lauantai 16. maaliskuuta 2024

Ajokorttikoe epäonnistui

Saksassa joka toinen ei läpäise ajokortin teoriakoetta. Psykologian professori Florian Beckerillä on karu teoria: syynä eivät ole ulkoiset olosuhteet, vaan nuorten suorituskyvyn huolestuttava heikkeneminen.

Huolestuttavia tietoja nuorten ajokorttikoetuloksista: Noin 50 prosenttia ei enää ymmärrä teoriaa ja reputtaa. Näin voi käydä kenelle tahansa ajoittain. Mutta 50 prosenttia? Uusi negatiivinen ennätys. Beckeristä se on osoitus siitä, mitä me psykologit kutsumme vakaviksi "kognitiivisiksi vajeiksi". Tarkemmin sanottuna: alhainen älykkyysosamäärä, typeryys. Ja itsekurin puute.

Eikä hän usko tavanomaisia selityksiä:

- "Se on autokoulujen vika, he selittävät liian huonosti!"

- "Kaikki on muuttunut niin monimutkaiseksi, nyt on olemassa sähkömoottorikelkkoja!"

- "Ahne katsastuslaitos! He haluavat vain rikastua sillä."

Lisäksi teoriakokeet ovat saatavilla 12 kielellä, joten kielitaidon puute ei ole selitys.

Olkaamme rehellisiä: teoriakoe on puhtaasti oppimistesti. Istu alas, opettele, tule kuulustelluksi, istu taas alas, jatka oppimista... kunnes osaat sen. Kyllä, suuri osa siitä voi tuntua "kaukana käytännöstä", epäkiinnostavalta ja tylsältä. Mutta se on hallittava. Hyvin samanlaista kuin mitä tapahtuu suurelta osin koulussa.

Hälyttäviä tietoja saksalaislasten suorituskyvystä

Valitettavasti se, että lapset yhä useammin epäonnistuvat teoriakokeissa, sopii surulliseen kuvioon, joka liittyy eri lähteistä saataviin lasten suorituksia koskeviin tietoihin.

- Noin 25 prosenttia lapsista ei osaa lukea eikä kirjoittaa kunnolla peruskoulun jälkeen. (IGLU:n tutkimus). Yhä useammat pääsevät kuitenkin edelleen lukioon.

- Suoritukset matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa ovat laskeneet yli 10 vuoden ajan (PISA-tutkimus).

- Jotta lapset eivät kehittyisi, kaikkia standardeja on laskettu yhä alemmas. Arvosanat paranevat ja paranevat - huolimatta objektiivisesti heikentyneistä suorituksista. Tämän seurauksena noin 30 prosenttia lapsista saa nyt valtakunnallisesti ylioppilastutkinnon.

- Parhaana oleminen tai jopa voittaminen on nyt paheksuttavaa, ja sellainen poistetaan järjestelmällisesti. Esimerkkinä voidaan mainita kilpailu peruskoulujen kansallisissa nuorten peleissä.

- Yhä useammat raportit kentältä täydentävät kuvaa: lapset tulevat myöhässä, eivät enää tee läksyjään, saapuvat kouluun ilman aamiaista, koska huoltajien on liian uuvuttavaa lähteä aamulla ulos, välinpitämättömät ja passiiviset vanhemmat, sääntöjen puute ja väkivalta. Rehtorit, jotka vastustavat tätä ja vaativat kuria, raportoivat poliittisesta painostuksesta.

 

Lähde: Focus online 

*****************************************************





 

 

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Naistenpäivää

Naiset ovat aina muuttaneet maailmaa: he eivät olleet vain "ensimmäisiä lajissaan", he olivat ensimmäisiä ylipäänsä. He tutkivat, kirjoittivat maailmankirjallisuutta ja julistivat uusia aikakausia taiteessa. Vera Weidenbach kirjassaan "Die unerzählte Geschichte" (Kertomaton tarina) paljastaa vihdoin, miten naiset ovat vaikuttaneet nykymaailmaan. 

Todellisuudessa Walt Disney ei luonut ensimmäistä animaatioelokuvaa, vaan Lotte Reiniger. Rosalind Franklin kuvasi DNA:n, Ada Lovelace ensimmäisen tietokoneohjelman ja Lise Meitner ydinfission. Camille Claudel muovasi modernia kuvanveistoa, ja Margarete Steffin toi pienten ihmisten äänet Bertolt Brechtin maailmankuuluun näytelmään.

 


 



maanantai 15. tammikuuta 2024

Miehet ja penkkiurheilu

Miksi juuri miehet katsovat televisiosta urheiluohjelmia?

Mäkihyppy,  mestaruusliiga, Tour de France. Kaikkea täytyy katsoa. Miehet istuvat sohvalla ja jännittävät lopputulosta. 

Miksi? Koska heidän aivonsa käskevät tekemään niin.

Täydellinen ilta. Television urheiluohjelmat ovat jo vuosikymmeniä olleet miesten mieluisin tapa viettää vapaa-aikaa.  © Harold M. Lambert/​Getty Images


Miksi juuri miehet katsovat urheilua, mitä urheilulajia tahansa – kunhan vain urheilua tulee?  

 

Teoria 1.
Parman yliopiston tutkijat löysivät apinoita tutkiessaan kummallisen ilmiön: kun yhteisön joku jäsen katseli jonkun muun tekevän jotain – esimerkiksi syövän maapähkinää – sen aivojen samat solut aktivoituivat aivan kuin sillä maapähkinän syöjällä, aivan kuin se olisi itse ollut syömässä. Tutkijat alkoivat kutsua näitä soluja ”peilihermosoluiksi”, ja samat toiminnat löytyivät myöhemmin myös ihmisillä.

Toisin sanoen: ihmisaivot peilaavat toimintoja, joita se näkee toisilla, aivan kuin se tekisi niitä itse. Myös silloin, kun ihminen näkee toiminnot televisiossa. Kun siis näen jonkun voittavan urheilussa, tunne sanoo minulle, että olen tuo voittaja itse. Kun joku hurraa televisiossa, hurraavat minun aivoni myös. Näkemisen ja tekemisen ero hämärtyy. New York Times kiteytti asian näin: ” "Miljoonat fanit, jotka katsovat suosikkiurheiluaan televisiosta, ovat riippuvaisia siitä, koska se aktivoi heidän peilineuroneitaan."
https://www.nytimes.com/2006/01/10/science/cells-that-read-minds.html

Sama asia tapahtuu muuten myös katsoessa pornoa…

Tämän lisäksi Rooman yliopiston tutkijat huomasivat, että vaikutus on sitä vahvempi, mitä paremmin katsoja itse tuntee kyseisen urheilulajin. Esimerkiksi: jos itse pelaa jalkapalloa, jalka ikään kuin valmistautuu potkuun.

Maailmanlaajuisesti miehet harrastavat paljon enemmän urheilua kuin naiset, josta syystä myös urheiluohjelmat ovat varsin miesvoittoisia. Ja totta kai sitten niitä juuri miehet katsovat.

Kun siis oikeasti makaa sohvassa ja katsoo televisiota, aivot ajattelevat, että onkin itse aktiiviurheilija. 

 

Teoria 2. Miehet katsovat mielellään yhdessä samaan suuntaan. Evoluution syytä!

Etnologit ovat tästä samaa mieltä: Urheilun juurisyy on leikillinen (mutta vakavasti otettava) valmistautuminen metsästykseen ja taisteluun. Miespuoliset esi-isämme harjoittelívat vapaa-aikanaan heittämistä, juoksua ja hyppäämistä saadakseen saaliin kiinni tai valmistautuakseen tarvittaessa sotatoimiin. Jo pojat otettiin mukaan harjoitteluun, sillä heidänhän oli tulevaisuus. Naisia harjoittelu luonnollisesti kiinnosti vähemmän.

Vahvat liittolaiset – siis hyvä tiimi – lisäsi mahdollisuutta löytää ruokaa, turvaa, maata tai lisääntymistä. Siksi juuri miehet liittyvät seuroihin tai seurojen ihailijoihin.

Kysymykseksi tosin jää, miten television urheilukilpailun katsominen nykyisin lisäisi näitä valmiuksia… Evoluutiobiologi Michael P. Lombardo Michiganissa sijaitsevasta Grand Valley State Universitystä uskoo urheilulla olevan toinenkin tehtävä: Hän pitää jalkapallokenttää tai -stadionia parittelupaikkana, jossa urokset kilpailevat keskenään naaraiden suosiosta - kuten esimerkiksi pohjoisamerikkalainen preeriakana. Lombardo uskoo, että naaraiden ei ole ehdottoman välttämätöntä katsella: Uroksille kyse on myös siitä, että he oppivat vahvimmilta ja voitokkaimmilta eläimiltä tai eivät edes yritä taistella ylivoimaista urosta vastaan.
https://www.researchgate.net/publication/230571143_On_the_Evolution_of_Sport

"Aivan kuten aktiivinen urheilu antaa pojille tilaa tulla miehiksi", kirjoittaa yhdysvaltalainen sosiologi Douglas Hartmann, "urheilun katsominen auttaa miehiä vahvistamaan, parantamaan ja ylläpitämään miehisyyttään". Tämän vuoksi miehet - stadionilla tai television ääressä - ovat ensisijaisesti kiinnostuneita kilpailusta ja tuloksista, kun taas naisten kiinnostusta urheiluun ohjaavat enemmän sosiaaliset näkökohdat, kuten ajan viettäminen ystävien ja perheen kanssa. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1525/ctx.2003.2.4.13

Miehiin vaikuttaisi siis paljon enemmän heidän suosikkijoukkueensa tai -urheilijansa voitto tai tappio - ja he nauttisivat enemmän urheilun seuraamisesta yksin.

Psychology Todayn mukaan on myös syy siihen, miksi miehet istuvat mielellään ryhmissä television ääressä. Naiset katsovat mieluummin toisiaan suoraan kasvoihin saadakseen enemmän tietoa toiselta ja rakentaakseen vahvemman sosiaalisen suhteen. Miehet taas katsovat mieluummin samaan suuntaan seistessään tai istuessaan vierekkäin; suora katsekontakti voidaan aina nähdä haasteena tai vastakkainasetteluna. Istuminen vierekkäin television ääressä on miehille riskitön tapa rakentaa läheisyyttä ja emotionaalista läheisyyttä. https://www.psychologytoday.com/intl/blog/he-speaks-she-speaks/201404/why-you-stand-side-by-side-or-face-to-face

 

Teoria 3.  Urheiluohjelmat tehdään miehille

Julkisilla televisiokanavilla oli aluksi hyvin vähän urheiluohjelmia. Se muuttui kaupallisten kanavien tulon myötä mainostajien paineesta: miehet haluttiin televisioiden ääreen, koska Amerikassa yleensä he olivat pääasiallisia perheen toimeentulon ansaitsijoita ja siis mainoksetkin oli parempi suunnata heille. Sen mukaan valittiin ohjelmat, joista urheilu oli mitä sopivin.

Jotta urheilutoimitukset vetoaisivat erityisesti miehiin, niitä räätälöitiin yhä enemmän heille suunnattujen analyysien ja tutkimusten avulla, esimerkiksi Formula 1:ssä. "Painopiste oli draamassa ja spektaakkelissa", Bertling sanoo. "On mitattu, että miehet pitävät siitä, kun leikkaustiheyttä lisätään, jotta televisiossa nähtävästä kilpailusta saadaan entistäkin dramaattisempi."

Sitä, mikä naisia kiinnostaa urheilussa, ei edes tutkittu.

Dramatiikan ensisijaisuus - ja siten urheilun niin sanotusti miesten katse - on muuttunut sittemmin hyvin vähän. Bertlingin mukaan olemme tottuneet siihen, miten urheilu esitetään: "Meillä on hyvin, hyvin selkeät kuviot päässämme siitä, miten jännitys luodaan. Kameran asennot, leikkausjaksot. Tutut tehosteet."

Suurtapahtumat kuten vaikkapa jalkapallon maailmanmestaruusottelut tuovat nykyisin myös paljon  naisia televion ääreen. Mutta muut urheilulajit kuten Formula 1 ovat miestoimittajien tekemiä ja siksi varmaankin myös miehille suunnattuja, joten ne eivät naisia juurikaan kiinnosta. 

 

Teoria 4. Testosteronia sohvalla - miehet tulevat onnellisiksi.

Toiminnot, jotka voivat lisätä dopamiinitasoja elimistössä: hyvä uni, runsas liikunta, proteiinipitoinen ruokavalio, sokerin ja kahvin välttäminen, auringonotto, seksi.

