torstai 6. heinäkuuta 2017

"Jossain tuulee aina"?



Tuulivoima Saksassa ja Euroopassa
Sähkön perustuotannon nykyinen tilanne, mahdollisuudet ja haasteet
Osa 1: Kehitys Saksassa vuodesa 2010

Windenergie in Deutschland
und Europa

Status quo, Potenziale und Herausforderungen in der
Grundversorgung mit Elektrizität
Teil 1: Entwicklungen in Deutschland seit dem Jahr 2010 

Thomas Linnemann und Guido S. Vallana

VGB PowerTech - All rights reserved - Alle Rechte vorbehalten - © 2017

-      - ote (käännös) -
…..

Tästä esimerkistä näkyy, että energiakäänteen haasteet tuottaa uusiutuva energiaa kuten toivotaan ovat todella valtavia, erityisesti talvikuukausina, jolloin aurinkovoima ei tuota ollenkaan tai hyvin vähän (iltapäivisin).
Niissä tapauksissa, jolloin tuulivoima ja aurinkovoima eivät kumpikaan tuota mitään (nk. pimeätyyni aika) , muiden energiatuotantolaitosten on toimittava varavoimana, tuotettava energiaa aina 100% asti.

Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät

Nykyisten energiapoliittiset olosuhteet ovat syntyneet kansainvälisistä ilmastonsuojeluvaatimuksista Saksalle ja johtaneet siihen, että luovutaan vuosikymmenien ajan toimineista energiantuotantolaitoksista sekä pyritään tuottamaan sähkö uusiutuvalla energialla. Näin tänne jäävät energiakäänteelle lyhyellä  ja keskipitkällä aikavälillä vain aurinkoenergia ja tuulienergia, joiden rakentamista voidaan edelleen lisätä.

Tutkimustulosten arviointi ja analyysi Saksan tuulipuistojen kehityksessä ja käyttöominaisuuksissa vuodesta vuosina 2010-2016 ovat osoittaneet, että tuulivoiman asennettu nimellisteho on tuona aikana kaksinkertaistunut ja oli nyt 50.000 MW. Vuosittainen tuulivoiman tuotanto kasvoi samalla 77 terawattituntiin ja siis enemmän kuin kaksinkertaistui.   

Huolimatta koko Saksassa tapahtuneesta tuulivoiman lisärakentamisesta ja päinvastoin kuin mitä luulisi, että kun rakennetaan laajalle alueelle hajautetusti, tuotanto tasaantuisi, ei vuodesta 2010 alkaen ole tapahtunut minkäänlaista vähimmäistuotantomäärien lisäystä (mitattu neljännestunneittain). Nämä vähimmäismäärät olivat myös vuonna 2016 aivan samat eli alle 150 MW tai 1% kaikesta koko Saksaan asennetusta tehosta.

Tuotantovarmuuden kannalta Saksan tuulivoima on siis korvannut perinteisiä voimalaitoksia korkeintaan 150 megawatin verran. Vertailun vuoksi: sähköverkon toimivuuden takia korkeimman kulutuksen aikana, joka on yleensä iltapäivisin marraskuusta helmikuuhun ja jota ei etukäteen voi tarkasti ennustaa, tarvitaan noin 77.000 – 82.000 megawattia.

Jatkuvasti käytettävissä oleva (varma) sähköenergia Saksan tuulivoimaloista oli siis aina selvästi alle 1% asennetusta tehosta, tai toisella tavalla sanottuna: jokaisena vuonna oli vähintään yksi neljännestunti, jolloin 99% Saksaan asennetuista voimaloista ei tuottanut mitään ja jolloin tarvittiin 100% varmaa tasaisesti tuotettua energiaa. Tämä ei koske vain maalle, vaan myös merelle asennettuja tuulivoimaloita.

