Kasperle. Nukketeatteria saksalaisittain

Kansanteatteria. Menneinä vuosisatoina nukketeatterit kiertelivät kaupungista toiseen. Tunnetuimpia teaterinukkeja Euroopassa on Kasper ystävineen ja sukulaisineen. Nukketeatterin tehtävä oli naurattaa ja hauskuuttaa ja toisaalta muistuttaa epäkohdista, auttaa ymmärtämään oikeamielisyyttä. Monet tarinat siis ovat opettavaisia. Menneinä aikoina Kasper-teatterin tehtävä oli myös arvostella päivän politiikkaa ja tuoda esille poliittisia epäkohtia. Sitä samaa hoitavat Saksassa nykyisin erilaiset karnevaalitapahtumat. Joillakin näytelmillä on uskonnollinen teema. Kasper-teatterin näytelmät ovat kuitenkin edelleenkin perin teräviä.

Kasperle-nuket ovat käsinukkeja, käsi laitetaan nuken sisään. Näyttämöksi riittää vallan hyvin korkea levy, jonka takana esiintyjät istuvat. Yksikin esittäjä riittää, hänellähän on kaksi kättä, mutta kaksi esittäjää on toki parempi.



Kasper, tai kotoisammin diminutiivissa, hellittelymuodossa Kasperle on nukketeatterin päähenkilö. Hänellä on punainen koukkunenä, punainen hiippalakki tupsuineen ja meidän Kasperlella oli pitkät jalat, jotka roikkuivat näyttämön reunan ulkopuolella. Hän on vähän yksinkertainen ja kuitenkin samalla nokkela, ja saattaa itsensä kaikenlaisiin vaikeuksiin.

Näytelmissä esiintyvät aina samat henkilöt.
Hyvää näytelmissä edustavat Kasperin lisäksi hänen paras ystävä Seppel, täysjärkinen eteläsaksalainen maalaispoika; sitten Gretel, maalaistyttö, joka edustaa järjen ääntä; isoäiti, hieno vanha ystävällinen nainen, jolla aina mukanaan kudin; hyvä haltija.
Järjestystä, virkavaltaa ja valtiota edustavat poliisi; prinsessa, johon Kasperle säännöllisesti rakastuu; kuningas, hyvä ja oikeamielinen.



Pahaa esittävät noita, taikuri, paholainen, rosvo ja krokotiili – siis lohikäärme. Eli lohikäärmeen vara :-)



Tarpeen tullen sitten muitakin nukkeja, vaikkapa kummitus, prinssi, hiiri ja sitä rataa.

Jokainen näytelmä alkaa samalla tavalla. Kasperle ilmestyy ja laulaa tullessaan ”traitraitrallallaa” ja kysyy sitten joka kerran samat kysymykset. Ensin: ”Ovatko kaikki jo paikalla?” Johon yleisö tietenkin vastaa kyllä. Sitten Kasperle kysyy: ”Ovatko nekin paikalla jotka eivät ole paikalla?” Johon yleisö vastaa… no, mitä sattuu. Ja sitten näytelmä alkaa.

Rekvisiittaa tarvitaan varsin vähän. Puulusikka, pieni pannu, laatikoita, kolikoita, kankaita. Ääniä vaikkapa soittokellosta (minä ostin pirisevän kellon), tai pillistä, tai huuliharpusta, tai kun ukkonen jyrisee, etenkin kun paholainen ilmestyy, niin sehän tehdään kopisuttamalla uunipeltiä.



Sitä nukketeatterin yleisöä en ole vielä nähnyt, joka ei olisi ollut täysillä mukana, yhtä lailla lapset kuin aikuisetkin. Yleisön odotetaankin osallistuvan kysymällä heiltä kaikenlaisia kysymyksiä ja lupia toimintaan. Sisällöltään näytelmät ovat hyvin jännittäviä. Ja paha saa aina palkkansa.



Ex-anoppi ja appi olivat käteviä käsistään. Anoppi neuloi ja ompeli meille nuket, appi teki näyttämön ja anoppi maalasi siihen kuvia. Rekvisiitta siis oli. Mitä välineillä? Minä ulkomaalaisena päätin ryhtyä esittämään Kasperle-teatteria ensin kotona, ja kun sana levisi, esitin monenmonta näytelmää erilaisissa lasten tilaisuuksissa ja eri kesäjuhlilla yhdessä tuttujeni Sandran ja Marijken kanssa. Yllä oleva kuva jostain lastentarhassa vetämästäni esityksestä.

Yllättynyt olin ainoastaan siitä, että toiset, nimittäin ne syntyperäiset saksalaiset eivät ikinä esittäneet mitään. Toinen kumppanini, Marijke, on nimittäin myös ulkomaalainen – hollantilainen.

Mutta hauskaa oli aina. Yllä oleva kuva jostain lastenkutsuilta meillä kotona, kuvassa Sandra oikealla takarivissä, ja hänen molemmat lapsensa istuvat lattialla. Meillä oli ”avoimien ovien talo”, usein paljon lapsia talossa, lasteni kaverit ja naapurien lapset. Kuvat vuodelta 1996.

Tässä alla malliesimerkki näytelmästä. Tarinoita on tuhansia; eniten esitimme krokotiilin hammassärkyä ja miten on hyvä harjata hampaita, ettei tule turhia reikiä hampaisiin. Lapset kun jaksavat katsoa samat tarina lukemattomia kertoja…

Minusta olisi hauskaa ryhtyä uudelleen esittämään nukketeatteria. Opetustoimessani olenkin käyttänyt nukketeatteria sekä lasten että aikuisten opetukseen – aina menee viesti perille ja oppilaiden estot haihtuvat. Nukketeatterin avulla voi saada lähes minkä tahansa asian selvitettyä ja se jää oppilaiden mieleen. Viimeisin esitys tapahtui spontaanisti Ruotsinlaivassa asiakkaalle, kun olin ostanut sukulaislapselle pehmonallen ja meitä kumpaakaan ei kapakat huvittaneet. Toimeksiantajani, aikuinen mies, toimitusjohtaja, nauroi vedet silmissä itsensä kippuraan.

Ehkäpä nukketeatteriin tulee nyt uusi tilaisuus mahdollisen kylätoimikunnan kautta. Petroskoista kotoisin oleva ystäväni, karjalan kielen opettaja, on tehnyt kasvatustieteen opinnäytöksensä nimenomaan nukketeatterista. Kyläläiset eivät tosin minua toimintaansa mukaan halunneet, mutta näin helposti en lannistu. Sen nukketeatteriesityksen haluan totisesti nähdä, jossa lapset eivät viihdy :-)

………………………


Kasper ja kummitus

Kasper tulee viheltäen metsästä.

K: Hei lapset, eikö olekin kaunis päivä tänään?
Minulle kuuluu hyvää. Minä nimittäin vain laiskottelin ja laiskottelin ja nyt olen niin hyvin laiskotellut, että haluaisin kokea jonkin seikkailun.
Onko teillä yhtään ajatusta, mitä voisin nyt tehdä?

(Lapset kertovat.)

Nyt tiedän mitä teen: Menen tapaamaan prinsessaa. Prinsessa oli lomalla, ja minä haluan tietää, oliko hänellä mukavaa merenrannalla.

Kasper menee portille ja koputtaa, prinsessa kurkistaa varovasti ulos.

P: Kasper, sinäkö se olet?

K: Minä se tietenkin olen. Kukapa muukaan?

P: No kuule, meitä pelottaa nyt vähän. Meillä linnassa kummittelee.

K: Kummittelee? Mistä asti?

P: No, me tulimme eilen lomalta, ja yöllä en saanut ollenkaan nukutuksi, sillä jossain rapisi, tai ovet paukkuivat itsestään.
Isääkin pelottaa. Minä luulen, että meidän on etsittävä uusi linna.

K: No ei kai sentään. Otetaan ensin selvää, mikä rapisee, ennen kuin muutatte pois.
Ehkä minun pitäisi nukkua teidän luonanne linnassa, sillä tavalla on helpompaa nähdä kuka teitä kiusaa.

P: Se on hyvä. Haen sinulle peiton.

Prinsessa menee linnaan ja tuo tullessaan peiton, sillä aikaa Kasper juttelee lasten kanssa.

K: No teidän lasten on pakko myös auttaa minua. Teidän pitää sanoa minulle, kun kummitus tulee, niin että prinsessa ja minä saamme sen kiinni. Kas, siellä tulee prinsessa jo takaisin.

P: Tässä on peitto, Kasper. Toivottavasti se on tarpeeksi lämmin.

