tiistai 2. maaliskuuta 2010

Elinkeinoelämässä tarvitaan monipuolista kielitaitoa

Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen kirjoittaa 01.03.2010 EK:n kotisivulla näin:

"On huolestuttavaa, että samaan aikaan kun elinkeinoelämässä kansainvälistymisen myötä kielitaitotarpeet monipuolistuvat, kuntien kielikoulutustarjonta yksipuolistuu. Monet kunnat tarjoavat pitkänä vieraana kielenä nyt vain englantia."

Suomen suurimmat kauppakumppanit ovat Venäjä, Saksa ja Ruotsi. Eivät suinkaan Englanti ja USA!
Oikeasti siis venäjän ja saksan taitajilla on liiketaloudessa etulyöntiasema.

Miten moni Suomessa osaa saksaa ja venäjää? Suomessa ihannoidaan kaikkea, mikä tulee Amerikasta. Vanhemmat kuvittelevat tekevänsä lapsilleen palveluksen, kun eivät pakota heitä valitsemaan muita kieliä kuin englannin. Oikeassa elämässä sitä kutsutaan nimellä karhunpalvelus.

Ruotsia opin itse koulussa, sehän oli ensimmäinen vieras kieli. Kuulemma toinen kotimainen, mutta tuolloin en ollut vielä koskaan kuullut kenenkään puhuvan ruotsia. Toisena kielenä silloin valittiin englanti, kuten nykyisinkin. Sen lisäksi lukion kielilinjalla opiskeltiin kolme vuotta saksaa pakollisena, ja ranskaa.

Puhun saksaa, ranskaa ja englantia hyvin, ja venäjää ja espanjaakin himpun verran. Täällä Suomessa kuten muuallakin maailmassa pitää nykyisin osata englantia.
Mielestäni englannin kehnollakin kielitaidolla selviää sekä maailmalla turistina että elinkeinoelämässä kyllä. Saksa, ranska ja venäjä ovat paljon vaativampia kieliä, niissä on oma systematiikkansa, jota pitää harjoitella, on siis ehdottomasti viisaampaa aloittaa kielikoulutus muulla kuin englannin kielellä.

Suomalaisilla on kielten suhteen asennevamma.

En ole suinkaan ruotsia tai ruotsin opiskelua tai Ruotsia vastaan sinänsä. Enkä lainkaan sano, että kaikkien pitää osata kaikkia asioita tai kaikkien opiskella kieliä. Kysyn vain, pitääkö kaikkien kaikki voimavarat käyttää sellaiseen asiaan, jota tarvitsee vain aniharva. Kaikki tähän asti tavanneeni ruotsalaiset ovat puhuneet erinomaista englantia; ruotsia en sinänsä ole liikemaailmassa Ruotsissa tarvinnut, vaikka minulla on ruotsalaisia asiakkaita ollutkin. Kukaan ei ole koskaan valittanut, että olen mieluummin valinnut englannin kuin puhunut heidän kanssaan ruotsia, ihan päinvastoin, mukavia ovat olleet.
Suomessa en myöskään ole vielä ruotsia tarvinnut, joskin olen tavannut sellaisia suomalaisia, jotka eivät oikeasti osaa suomea.

Saksassa on yhtälainen merkillinen asennevamma: se, joka ei osaa latinaa, ei ole sivistynyt. Lähes kaikissa oppikouluissa tulee latina yhtenä kielenä englannin lisäksi, tai ranskan sijaan. Argumentti on aina sama: jos osaa latinaa, oppii helpommin muita kieliä. Miten niin, miksi ei voisi sitten suoraan opiskella noita muita kieliä?

Saksalaiset eivät pääsääntöisesti osaa englantia - tätä olen yrittänyt tolkuttaa suomalaisille asiakkailleni, mutta viesti ei mene perille. Sitten vasta kun on tehty sopimus ja toinen osapuoli ei ole ymmärtänyt mitä siinä sovittiin... ja sitten saan toimeksiannon hoitaa asia oikeusteitse...

Toinen yhtä kummallinen asia on minusta ollut se, että eri puolilla Suomea ammattikorkeakouluissa englannin kielellä opiskelleet eivät olekaan hallinneet englantia. Olisikohan sittenkin viisaampaa opettaa englantia siellä vieraana kielenä, opettaa siis kieli hyvin ja opettaa myös äidinkieli hyvin? En tiedä. Pahaa vain tekee nähdä, millä tavoin suomalaiset nuoret kommunikoivat suomeksi...

Ja olisiko vihdoinkin aika opettaa ammattikorkeakouluissa ylipäänsä kommunikoimaan; miksi minun aina täytyy puhua sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät uskalla avata suutaan, vaikka opiskelevat englanniksi ja kansainvälisen kaupan linjalla kaiken lisäksi? Jotainhan on selvästi pahasti hakusessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti