perjantai 2. heinäkuuta 2010

Ennen kuin sielu puutuu

”Katselin hänen loittonevan selkänsä kutistuvaa hahmoa ja ihmettelin, milloin me ikinä olemme niitä lapsia, joita ne odottivat? Niitä, joissa ne saavat syntyä uudestaan, parempina, rohkeampina, loistavampina. Niitä, jotka tekevät ne sankariteot, joita ne eivät itse uskaltaneet, jaksavat miellyttää niitä ja joista ne saavat kehuja kaiken aikaa. Niitä, jotka mukisematta kantavat niiden kaikki puutteet omassa lihassaan, nuolevat niiden haavat ja rakastavat ne hyviksi ihmisiksi. ”
Helena Kallio: Ennen kuin sielu puutuu, TEOS 2006

Riipaisevaa luettavaa kaiken kaikkiaan. Sielu puutuu, kun odotukset ovat liian korkealla.

Lapset tulivat Suomeen kaikki kolme, eri puolilta Saksaa. Aikuisia ovat, vanhemmalla pojalla myös kumppani. Voi sitä riemua, kun mökille asti vihdoin päästiin. Vanhin siellä jo odottikin. Heti saunomaan ja lettuja paistamaan ja uusia suunnitelmia tekemään, vaikka olikin keskiyö.

Meillä vanhemmilla on odotuksemme. Elämä ei mennytkään kuten halusimme. Tai jos olemme itse menestyneet, lapsienkin on menestyttävä. Jos emme, sitten vasta lasten onkin menestyttävä. Me yritämme tietenkin tehdä parhaamme, ja juuri siinä epäonnistumme täydellisesti. Me emme anna lastemme olla sitä mitä he oikeasti ovat, me tuputamme heille oman näkemyksemme. Kuitenkin vain olemalla esimerkkinä voimme vaikuttaa heihin…

Mottona: ”Älä tee sitä mitä minä teen, vaan sitä mitä minä sanon!”

Olen usein kysynyt Luojaltani, miksi juuri minulle annettiin yksi nk. lahjakas lapsi, yksi lukihäiriöinen ja yksi pahnanpohjimmainen, josta isän ylettömän hemmottelun takia tuli tyranni. Kahden vanhemman vartuttua kuvittelin, että johan minä tiedän kaiken. Minullahan oli lisäksi kaksi päivähoitolastakin, jotka toivat oman lisänsä perheeseen, ja lukemattomia lapsiryhmiä olen johtanut ja opastanut ilman minkäänlaista koulutusta asiaan. Sitten syntyi tämä kolmas. Yhtälailla kuitenkin toivottu ja odotettu lapsi kuin sisaruksensakin.

Merkillistä on, että ongelmia tulee aina uusia. Kun yhden ongelmat selviävät, on seuraavan vuoro.

Onnellista on, että ongelmat kasvattavat.

Nyt olen yksinkertaisesti onnellinen, että he ovat olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti