tuo kummallinen kiemura ”ß” ei ole B vaan kaksi ässää, ja se kirjoitetaan, kun edellinen vokaali on pitkä, tai se on diftongi. Siis ”Straße” (katu) lausutaan ”straasse”. Minun mielestäni sen olisi voinut kirjoitusuudistuksen myötä vuosia sitten poistaa kokonaan, mutta sen sijaan viisaat kielenhuoltajat keksivät lisää hankalia kirjoitustapoja. Sveitsiläiset eivät käytä tuota kaksoisässää ollenkaan, eikä heillä ole ymmärtämisongelmia!

Kun firmoissa lähdetään lounaalle, joka on yleensä yhden ja kahden välillä päivällä, niin sanotaan ”Malzeit”. Alun perin tervehdys oli siunatun aterian toivotus. Aterialle käydessä toivotetaan aina hyvää ruokahalua, ateriasta sen sijaan ei sen päätyttyä kiitetä kuten Suomessa. Jos ruoka on hyvää, se sanotaan emännälle heti. Jos emäntä ei kuule mitään kommenttia ateriasta, hän saattaa kysyä, maistuuko.

Saksalainen toivottelee koko ajan jotain. Hyvästelyn jälkeen hän muistaa aina toivottaa kaunista päivänjatkoa, hyvää lomaa, mukavaa iltaa, tilanteen mukaan.



Saksassa tervehditään myös ventovieraita. Naapuri käytävässä tai pihamaalla, vastaantulija polulla, samaan hissiin noussut, samaan pöytään ravintolassa istunut, teatterissa vieressä istuja – kaikille näille hyvät päivät.

Pari kokemusta nousee mieleeni. Minulla oli vieraina kaksi suomalaista opiskelijaa ja etsimme Stuttgartin keskustasta ruokapaikkaa. Koska ravintolat olivat täynnä, istuimme sellaiseen pöytään, jossa oli yksi asiakas. Kumpikaan suomalaisista vieraistani ei edes nyökännyt pöytäkumppanillemme. Pyysin tätä häneltä anteeksi, kerroin että tämä ei ole Suomessa tapana. Tämä pöytäkumppanipa innostui ikihyviksi. Että Suomesta ovat! Ja sitten hän kertoi ummet ja lammet, miten on ihastunut Suomeen, ja sitä rataa…

Saksalainen tuttavani oli pelannut illalla opiselijakavereittensa kanssa Suomessa badmintonia. Aamulla samassa asuntolassa asuvat eilisen illan pelikaverit eivät aamulla tervehtineet, eivät koskaan muutenkaan tervehtineet. Saksalainen kyseli minulta hätääntyneenä, mitä hän oli mahdollisesti tehnyt väärin. Vastasin että ei mitään, nämä toiset ovat vain suomalaisia… Suomalaiselle on tärkeää, että hänen annetaan olla omissa oloissaan. Saksalaiselle tämä on vaikea asia käsittää.

Sitten kun on hienosti toivoteltu kuulemiin ja näkemiin, niin ovatko nämä sanat samaa sukua kuin naimisiin?



tiistai 30. elokuuta 2011

Kirmes



Pohjanmaan venetsialaiset eli sesongin päättäjäiset muistuttivat minua Saksan syksyn juhlista. Radolfzellissä Bodenjärven rannalla juhlittiin sesongin päättymistä veden äärellä suurella kansanjuhlalla ilotulituksineen. Upeaa, kerta kaikkiaan: veteen peilautuvat valot rannalta ja sadoista veneistä ja laivoista sekä kansan käsissään kantamat lyhdyt… ja se iso ilotulitus. Se tosin ei ole Saksassa mitenkään harvinainen, olen nähnyt niitä niin monia satoja, että enää ei oikein jaksa innostaa. :-(



Kaikissa kaupungeissa ja kylissä juhlitaan aina jotain. Syksyllä kaupungeissa markkina-aikaan pystytetään huvipuistoja, juhlan nimi on Kirmes… tai milloin mitäkin: Eri murteilla: Chilbi, Kärwa, Kerwa, Kirwa, Kerb, Kerm, Kerwe, Kerwe, Kier, Kilb, Kilbe, Kilbi, Kilwi, Kirb, Kirbe, Kirwa, Kirwe, Kir(e)wei, Kirwi, Karkmess, Kemmes, Kermes, Kermese, Kermis, Kerms, Kermst, Kirmse, Kermse, Kirmes, Käada, Kiada, Kirda, Kirta… Valitse siitä. Saksan kielialue on suuri.

Oikeammin kyse on vain huvipuistosta ja markkinoista. Lapsista sellainen on mukavaa. Jokainen vimpain maksaa jotain, joten lasten vanhemmat pääsevät mukavasti eroon liioista kolikoistaan.



Kertaan varmaan itseäni, kun kerron tyttäreni tarinan, siltä ajalta kun hän oli alakoululainen. Hän lähti naapurien kanssa Konstanzin markinoille, tavoitteenaan vain yksi asia: voittaa arvalla iso joku täytetty eläin – se lila monsteri, minun mielestäni, jota en ollut suostunut hänelle ostamaan. Meni ja osti yhden arvan ja voitti sillä arvallaan sen monsterin. Eipä auttanut naapurien muuta kuin palata kotiin – tyttö oli saanut mitä halusi eikä suostunut mihinkään muuhun.