Neurologista välittäjäainetta dopamiinia kutsutaan usein onnellisuushormoniksi; se kohottaa mielialaa, innostaa ja motivoi meitä. Koska aivot tuntevat itsensä palkituiksi joukkueen voiton jälkeen, ne ovat motivoituneita toistamaan dopamiinin vapautumiseen johtaneita toimintoja.

Vuonna 2010 tutkijat analysoivat espanjalaisten jalkapallofanien - miesten ja naisten - testosteronitasoja Espanjan ja Alankomaiden välisen MM-finaalin aikana (1:0 jatkoajan jälkeen). Kaikkien fanien testosteronitasot nousivat ottelun aikana. Miesfanit ovat todennäköisesti ammentaneet tästä ylivoiman ja hallitsevuuden tunteen. Testosteronilla ei ole vastaavaa vaikutusta naisiin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3329546/

Tämä voisi myös selittää, miksi voittajafanit mellakoivat väkivaltaisesti tärkeiden urheilumenestysten jälkeen: myös testosteroni tekee ihmisestä aggressiivisen, eikä sen vuoksi tarvitse edes olla stadionilla.

Sosiaalinen vahvistus ei ole vain hormoneja, vaan myös vuorovaikutusta. Voit soittaa isällesi aamulla ja kysyä: "Näitkö eilen pelin?" (retorinen kysymys, hän näki sen aina). Voit keskustella jonkun pelaajan taktiikasta työkaverien kanssa (hyvin harvoin naispuolisten kanssa) lounastauolla. Eräs tuttavani kertoi minulle hiljattain, että eräs ystäväni oli muuttanut Kanadaan ja joutui nyt katsomaan jääkiekko-otteluita säännöllisesti, koska muuten hän ei saisi sananvaltaa toimistossa.

Amerikkalainen psykologi Richard Jackson Harris kirjoittaa: "Urheilun harrastamisen lisäksi myös urheilun katselusta televisiosta on tullut osa miesten sosialisaatiota." Tuskin millään muulla alalla miehet kokisivat voivansa antaa tunteilleen vapaat kädet, koskettaa tai halata toisiaan.

 

Teoria 5.  Täydellisen tietämätön. Ihana olotila.

Miehet katsovat urheilua, koska he haluavat tietää, kuka voittaa.

 

Lähde:

https://www.zeit.de/sport/2024-01/maenner-tv-sport-wettkampf-evolution/komplettansicht

 

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Äärioikeistolaisten salainen kokous Saksassa marraskuussa 2023

 

Kuva: Correctiv

 

Äärioikeistolaisten kokous: "Se voisi olla vaikka Netflix-sarja. Mutta se on totta"

Huvila Potsdamissa, julmia karkotusfantasioita: äärioikeistolaisten salainen kokous muistuttaa natsiaikaa, sanoo historioitsija Markus Roth. Vain sattumaa?
Markus Roth on Fritz Bauer -instituutin tutkijatohtori ja tutkii kansallissosialismin ja holokaustin historiaa.

Potsdamissa, lähellä Wannseen konferenssin huvilaa, jossa kansallissosialistit suunnittelivat juutalaisten kansanmurhaa 80 vuotta sitten, AfD:n poliitikot, uusnatsit ja varakkaat yrittäjät tapasivat marraskuussa. He keskustelivat salassa miljoonien ihmisten karkottamisesta Saksasta. Muistutus Saksan historian synkimmästä luvusta, sanovat useat poliitikot.

AfD - Alternativ für Deutschland - on Saksan populistipuolue, kuten meillä Perussuomalaiset.  

Miksi näitä kahta tapahtumaa voi verrata keskenään? Ensinnäkin, molemmissa pieni ryhmä ihmisiä kokoontuu salaiseen kokoukseen päättääkseen miljoonien ihmisten kohtalosta, ihan kuin sellainen olisi jokapäiväinen asia. Siten oli myös tammikuussa 1942, kun parikymmentä ihmistä tapasivat päättääkseen noin yhdentoista miljoonan juutalaisen kohtalosta. Ja toisaalta samanlaista on rasistinen käsitys kansalaisuudesta ja täydellinen ihmisvihamielisyys, joka oli tuolloin vallalla ja joka on tämän uuden kokouksen perusajatus.

Eroa kuitenkin on se, että tuolloin kyseessä oli valtion ja puolueen päättäjät. Heillä oli valta toteuttaa suunnitelmansa saman tien. Nyt paikalla oli puolue, jolla on lähes kaikissa osavaltioiden parlamenteissa ja joilla on paljon kannattajia, mutta ennen muuta mukana on myös äärioikeistolaisia, uusnatseja ja hulluja, jotka elättelevät ihmisvastaisia fantasioitaan. Ja he vetoavat etupäässä natsiajan etniseen kansalaisuuskäsitteeseen. Formularbeginn

Martin Sellner, Saksassa äärioikeistolaisena tunnetun identiteetti-liikkkeen johtaja, oli kuuleman mukaan puhunut kokouksessa ”pääasiallisesta suunnitelmasta” kolmen ihmisryhmän suhteen, jotta ”ulkomaalaisten maahan asuttaminen saataisiin peruutettua”: turvapaikanhakijat, ulkomaalaiset, joilla on pysyvä oleskelulupa ja Saksan kansalaiset, jotka hänen mielestään eivät kuulu Saksaan.  Näin kertovat Correctiv-ryhmän tutkijajournalistit, jotka löysivät tiedon kokouksesta.

Tämä tarkoittaa, että kansalaisia voivat olla vain ne, jotka ovat ”puhtaita” saksalaisia, joilla siis on saksalaiset esivanhemmat. Vuodesta 1935 natsit Nürnbergin rotulait kielsivät kansalaisuuden juutalaisilta ja romaneilta. Tämä sama erottelu oli tosin voimassa pitkään myös Länsi-Saksassa, tosin ilman juutalais- ja romanivastaista suunnittelua. Tämän uuden kokouksen osanottajat ovat siis samassa linjassa aiemman kokouksen kanssa siinä, mikä koskee maahanmuuttajien massiivista siirtämistä pois maasta. He puhuvat myös Saksan kansalaisista, jotka heidän mielestään ” eivät kuulu Saksaan” ja jotka myös pitäisi saada pois maasta. Eli ottaa heiltä Saksan kansalaisuus pois. Natsiaikana se tarkoitti päättämistä miljoonien ihmisten tappamisesta.

Correctivin mukaan Sellner puhui myös Pohjois-Afrikkaan perustettavan "mallivaltion" puolesta, johon voitaisiin sijoittaa jopa kaksi miljoonaa karkotettua. Myös tällainen asia oli esillä natsikokouksen aikaan. Puhuttiin nk. ”Madagaskar”-suunnitelmasta: ajateltiin, että kaikki juutalaiset voitaisiin karkottaa Saksan vallan alaisuudesta Euroopassa Afrikan kaakkoisrannikolla sijaitsevalle Madagaskarin saarelle ja jättää selviytymään omillaan. Tämä oli erheellinen harhaluulo, joka levisi hetken aikaa vuonna 1940 sen jälkeen, kun Ranska oli lyöty.

Potsdamin pyöreän pöydän keskustelussa puhuttiin myös "räätälöidyistä laeista" ja "paluumuutosta", joka olisi joukkokarkotuksen uusi nimi.

Tällaiset sanat ovat kiertoilmaisuja - naamiointitermejä, joita äärioikeistolaiset uusnatsit käyttävät vetoamalla laajoihin yhteiskuntaryhmiin. He yrittävät rakentaa kielellistä siltaa. Tämä on myös vanha menetelmä, jota natsit käyttivät ennen valtaantuloaan ja myös Kolmannessa valtakunnassa, Wannseen konferenssissa ja muissa yhteyksissä. Silloin "erityiskohtelu" tarkoitti yksinkertaisesti murhaa. Ja "lopullinen ratkaisu" tarkoitti holokaustia.

Nykyinen maahanmuuttokeskustelu osoittaa saman. Jotkut puhuvat jo "kotiuttamisesta" karkottamisen sijaan. On suuri vaara, että tällainen terminologia muuttaa myös ihmisten arvostelukykyä. Tiedotusvälineissä tai sosiaalisessa mediassa tällaiset sanat otetaan joskus käyttöön ilman harkintaa, imeytyvät keskusteluun ja normalisoituvat.

Peruslain vastaisen Saksan kansalaisten karkotussuunnitelman lisäksi AfD:n Sachsen-Anhaltin osavaltion parlamenttiryhmän johtajan Ulrich Siegmundin kerrotaan puhuneen Potsdamissa myös tarpeesta muuttaa katukuvaa ja painostaa ulkomaisia ravintoloita, toisin sanoen ”savustaa” ulkomaalaiset pois maasta.

 

Lähde: https://www.zeit.de/wissen/geschichte/2024-01/rechtsextremes-treffen-afd-historische-vorbilder/komplettansicht

 


maanantai 25. joulukuuta 2023

Sähkön hinta kallistuu jokaisen tuulivoimalan myötä - eikä suinkaan halpene.

Vierailevana kirjoittajana fyysikko ja energiataloustutkija Björn Peters :

Euroopan sähköverkko on suurin tekninen järjestelmä, jonka ihmiskunta on koskaan rakentanut. Sähkönsiirron pitäminen vakaana satojentuhansien kilometrien pituisilla sähkölinjoilla eri puolilla maanosaa edellyttää laajaa tietämystä. Sähkön jännite, taajuus ja vaihe ovat kolme muuttujaa, joiden on aina liikuttava vain kapealla vaihteluvälillä, ja verkonhaltijoiden sähköinsinöörit ansaitsevatkin kiitoksemme ja kunnioituksemme.

Voidaanko tarvittava vakaus taata vielä nykyäänkin? Ja minkä hinnan maksamme siitä?

Hätätoimenpiteiden dramaattinen lisääntyminen

Tätä taustaa vasten tämä uutinen on hälyttävä: 31. lokakuuta kello 12.30 sähköverkkoon tehtyjen hätätoimenpiteiden määrä nousi Saksan verkkoviraston mukaan koko edellisen vuoden lukuihin eli lukumäärään 12.633.

Viime vuonna aurinko- ja tuulivoiman korvaaminen maksoi jo 4,2 miljardia euroa. Tänä vuonna se tulee todennäköisesti vielä kalliimmaksi.

Hätätoimenpiteet ("redispatch-toimenpiteet") ovat toimenpiteitä, joita tarvitaan sähköverkon pitämiseksi vakaana. Joskus sähköstä on pulaa, jolloin nopeasti säädettävissä olevia voimalaitoksia on ajettava ylös, joskus taas liian suuri tuuli- tai aurinkoenergian määrä tukkii verkot, jolloin voimalaitoksia on säädettävä alas. Tämä tapahtuu muuten aina verkonhaltijoiden kustannuksella, jotka siirtävät nämä kustannukset loppukuluttajille verkkomaksujen kautta.

Koko vuonna 2000 tarvittiin kuusi hätätoimenpidettä, nykyään useita tunnissa, ja tarvittavien toimenpiteiden määrä kasvaa joka vuosi. Tämä on energiamurroksen seuraus, jota ei ole vielä juurikaan tiedostettu.

Hätätoimenpiteet ovat hyvin usein tarpeen tilanteessa, jossa pohjoisessa on liikaa tuulivoimaa ja etelässä suuri sähkönkulutus. Tuulivoimaa ei voida siirtää Etelä-Saksaan, koska siirtoyhteydet ovat liian pieniä. Siellä toimii liian vähän voimaloita, koska tuulivoima painaa hintoja koko Saksassa niin alas, ettei hiili- ja kaasuvoimaloita kannata kytkeä päälle. Niitä on sitten otettava varareservistä korkein kustannuksin.

Säästä riippuvaisten voimalaitosten osuuden kasvattaminen on kallista ja epävakaata

Mutta miksi sähköverkkoa on yhä vaikeampi valvoa, kun aurinkovoimaloita ja tuulivoimaloita rakennetaan yhä enemmän ja heikentyvän teollisuuden sähkön kysyntä vähenee jatkuvasti?

Saattaa tuntua oudolta, että hätätoimenpiteiden määrä kasvaa samaan aikaan, kun talous ja kuluttajat vaativat yhä vähemmän sähköä teollisuuden vähentymisen vuoksi. Tarkemmin tarkasteltuna se on kuitenkin varsin loogista.

Haasteet ovat sitä suuremmat, mitä suurempi osuus sähköverkossa on sääntelemättömiä voimalaitoksia. Jos siis aurinko- ja tuulivoimaloita lisätään samaan aikaan, kun sähkönkulutus yleisesti ottaen vähenee, säästä riippuvaisten voimaloiden osuus kasvaa. Niiden tuotantoa voidaan ennustaa vain yhtä hyvin kuin sääennusteita, ja kun aurinkokenttien yllä on pilviä, muualla tarvittavasta sähköstä on yhtäkkiä pulaa. Hiili- ja kaasuvoimalat otetaan silloin kalliilla kustannuksilla pois varallaolosta, ja kustannukset siirretään kuluttajille verkkomaksujen kautta.

 

Tuulivoima ei tuota jatkuvasti sähköä. Vuonna 2022 Saksan sähköverkon pitäminen vakaana vaati yli 4 miljardia euroa. Vuonna 2023 vielä enemmän - ja suuntaus on nouseva.

 

Kaiken kukkuraksi syöttölainsäädäntö antaa säästä riippuvaisten voimalaitosten saksalaisille operaattoreille taatun oikeuden myydä sähköä aina kiinteään hintaan ("syöttöprioriteetti"). Jos tuuli siis yhtäkkiä kiihtyy niin, että sähköä tuotetaan enemmän kuin on tarpeen, tuulivoimalat ajetaan alas, mutta täydellä kustannuskorvauksella ("haamutuulivoima").

Se tosiasia täytyy hyväksyä, että jokainen tuulivoimala lisää sähköntuotannon hintaa.

Mitä voidaan tehdä, jotta sähköntoimituskustannukset eivät karkaa käsistä?

Ensinnäkin meidän on vihdoinkin tunnustettava, että sähkön tarjonta kallistuu jokaisen tuulivoimalan myötä, ei halpene. Kun ymmärrämme tämän, voimme valita poliittiset enemmistöt, jotka kumoavat syöttölain (EEG) ja panevat uuden alun energiapolitiikalle.

Olisi myös tärkeää jakaa Saksan sähkömarkkinat useisiin hinta-alueisiin. Tällöin hinnat määräytyisivät paikallisen sähkön kysynnän ja sään mukaan, ja sähkömarkkinat voisivat säädellä kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa paljon paremmin.

Tämä merkitsisi paluuta aiempaan, hajautettuun energiahuoltoon: Suuret voimalaitokset sijaitsivat suurissa teollisuuden kulutuskeskuksissa ja pienemmät voimalaitokset pienemmissä keskuksissa. Voimalaitokset vastasivat kuormituksen tasaamisesta omissa verkostoissaan.

Siirtolinjat vastasivat kysyntäpiikkien tasaamisesta.

 

Saksan viimeiset ydinvoimalat (mukaan lukien Isar 2, kuvassa) on poistettu käytöstä huhtikuun puolivälissä 2023. Huhtikuusta lähtien Saksa on myös ollut pysyvästi sähkön nettotuoja eikä nettoviejä.

 

Nykyään, kun ydinvoimasta on luovuttu ja säästä riippuvaisten voimalaitosten käyttö on lisääntynyt, sähköverkon yksiköt ovat menettäneet kykynsä kattaa kuormitus paikallisesti kaikkina aikoina. Koska siirtolinjoja ei ole vielä rakennettu, on vaikea luottaa kauempana sijaitseviin voimalaitoksiin.

Meidän olisi myös valittava parlementtiin puolueet, jotka ovat selvästi sitoutuneet ottamaan kahdeksan viimeistä jäljellä olevaa ydinvoimalaa uudelleen käyttöön.

Ei siis ole luonnonlaki, että sähköverkkoja on yhä vaikeampi hallita. Se on poliittisten päätösten tulos, joka voidaan korjata toisenlaisilla poliittisilla enemmistöillä.

 

© 2023 NIUS.

https://www.nius.de/Energie/der-strompreis-wird-mit-jedem-windrad-teurer-nicht-guenstiger/69fbdef9-4d01-4788-b08d-b8fca9ea186c?fbclid=IwAR2M6vE6RMohyoAYUNSA-Fmb3RRGUbYZpiirZwFJ-t1i0lIhfcAZgzGH4d4