Erhard Freitagiltahan nämä kotkotukset eli "tilaamiset" loppujen lopuksi ovat kotoisin. Hän pyysi minua myös aikoinaan kääntämään kirjansa suomeksi. En ole sitä tehnyt, sillä proosatekstin kääntäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Yhden muun kirjan olen kääntänyt; se julkaistiin vuonna 1993. Paljon olisi mielenkiintoista tekstiä, varsinkin kun suomalaiset saavat luettavakseen vain englanninkielisistä maista tulevaa materiaalia, ja kuitenkin saksaa äidinkielenään puhuvaa ja saksaksi kirjoittavaa väkeä on yli sata miljoonaa. Olipa viimeinen nobelistikin taas saksankielinen :-)
Joseph Murphy, jonka jalanjälkiä Erhard seurailee, oli amerikkalainen pappi. Hänen mukaansa kaikki vaikuttaa kaikkeen, olemme kaikki yhtä ja kaikki saman Luojan lapsia.
Työni puitteissa olen tavannut todella paljon erilaisia ihmisiä. Tapasin joitakin vuosia sitten saksalaisen B:n, joka oli ikionnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa sai kertoa näistä hulluista tapahtumista jollekin toiselle, joka ei nauranut hänelle. Hänellä oli tuolloin menestyvä mainostoimisto Friedrichshafenissa Bodenjärvellä , ja hän sanoi, että kenellekään täyspäiselle ei voi puhua, kun tällaisia asioita ei kuulemma oikeasti ole olemassakaan... !
Painotan, että B. on rivikatolinen, ei kuulu mihinkään lahkoon, ei kaatuile rukoillessaan eikä muutenkaan halua käännyttää koko maailmaa.
Istuimme iltaa kahvilassa Bodenjärvellä. B. kertoi monta tarinaa, joista toistan tähän yhden.
Hänellä oli ollut taloudellisesti hyvin tiukkaa, ja siksi hän oli ollut osatöissä toisen palveluksessa. Ei ollut varaa maksaa vuokraa, kahden kuukauden vuokra oli rästissä ja vuokranantaja oikeutetusti kärsimätön. Työpaikalla hän ei ollut kertonut omasta hankalasta tilanteestaan kenellekään, tehnyt työnsä kuten oli sovittu ja muuten aikalailla eristäytynyt kolleegoistaan.
Kun vuokranantaja oli häntä taas lähestynyt, hän oli "tilannut" vuokrarahat, uskoen että kyllä Luoja omistaan huolehtii. Samana päivänä yksi työtovereista oli tuonut hänelle suljetun kirjekuoren. Hän kiitti, avasi kuoren ja totesi, että siinä oli juuri sen verran rahaa kuin mitä kahden kuukauden vuokra oli. Ihmetteli tosin, mistä tämä mies oli tiennyt juuri tuosta summasta, koska ei tietääkseen ollut kertonut kenellekään mitään työpaikallaan.
Maksoi vuokransa, ja ajatteli, että maksaa lainaksi ymmärtäneen summan takaisin, kun saa palkkansa. Vaan seuraavana päivänä tämä työtoveri ei ilmestynytkään enää työpaikalle. Eikä ilmestynyt koskaan myöhemminkään.
Vuosia myöhemmin kuului huhu, että tämä työtoveri oli voittanut lotossa ison summan ja muuttanut Etelä-Amerikkaan.
Muistanet sveitsiläisen tuttuni ja hänen kertomansa asunnostaan Luzernissa (blogini 12.12.09).
Arvaapa, antaako myös B. vahingon kiertää ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti