sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Mikä uskonto on se oikea? -Gotthold Ephraim Lessing: Nathan viisas


1700-lukua ja mitä selvimmin tätä päivää.

„Mekö olemme meidän kansa? Mitä tarkoittaa kansa?"
  
Ristiretkien aikaan Jerusalemissa Rechan, rikkaan juutalaisen Nathanin tyttären pelastaa tulipalosta nuori kristitty temppeliritari. Kristitty ristisotilas, joka pelastaa juutalaistytön keskellä sotaa? Mutta myös temppeliritari saa kiittää henkiinjäämisestään ihmettä: sulttaani Saladinin sattumalta antamaa armoa. Temppeliherrain ritarikunta perustettiin vuonna 1119; sen tehtävänä oli suojella pyhiinvaeltajia matkalla Pyhään kaupunkiin. Tämä temppeliritari kuitenkin alkaa katua tekoaan. Recha ihailee pelastajaansa, mutta hän estää kaikki Rechan lähestymisyritykset. Samaan aikaan sulttaani yrittää saada Nathanin ansaan, täyttääkseen tämän rikkaan juutalaisen rahalla sotakassansa. Nathanin on sanottava muslimijohtajalle, mikä kolmesta uskonnosta on se oikea: kristinusko, juutalaisuus vaiko islam?

Lessingin teatterikappaleessa „Nathan Viisas“ (1779) jokaisen uskonnon absoluuttinen oikeassa oleminen kyseenalaistetaan eletyn ihmisyyden hyväksi. Tämä teos on uskon manifesti siinä, että keskinäinen ymmärrys kulttuuristen ja uskonnollisten rajojen yli on mahdollista.

Nathaniin tutustuminen olisi erittäin tärkeää nykyisessä maailmantilanteessa, jossa uskontojen riitely on kiristynyt ja purkautuu ihmisvihan ja terrorismin sekä pelkojen ja ennakkoluulojen kautta.

Teoksellaan Lessing sai aikaan kirjallisen muistomerkin ystävälleen, vaikeista köyhistä olosuhteista ammattiin nousseelle juutalaiselle filosofille Moses Mendelssohnille, joka perusti juutalaisten haskala-liikkeen. Se oli liike, joka sovelsi valistuksen aatteita juutalaisuuteen. 

 
Teoksen syntyhistoriaa

Runomuotoinen teos syntyi valistuksen aikakaudella, vuonna 1779. Teoksen esikuva on Boccaccion novelli ”Kolmen sormuksen tarina”, joka muodostaa teoksen ytimen. Lessing kirjoitti tämän teoksen, koska hän oli eri mieltä virallisen kirkon opin kanssa. Lessing oli ruhtinaskunnan kirjastonhoitajana julkaissut teesit, jotka oli kirjoittanut hänen juutalainen ystävänsä Hermann Samuel Reimarus.

 Teesit olivat seuraavat:
1- Usko Jumalan ilmoitukseen tukahduttaa oikean uskonnon
2- Jeesuksen opetus oli käytännöllistä ja järkevää, ja sen ovat myöhemmin hänen seuraajansa väärentäneet.
3- Neljä evankelia ovat keskenään niin ristiriitaisia, että ne eivät mitenkään voi olla Jumalan ilmoittamia.
4- Jumalan ilmoitusta ei siis ollutkaan. Kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee, hänellä on luonnostaan.

Teoksen julkistamisen jälkeen syntyi riita Lessingin ja Hampurin johtavan kirkkoherran Johann Melchior Goezen välillä. Lessingillä tosin oli hyvät perusteet, mutta ei hänellä ollut mitää, millä taistella kirkkoa vastaan. Braunschweigin ruhtinas kieltää pakon alla Lessingiä julkaisemasta mitään uskontoa koskevaa. Lessing kääntyi siis teatterin puoleen kirjoittamalla ”Nathan viisaan”. 

  Ensimmäinen painos

Historiallista taustaa

„Nathan viisas“ sijoittuu vuosiin 1189-1192. Jerusalemin kuningaskunta on lopussa, koska Saladin joukkoineen on valloittanut pyhän kaupungin Jerusalemin. Saladin ei kuitenkaan ollut julma kristittyjä vangittuja kohtaan, vaan vapautti heitä maksua vastaan.

Kirkko puolestaan vaatii johtajiltaan uutta ristiretkeä Saladinia vastaan Jerusalemin vapauttamiseksi. Ranskan Filip II, Englannin Richard I ja Saksan keisari Friedrich I Punaparta lähtevät vapauttamaan Jerusalemia. Saksan keisari lähtee ensimmäisenä, mutta ei koskaan pääse perille, koska hän hukkuu Saleph-jokeen. Siitä seurauksena Saksan armeija hajoaa, vain muutama jatkaa Jerusalemia kohti Friedrichin pojan, Swaabin Friedrichin johdolla.

Heinäkuussa 1190 Englannin ja Ranskan kuninkaat lähtevät kohti Jerusalemia. Matkalla he valloittavat Kyproksen ja Palestiinan Akkonin. Ranskan ja Englannin kuninkaat olivat pelkureita ja riitelivät usein keskenään. Vaikka armeija sitten vapauttikin suuren osan Jerusalemista, ei koskaan hyökätty Jerusalemia vastaan; ei uskallettu koska Saladinin joukot olivat vahvempia. Saladinin kanssa tehtiin sovinto, jossa todettiin Palestiinan valloitus, mutta ristiretken varsinainen tavoite Jerusalem jäi muslimeille, kuitenkin niin, että kristityillä oli sinne vapaa pääsy.

Juutalaisilla oli tuolloin hyvin huonot olot, koska ristiretkeläiset pitivät heitä Jumalan vihollisina ja tappoivat heitä missä ikinä pystyivät. Saksan keisari Friedrich I laati kuitenkin lain, jonka mukaan juutalaisen tappanut ristiretkeläinen saisi korkean rangaistuksen.

Totta vai ei? Deutschland 83


Saksassa olin töissä 8,5 vuotta projektissa, jonka fyysinen sijoituspaikka oli Saksan ydintutkimuslaitos. Sinne oli joka aamu tiukka turvatarkastus, mutta sitä ennen lähiseuduilta bussikuljetus. Kesällä kuljin pyörällä, mutta talvella turvauduin bussiin, ja koska bussissa kulki joka aamu sama väki, se toki tuli tutuksi.
Eräänä aamuna sitten bussissa kertottiin, että yksi aamumatkalaisista oli joutunut lähtemään – hän oli ollut DDR:n vakoilija. 

Paljon ja monen entisen DDR:n asukkaan kuulin aikanaan kertovan entisestä kotimaastaan. Karmeita tarinoita. Tämä kaikki palasi mieleen, kun katsoin ensimmäisen osan saksalaisesta vuonna 2015 kuvatusta filmistä ”Deutschland 83”. Pitihän ottaa selvää, miten paljon filmin tarinasta on totta. Olinhan asunut tuonkin ajan Saksassa ja käynyt Itä-Berliinissäkin useammankin kerran. Ja oikein hyvin muistan DDR:n kaatumisen… 

****************************************************


Rainer Rupp, peitenimeltään „Topas“ lehtihaastattelussa Saksan vakoilumuseossa
Lähde:

Vuonna 1983 vuoden 1962 Kuuban kriisin jälkeen kylmästä sodasta oli jälkeen kerran tulossa todellinen aseellinen konflikti. Useiden välikohtausten takia tunnelma rautaesiripun molemmin puolin oli hyvin kireä. Tuon vuoden syksyllä ilmoitettiin myös NATO:n sotaharjoituksista Länsi-Euroopassa. Moskovaa ja Itä-Berliiniä se huolestutti suuresti. Ne olettivat, että USA suunnittelee ydinsotaa Neuvostoliittoa vastaan. Saadakseen tarkkaa tietoa nuori yliluutnantti Martin Rauch (jota filmissä esittää Jonas Nay) lähetetään vakoilijana länteen. Oikeasti hän palvelee DDR:n rajajoukoissa, mutta nyt hänen tehtävänsä on peitenimen ”Moritz Stamm” alla vakoilla vihollista. Tarkoitus on saaada tietoja rakenttien sijoituspaikoista ja erinäisistä NATO:n suunnitelmista Länsi-Saksan armeijan sisällä.

Näin on lyhyesti kerrottuna sarjan ”Deutschland 83” alkuasetelma, mikä ainakin osin vastaan tuon ajan tilannetta. Kertomus, joka seurailee kylmän sodan aikaisen agentin omaelämänkertaa. Ainakin länsisaksalainen Stasin (Ministerium der Staatssicherheit – DDR:n sisäinen turvallisuuspalvelu, https://fi.wikipedia.org/wiki/Stasi) työntekijä pääsi NATO:n sisällä niin pitkälle, että hän pääsi näkemään korkeimman salausluokan ” COSMIC-TOP-SECRET ” dokumentteja. Hänen nimensä: rauner Rupp. Peitenimi ”Mosel”, myöhemmin ”Topias”. 


Huippuagentti kertoi Saksan vakoilumuseolle merkittävimmästä tehtävästään NATO:n päämajassa Brüsselissä vuonnna 1983, ja se lienee RTL-kanavalla esitetyn sarjan pohjana. Yksityiskohtaisessa lehtihaastattelussaan ”Topias” kertoo kuitenkin myös vakoilutehtävänsä alkuajoista, kun hän toimii aktiivisesti 1960-luvun opiskelijaliikkeessä ja miten Stasi otti häneen yhteyttä. Yhteiset näkemykset, ennen muuta taistelu päätään nostavaa fasismia vastaan olivat yhteydenoton peruste. Rainer Rupp tosin tiesi, että hänet oli rekrytoinut Stasi, erityisesti osasto ”HV A” eli tiedustelun päämaja – DDR:n uskomaan tiedustelutoimisto. Miksi hänet, nuori opiskelija, oli valittu, sitä hän ei heti ymmärtänyt. Jälkikäteen hänelle oli selvää, että menestyneillä opiskelijoilla oli tietenkin paremmat mahdollisuudet päästä korkeisiin asemiin ja vakoilla sieltä käsin.

Rupp oli nyt siis Stasin epävirallinen työntekijä lännessä ja hänet koulutettiin nimenomaan HV A:n osastossa XII Euroopan yhteisöä ja NATO:a silmälläpitäen. Salainen agentti myös pääsi päämääräänsä – Rupp pääsi töihin NATO:on, oman arvionsa mukaan ”sotaa lietsovaan järjestöön”. ”Topias” kertoo uransa kehityksen monin yksityiskohdin ja kertoo, miten hän pääsi käsiksi kaikkein tärkeimpiin NATO:n dokumentteihin monen vuoden ajaksi (1977-1989). Oman kertomuksensa mukaan hän toimitti Stasille aukottoman tiedonannon NATO:n sisäisistä tapahtumista.

Tietojen luovutus tapahtui koodinmuuntolaitteella, jota kutsuttiin nimellä ”Schnellgeber” – nopean tiedon välittäjä. Sen avulla jotkut DDR:n ulkopuolella toimivat Stasin agentit pystyivät lähettämään Itä-Berliiniin tietoja ilman, että niitä voitiin salakuunnella. Ruppin Schnellgeber oli piilotettuna tavalliseen toimiivaan taskulaskuriin. Ennen tietojen lähettämistä agentin piti pistää neulalla pikkuriikkiiseen, hyvin piilotettuun reikään, ja siten muuttaa laitteen toimintamuoto. Saksan vakoulumuseossa voi nähdä tuollaisen laitteen.


Haastattelusta selviää, että DDR:n vakoilupalvelu oli jo paljon aikaisemmin kiinnostunut NATO:n päämajassa olevista tiedoista kun mitä filmissä annetaan ymmärtää. Ei tietoa tarvittu vain tositilanteen edessä, vaan piti saada selville mahdollisimman varhain, mitä vastapuoli suunnitteli. Stasilla oli siis NATO mielessään jo varmuuden vuoksi. Eikä Rupp ollut edes ensimmäinen. HV A:n sisällä oli ollut jo aiemmin osastoja, jotka olivat keskittyneet NATO:n vakoiluun. Sillä ei vain talousasioissa, vaan myös tiedotuksessa DDR:ssä toimittiin eräänlaisen vuosisuunnitelman puitteissa. Stasin johtajan Erich Mielken alaisille agenteille tämä tarkoitti käytännössä, että ministeri teki keskeiset suunnitelmat ja osaston toimivat niiden mukaisesti.

Jo NATO:n kontaktin alkuvaiheessa todelliset tapahtumat siis ovat erilaisia kuin tässä filmissä. Ei niin, että olisi reagoitu uhkaan, vaan että DDR ja myös Neuvostoliitto olisivat tietoisia suunnitelmista jo etukäteen. Eikä DDR lähettänyt vakoilijoita Saksan Liittotasavaltaan ja muihin länsimaihin, vaan se etsi kontaktihenkilöitä suoraan lännnestä, koska heidäthän oli paljon helpompi naamioida.

RTL-sarjan käsikirjoittajille 1980-luvun Rainer Ruppin tilanne antoi ehkä kimmokkeen, mutta historian valossa ei juurikaan muuta. Se ei olekaan tarkoitus. Ei haluttu opettaa historiaa, vaan kertoa hyvä tarina. Näin ainakin Süddeutsche Zeitungin mukaan sanoi idean äiti Anna Winger. Todenmukaisempi eikä yhtään vähemmän jännittävä sen sijaan on Rainer Ruppin haastattelu, jonka voi nähdä Saksan vakoilumuseossa. 


Tämä koodinmuuntolaite mahdollisti Stasin agenteille tietojen lähettämisen Itä-Berliiniin, ilman että niitä voitiin salakuunnella. 

Agentti muutti tiedostonsa ensin erityisellä koodauksella numeroiksi ja antoi tiedot taskulaskumeen näppäinten avulla. Varsinaiseen tiedonvälitykseen käytettiin tavallista puhelinkioskin puhelinta – sillä tavalla ei juurikaan voinut tarkistaa, kuka oli soittanut. Yhtenä ei-epäilyttävänä puhelinkontaktina toimi yhden ystävän isoäiti, joka toki oli toiminnasta tietoinen. Parin mitäänsanomattoman tervehdyssanan jälkeen Rupp piti koodauslaitetta puhelimen kuulokkeella ja lähetti näin tiedot. Tiedot lähetettiin akustisen kytkimen avulla, joka mahdollisti digitaalisten tietojen lähettämisen analogipuhelinlinjan kautta. Sen jälkeen Stasin piti muuttaa tiedot takaisin, luettaviksi.

Tuon ajan modernin tekniikan avulla Rupp pystyi vakoilemaan NATO:a huomaamatta, kahdentoista vuoden ajan. Vasta DDR:n sortumisen ja sitä seuranneen Stasin arkistojen avaamisen jälkeen tiedettiin, kuka mestarivakooja oli ollut.

Deutsches Spionagemuseum / German Spy Museum BerlinSpy Leipziger Platz 9, 10117 Berlin.
Avoinna jopa päivä klo 10–20

lauantai 5. toukokuuta 2018

Ranskaa metsämiehille

Ei metsästäjille, vaan metsureille sekä metsäkoneen- ja metsäautonkuljettajille. Toisena joulupäivänä 1999 Keski-Euroopassa kävi kova myrsky, joka kaatoi suurimman osan Schwarzwaldin ja Itä-Ranskan metsistä. Sen seurauksena kaikista maista tulvi pilvin pimein metsätyöntekijöitä metsänkorjuuseen. Niin myös Suomesta. Ja siitä seurauksena minulla ei tahtonut riittää kapasiteetti, vaan jouduin palkkaamaan kaksikin toimistotyöntekijää. 

Jarin työmaalle Elsassiin mennessä tapasin kysyä: "Missä olet?" Ja Jari aina vastasi: "Puistossa." 



Saksaa osasi joku suomalainen, mutta ranskaa ei kukaan. Niinpä opetin muutamalle ranskan alkeita. Näitä papereita löytyi hiljan muun arkistoidun joukosta. Tässä sinullekin ranskan alkeet - s'il te plaît.  Lausutaan "sil tö plee" (enemmän plää kuin plee).




perjantai 4. toukokuuta 2018

Leveämpiä olkapäitä ei tullutkaan

Rakennutimme Kalajoen hiekkasärkille tsasounan. Paljon oli vastatuulta ja epäilijöitä, mutta vielä enemmän innostuneita tekijöitä. Saimme jopa Keski-Pohjanmaan säätiön palkinnon onnistuneesta talkootyöstä. Rakennus on useimpien mielestä Särkkien kaunein rakennus. 



Mutta sitten. Harmittaa. Alkuinnostus on sammunut. Leveämpiä hartioita ei tullutkaan. Laskelmat eivät toteutuneetkaan. Turisteja ei tullutkaan. Tai tuli, mutta liian vähän.

Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ry:n tili on tyhjä. Kannatusyhdistyksellä oli vuonna 2017 kolehtituloja noin 500 euroa. Menopuolella vuokra 550 euroa, vakuutus 1000 euroa, kiinteistövero 1000 euroa, sähkö, sähkönsiirto ja vesi yhteensä 1500 euroa (summat pyöristettyjä). Tämä yhtälö ei toimi. Jotain on tehtävä.

Kannatusyhdistyksessä oli vuonna 2017 kymmenen jäsentä, jäsenmaksua 15 euroa per henkilö. Yhdistys piti vuosikokouksen keskiviikkona. Ajoimme kokoukseen Kalajoelta kotoamme Jyväskylästä ja olimme hotellissa yötä. Paikalla kokouksessa oli meidän lisäksemme tsasounan yhteyshenkilö Jane, joka on toiminut oven avaajana ja tapahtumien järjestäjänä itse asiassa enemmän kuin mitä resursseiltaan siihen pystyisi.

Vierailijat pistävät yleensä muutaman kolikon lippaaseen, josta tulot koostuvat. Tapahtumia on kyllä ollut, kiitos vierailijoille! Mutta ovet eivät ole olleet auki - poismuuttomme jälkeen ei ole ilmaantunut ketään, joka olisi kertaakaan halunnut päivystää tsasounalla. Paikkakunnalla asuessamme sen teimme me kahdestaan.

Rakennuksen valmistumisen jälkeen olen käyttänyt tsasounaan vuosittain pari tuhatta omaa rahaa. Mukaan lukien omavastuuosuus ELY-keskuksen avustuksen saamiseksi omaa rahaamme on tähän mennessä tsasounaan kulunut yhteensä yli 50.000 euroa.

Rakennuksella on ehkä merkitystä Kalajoen kaupungin nähtävyytenä. On kuitenkin raskasta maksaa vuokraa ja kiinteistöveroa juuri kaupungille, joka kuitenkin ehkä ainoana rakennuksesta hyötyy. Mieheni eläke on hyvin pieni, syystä että hän opiskeli vasta varttuneella iällä, lisäksi hän saa pienen lisän kansaneläkettä.  Minä olen ylittänyt virallisen eläkeiän jo toista vuotta, mutta olen edelleen täysipäiväisessä työssä. Onneksi työni maahanmuuttajien kouluttajana on aivan ihanaa. Koska tulen saamaan eläkkeeni Saksasta, se on sen maan lakien mukainen ja pitkien kotiäitivuosien takia myös minimieläke. Sinä päivänä, jolloin jään pois työelämästä, tiedän, että emme enää pysty maksamaan tsasounan kuluja, eikä se päivä ole enää kaukana.

Kalajoen kaupunki teki päätöksen ajaa meidät pois Kalajoelta. Ei ilkeydestä, mutta varmasti tietämättömyydestä, tyhmyydestä ja dollarin kuvat silmissä kunnan kassan hyväksi. Mekään emme aiemmin tuulivoimaa kannattaessamme tienneet, miten vakavia terveyshaittoja ne tulisivat aiheuttamaan, puhumattakaan muista haitoista, joita aiheutuu koko yhteiskunnalle. Koska Kalajoki on muuttotappiokunta ja myynnissä oleva talomme myllyjen ympäröimä, sitä ei ole vielä kukaan halunnut.

Etteivät ongelmat tähän päättyisi, tapahtui tsasounalla huhtikuussa isohko vesivahinko: lämminvesivaraaja oli rikkoontunut ja vettä pääsi runsain mitoin lattialle ja lattian alle. Siitähän puurakennus ja arvokkaat ikonit erityisesti tykkäävät… Rakennuksen keittiö ja WC-tilahan pidettiin onneksi myös talvet peruslämpimänä, jotta putket eivät pakkasella jäädy, joten vesiputket eivät ole haljenneet. Vakuutusyhtiö ilmoittaa, että omavastuuta olisi tuhat euroa plus uusi lämminvesivaraaja. Mistä siihen rahat? Joillekin on tyydyttävää olla jälkiviisas. Miksi kukaan, ei kukaan kertonut aiemmin, että tätä vahinkoa ei olisi tullut, jos olisimme tienneet, miten varsin helposti katkaista veden tulo!

Mitä siis tehdä? Erityisesti harmittaa niiden puolesta, jotka ovat olleet uskollisesti mukana tukki- ja tavaralahjoituksin mahdollisuuksiensa mukaan, mutta heilläkään ei ole niitä summia, joita nyt tarvittaisiin, eikä se edes ratkaisisi ongelmaa. Harmittavat myös täysin ulkopuolisten kommentit, kuten vaikkapa: ”Jos vielä siivoaisitte pihan, voisi vuokraus onnistua helpommin.” Teki mieli olla ilkeä ja vastata: ”Tervetuloa siivoamaan!” Onko suomalaisten perusominaisuus vain kiusata? 

En odota miljoonien vahingonkorvausta mistään, sillä joka ikinen joutuu itse vastaamaan teoistaan olosuhteista riippumatta, ja ne eivät aina mene omien suunnitelmien mukaan. Aina pitää toimia sen tilanteen mukaan, joka vastaan tulee. Lopetan siis valittamisen tähän ja ryhdyn laatimaan myyntitarjousta. Siinäkin pieni ongelma: rakennusta ei voi käyttää muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen ELY-keskuksen avustuksen takia…

Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ry:n tilinumero on FI88 5099 0720 0659 20.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Energiakäänne: valtiovarain- ja energiaministeri Altmaier myöntää todellisen tilanteen


Die Welt / Daniel Wetzel | 17.04.2018 / (käännös)

Jo ympäristöministerinä muutama vuosi sitten Peter Altmaier saavutti sen, mitä sitä ennen vain harvalle tuossa asemassa olevalle poliitikolle oli onnistunut: totaalisesti suututtaa ympäristö- ja ilmastonsuojeluihmiset.  Koska tämä kristillisdemokraattien mies vaati jarruja sähkön hinnalle ja koska hän varoitti energiakäänteen ”biljoonakuluista”, hän menetti nopeasti uusiutuvan energian tuottajien suosion. 


Jännitys oli siis suuri, kun Altmaier piti viikon alussa energiapoliittisen periaatepuheensa, tällä kertaa uutena valtiovarain- ja energiaministerinä. Kun kerran Altmaier ympäristöpoliitikkona ei käsitellyt omaa asiakaskuntaansa juurikaan varoen, miten hän sitten toimisi valtiovarainministerinä toisin?

Hänen esiintymisensä kansainvälisessä energiakääneekonferenssissa Berliinissä osoittikin pian, että uusiutuvan energian toimijat olivat oikeassa siinä, että pahinta odottivat.
 
”Energiakäänne onnistuu vain, jos siitä tehdään maailmanlaajuinen”
 
Noin 40 ministeriä ja valtiosihteeriä koko maailmasta oli koolla ulkoministeriössä Berliinissä neuvottelemassa maailmanlaajuisen energiakäänteen mahdollisuuksista. Kaiken kaikkiaan 2000 johtajaa, poliitikkoa, lähettilästä, ympäristö- ja ilmastoaktivistia 90 maasta oli tullut ”Berlin Energy Transition Dialogue” –konferenssiin. 
  
Jos Altmaier olisi, kuten tällaisissa tapahtumissa tavallista, kehunut Saksan energiakäännettä esikuvana, hän olisi saanut varmat suosionosoitukset. Olihan Saksan hallitus yhdessä uusiutuvan energian liiton, aurinkoyhdistys BSW:n, Saksan energia-agentuurin sekä konsulttiyhtiö eclareonin kanssa tähän konferenssiin kutsunut. Vastaavissa tapahtumissa muut poliitikot olisivat todennäköisesti yrittäneet lämmittää tarua Saksasta ilmastonsuojelun esikuvana.

Altmaier ei tehnyt näin. Tämä aiempi ympäristö- ja kanslerivirastoministeri vältti kaikenlaista viittaamista Saksaan esikuvana tai edelläkävijänä. Päinvastoin: ”Energiakäänne jatkuu vain, jos siitä tehdään maailmanlaajuinen”, hän painotti. Se ”ei ole yksittäisten valtioiden asia.”

Energiakäänteestä on kylläkin tullut ”maailmanlaajuinen ilmiö”, Altmaier myönsi. ”Monet maailman maat luottavat omassa energiantuotannossaan uusiutuvaan energiaan ja parannettuun energian hyödyntämiseen.” Mutta että siinä olisi kyse ilmastonsuojelusta, sitä Altmaier ei väittänyt. Sellainen väite ei olisikaan ollut jo Saksan noin kymmenen vuotta paikallaan pysyneen CO2-tasapainon takia aiheellista.

Ympäristöministerinä hän sai vihat niskoilleen

Sen sijaan Altmaier sanoi: ”Minulle tärkein energiakäänteen argumentti on se, että se auttaa levittämään hyvinvointia koko maailmaan.” Samalla tavalla sanoi puheessaan ulkoministeriön esimies Heiko Maaß (sosiaalidemokraatit), että uusiutuvan energian lisääntyminen auttaa estämään maahanmuuttoa ja parantamaan paikallista vakautta.

Yleensäkään valtiovarainministeri Altmaier ei ollut esiintyessään mitenkään erilainen kuin aiempi ympäristöministeri Altmaier. Siitä on kuusi vuotta, kun hän Merkelin uskottuna oli hoitanut sitä virkaa.

Ilmastonsuojelu maksaa meille 2.300 miljardia euroa

Saksan  täytyy investoida 2,3 biljoonaa euroa lisää pitkän aikavälin 2050 ilmastonsuojelutavoitteisiin. Tämä selviää uudesta Saksan teollisuuden liiton tutkimuksesta.

Altmaier oli aiemmin saanut päälleen vihreän linjan vihan julkaisemalla kauhuluvun: energiakäänne tulee maksamaan biljoonan eli tuhat miljardia. Nyt Saksan tekniikan alan tutkija-akatemia sekä konsulttiyhtiöt Prognos ja Boston Consulting vahvistavat, että Altmaier ei ollutkaan niin kovin väärässä tuossa biljoonalaskelmassaan.

Myös vaatiessaan „sähkön hinnalle jarrua“ Altmaier oli jo ympäristöministerinä vuonna 2012 ollut valmis konflikteihin – josta syystä hänestä ei pidetty. Hän vaati tuolloin, että uusiutuvan energian tuottajien olisi pitänyt osallistua jo liikaa kasvavaan tukimaksuun eräänlaisen ”energia-solidaarisuuden” kautta. Valtion takaama tuki uusiutuvalle energialle olisi korvattava markkinoiden ja kilpailun avulla. Vihreän energian kannattajat olivat raivoissaan.

„The new boss of the german Energiewende“

Ei ihmetytä, että nyt valtiovarainministerinä Altmaier on edelleen samaa mieltä. Saksan uusiutuvan energian tuen hän mainitsi Berliinin konferenssissa vain siten, että tämä aiemmin ”maailman anteliain tukijärjestelmä” oli ollut syynä energiakäänteessä muutama vuosi sitten tapahtuneeseen ”vakavaan kriisiin”. Näistä ”menneisyyden virheistä” muut maat voivat ottaa oppia.

Altmaierin huolestuttava viesti kansainväliselle uusiutuvan energian alalle: Energiakäänne on vaikeampi toteuttaa kuin mitä uskotaan ja kestää kauemmin kuin monet luulevat. Ekologinen muutos on kuin ”kansantalouden avoimeen sydämeen tehtävä leikkaus” ja sen lisäksi ”pitkäkestoinen projekti”. Altmaierin neuvo ulkomaisille poliitikoille: ”Aloittakaa heti, jos haluatte nähdä tuloksia vielä 20 vuoden kuluttua.”

Kansainväliset energiakäänteen päähenkilöt olivat kaiketi odottaneet Altmaierilta enemmän kannatusta. Brittijuontajahan esitteli hänet sanoilla ”Saksan energiakäänteen uusi pomo”. Sen sijaan ministeri jopa uskalsi tämän yleisön edessä puhua ”kovasta taistelusta täydellistä energiakatkosta vastaan” ja käyttää siis sellaista sanaa, joka on ollut ja on edelleen uusiutuvan energian piirissä täydellinen tabu. Eikä siinä edes kaikki.

Uusiutuvan tuet loppumassa

Niinpä tämä uusi energiakäänteen pomo ennusti pikaista valtion avustusten päättymistä uusiutuville – ja totta kai aiheutti sillä tukiin tottuneille uusiutuvien toimijoille täydellisen mielenmasennuksen: ”Oletan, että uusiutuvat jo lähiaikoina, siis jo 4 - 5 vuoden kuluttua ovat saavuttaneet kilpailukykynsä täydessä mitassa ja että sitten me voimme rahoittaa uusiutuvan energian ilman tukimaksuja.”

Sellaisesta puheesta ei pidetty. ”Altmaierin pitäisi järjestää suunnitteluvarmuus ja selvät reunaehdot, eikä aiheuttaa uusiutuvien alalla lisää epävarmuutta”, vihreiden parlamentaarikko Anton Hofreiter menosi.

Eikä energiakäänne ole mikään pitkäaikaisprojekti: ” Seuraava tärkeä askel uusiutuvien menestymiselle on hiilen käytön lopettaminen”, Hofreiter sanoi. ”Saksan hallituksen on huolehdittava siitä heti.” Greenpeacekin oli sitä mieltä, että ”Altmaier kiertää kuumaa puuroa”, sen on ”vielä tänä vuonna lopetettava likaisimmat hiilivoimalaitokset.”

Altmeier ei paennut kritiikkiä. Saksan hallitus haluaa edelleen, että hiilisähkön päästöt vähenevät 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Mutta koska Saksa päätti G7-huippukokouksessa luopua ydinenergiasta, on haaste nyt ”kaksinkertainen”. Neljän ministerin johtaman komission on määrä neuvotella hiilivoimaloiden lopettamisen mahdollisuudesta lähikuukausien aikana.


© Axel Springer SE.