K: Kiitos prinsessa. Minua väsyttää jo kovasti. Minä käyn nyt pitkäkseni. Hyvää yötä prinsessa!
Te lapset lupasitte auttaa minua ja vahtia jos kummitus tulee. Älä huolehdi, prinsessa, mene rauhassa nukkumaan.

Prinsessa menee linnaan, ja Kasper käy pitkäkseen. Hän kuorsaa kuuluvasti. Vähän ajan kuluttua ilmestyy kummitus ja alkaa kiusata Kasperia.

K: Hei, mene pois, minä haluan nukkua.

Kummitus kiusaa ja häiritsee Kasperia vähän aikaa ja häviää sitten.
Kasper nukkuu edelleen. Seuraavana aamuna prinsessa herättää hänet.

K: Kasper, nouse ylös, aamiainen on valmis. Kasper! Mitä sinulle on tapahtunut? Mitä pipollesi on tapahtunut?

K: No voi prinsessa. Olit oikeassa. Se oli oikea kummitus. Ja se kiusasi ja häiritsi minua aika kauan. Eikö kiusannutkin, lapset, tekin näitte sen, vai?
Mutta kuulepa prinsessa, kummituksessa oli jotain vikaa.
Odotapa, näytän sinulle jotain. Käännypä poispäin, ja pidä silmäsi kiinni.

Prinsessa kääntyy lasten suuntaan ja pitää käsiään silmiensä edessä.
Sillä aikaa Kasper piiloutuu valkoisen lakanan alle ja kutsuu sitten prinsessaa.

K: Prinsessa, käännypä tännepäin.

Prinsessa kääntyy, ja Kasper leikki kummitusta.

K: Huhuu!

P: Apua, apua, Kasper, missä olet – kummitus on täällä. Apua, tule jo!
Kasper vetää lakanan päältään.

K: Täällä minä olen! Halusin näyttää sinulle, miten helposti voi muuttua kummitukseksi.

P: Kuka hyvänsä voisi siis naamioitua kummitukseksi? Sitäkö tarkoitat?

K: Sitä tarkoitan. Nyt pitää vain keksiä, kuka se on joka naamioitui kummitukseksi, ja pelotteli sinua ja isääsi.

P: Miten sinä sen aiot tehdä?

K. No minä…

Kasper kuiskaa prinsessan korvaan ja puhuu sitten lapsille.

K: Lapset, kun näette kummituksen, huutakaa kovalla äänellä: Prinsessa, Kasper tulee!
Sitten otamme kummituksen kiinni. Kaikki selvää? Antaa mennä!

Kasper piiloutuu metsään, ja prinsessa piiloutuu linnaansa.
Naamioitunut rosvo tulee metsästä ja katselee varovaisesti ympärilleen.
Lapset huutavat Kasperia ja prinsessaa. Nämä ottavat naamioituneen rosvon kiinni.

K: Kuka se tämä on? Sinäkö olet muka kummitus?

Kasper ottaa rosvon päältä lakanan.

P: Sinähän olet rosvo pitkäkynsi. Mitä tämä on olevinaan? Mitä varten sinä olet kummituksena?

R: Minäkin haluan asua kauniissa linnassa niin kuin prinsessa ja kuningas. Minä ajattelin, että kun minä kummittelen täällä, muuttavat prinsessa ja kuningas pois, ja minä voin asua linnassa. Rosvoluolassani ei ole enää mukavaa.

K: Mitäs me nyt sinulle tehdään? Sinä pelottelit prinsessaa aika pahasti.

P: Miten olisi, jos auttaisimme sinua tekemään luolasi viihtyisämmäksi, että siellä olisi parempi asua?

R: Sepä hyvä idea. Saanko kuitenkin käydä teillä kylässä?

P: Kyllä saat, mutta et saa säikytellä meitä enää. Nyt kun asiat ovat kunnossa, pidetään juhlat. Mitäs tuumaat, Kasper?

K: Hyvä, ja minä tiedän ketä kutsutaan: isoäiti, Seppel, Gretel, ja kaikki lapset – eikö teistäkin olisi mukavaa juhlia vähän?

Me, prinsessa, rosto ja minä koristelemme nyt linnan, ja te voitte leikkiä monta mukavaa leikkiä. Pitäkää hauskaa! Hei hei lapset!

************************************

P.S. 19.10.2015:
Vuonna 2012 olen aloittanut uudelleen ja jatkan toimintaa. https://www.facebook.com/kalajoennukketeatteri?ref=hl