Näille aina yhtä alhaisille vähimmäisarvoille on olemassa teknisiä syitä. Tuulivoimalathan on suunniteltu maksimituoton mukaisesti (uusiutuvan energian tuen takia). Sen lisäksi tällaista aiheuttavat sääolosuhteet ja suuret ajalliset ja alueelliset erot tuulen määrässä. Tuulivoiman tuotanto riippuu tavallisten useiden satojen kilometrien säiden vastaavuuksien pituudesta. Siitä seuraa, että Saksassa yhteistuotanto vaihtelee suuresti eikä ole jakautunut tasaisesti. Kyseessä olevien tuulivoimatuotannon seitsemän ajanjakson 2010-2016 vastaavuuskertoimista, joiden kaikki arvot ovat lähes yksi ja jotka ovat erittäin vaihtelevia,  voidaan laskea korkea todennäköisyys alhaisille kokonaistehoille.

Heikkotuulisten aikojen yleisyyden 2010-2016 analysointi on antanut tulokseksi, että tuona aikana oli yhteensä 160 viiden päivän jaksoa, jolloin tuulivoima tuotti vähemmän kuin 5000 megawattia ja jokaisena vuonna oli yhtenäisiä 10-14 päivän jaksoja, jolloin ei tuullut. Saksassa tarvitaan päivittäin keskimäärin 1,5 terawattituntia. Tätä varten pitäisi - ilman perinteisiä voimalaitoksia  - olla varavoimaa, joka tuottaisi heti valmiina olevaa energiaa kaksinumeroisen terawattituntimäärän.


 Lüneburger Heide

***************************
Sivumennen sanoen: kyseisestä raportista käy ilmi myös, että tuulivoimaloiden itse tarvitsema sähkön määrä on viitisen prosenttia tuotannosta. Siirtohävikki puolestaan on Keski-Euroopassa kuuden prosentin luokkaa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Missä presidentti asuu Hampurissa?

Putin on jo pitkään halunnut tavata Trumpin. Nyt vihdoin hän saa siihen tilaisuuden – lyhyen tosin. G20-huipputapaamisen aikana, Hampurissa.
 
Keskellä Hampuria on järvi, Alster. Pienemmän osan ympärillä on kaupungin keskus, suurempaa osaa ympäröivät asuinalueet. Seutu on kokonaisuudessaan varsin kaunista. Talot on enimmäkseen rakennettu 1800-luvun lopulla tai viime vuosisadan alkupuolella. 


Hampurin kaupungin senaatti omistaa yhden näistä prameista rakennuksista. Osoitteessa Schöne Aussicht 26 – suomeksi ”kaunis näköala”! Todellakin, näköala sieltä on kaunis.
 
Kolmikerroksisen rakennuksen suunnitteli vuonna 1868 sama arkkitehti, joka suunnitteli Hampurin kaupungintalon: Martin Haller. Talo oli tuolloin seudun (Uhlenhorstin) ensimmäinen talviasuttava asuintalo, ja sen rakennutti paikallinen rakennustarvikekauppias. Kaupunki osti talon 1965, ja sitä käytetään kaupungin vieraiden majoituspaikkana. 


  

Mutta ilmeisesti vain kuuluisien ja nimekkäiden… Ensimmäiset vieraat 52 vuotta sitten olivat kuningatar Elisabeth ja puolisonsa Philip. Sivumennen sanoen: Philip on saksalaista Battenbergin sukua (Mountbatten, suomeksi jotakuinkin ”Kapealankkuvuori”).  Muita kuuluisia vieraita ovat olleet Leonid Breshnev, prinsessa Diana ja prinssi Charles, Dalai Lama, Jassir Arafat, Henry Kissinger…

 
Kaikenlaista talo on nähnyt. Esimerkiksi kerrotaan, että 225 kiloa painava Tongan kuningas sai erikoisvahvistetun sängyn, ja että Helmut Schmidtin ollessa Saksan kanslerina talossa pidettiin usein salaisia tapaamisia poliitikkojen kesken.

 Arvannette, miksi turvatoimet ovat valtavat.Trumpin mukana tulee 600 hengen delegaatio ja Trumpin erikoispanssaroitu kaikin modernein asein varustettu limusiini, jossa 600 hevosvoiman moottori. Putinilla on sama määrä väkeä mukanaan. Poliiseja on työssä jotain 20.000, sillä eivät turvatoimet Erdoganin puolesta sen pienemmät ole... 

Putin yöpyy keskustan Park Hyatt-hotellissa... Yhteensä vieraille on varattu 9000 hotellihuonetta. Erikoislentokoneita Hampurin kentälle tulee huomenna 70. Normaalit lennot eivät muutu, Condorin koneet tosin lentävätkin Hannoveriin. Tavalliset matkustajat eivät näitä nimekkäitä tule näkemään. 

Perjantaina osanottajat kuuntelevat Beethovenin 9 sinfonian ("rauhansinfonian") Hampurin upouudessa konserttihallissa. Parisataa autoa vievät kokouksen osanottajat lauantaina lekassa kokouspaikalle messuhalliin. Harjoiteltu on, jo viikkotolkulla... 

Miksi Hampurissa? Vastaus kuuluu: koska Merkel kutsui, ja koska vain suurkaupunki pystyy majoittamaan tällaisen määrän osallistujia ja huolehtimaan heistä. Hampurin alueella on yli 5 miljoonaa asukasta.

Ongelmaksi muodostunevat massiiviset mielenosoitukset sekä Trumpia että kokousta vastaan. 





Tekstin lähteet: Spiegel online, Die Welt




maanantai 3. heinäkuuta 2017

Kokousmietteitä





Ke 14.6.2017

"1. Halla-aho: Aggressiivista kampanjointia häntä vastaan

Uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho väitti (heti vaalin jälkeisenä) maanantaina niin kutsutulla Työmiehen tuumaustunnilla PS:n puoluetoimistossa, että kokouspaikalla Jyväskylässä kampanjoitiin aggressiivisesti häntä vastaan.


Minun käsitykseni on toinen. Sampo Terhon kannattajat kampanjoivat ahkerasti, mutta en huomannut, että mitenkään aggressiivisesti. Sen sijaan mietin itsekseni, että onpa outoa, etteivät halla-aholaiset tee minkäänlaista viime hetken vaalityötä, vaikka paikalle on juuri tulossa 2 300 äänioikeutettua, joista ennakkokyselyjen mukaan huomattava osa ei ollut vielä tehnyt omaa päätöstään."

Hulppeat olivat kokouksen raamit. Minä uusjyväskyläläinen olin Jyväskylän Paviljongissa paikalla ja istuimme kokoussalissa melko edessä. Ei sinne porttikieltoa ollut, mutta ilmoittautua piti ja äänestäähän saavat vain jäsenet. Annoin peräti kaksi lehtihaastattelua, molemmissa sanoin, että rasismi ei mielestäni kuulu minkään puolueen ohjelmaan ja että ennakoin puolueen hajoavan. Sitä, että Halla-aho itse ei kampanjoinut, ihmettelin itse asiassa minäkin. Terho kätteli kaikki sisääntulijat, ystävällisesti, eikä sanonut mitään negatiivista mistään. Halla-aho tuli näkysälle vasta kokouksen alkaessa.

Vähän ennen kokouksen alkua paikalle tuli iso joukko pukumiehiä (isoja jänteviä miehiä, joilla liian pienet huonosti istuvat puvut :-)), jotka äänekkäästi julistivat "vihdoinkin tilaisuuden tulleen". Kehuivatkin tulleensa kaukaa. Tuli sellainen olo silloin, että nämä oli kärrätty paikalle varta vasten kannattamaan Halla-ahoa. Tätä en tietenkään tiedä, mutta itse jattelin, että siinä joukko elämään tyytymättömiä nuoria miehiä. He sitten siinä toisia neuvoivat, että äänestäisivät Halla-ahoa. Aika agressiivisesti siis kampanjoitiin Halla-ahon puolesta  - ei häntä vastaan.

Natsitervehdyksiä en nähnyt, mutta mölyävää intoa puhkuvaa väkeä paljon.

Vaalituloksen julistamisen aikaan olimme lounassalissa, joka oli suorassa yhteydessä kokoussaliin ja jossa oli myös jättikokoinen videonäyttö kokoussalista. Lounassalissa ei Halla-ahon voitolle taputettu.

Ja kyllä, kokoussalissa oli uusnatsien lehtiä.

Putkonen-Soini-haastattelun kuulin, mutta päivällä, illalla emme olleet paikalla. Ilmeisesti Soini on sanonut samat asiat Putkoselle kahteen kertaan.

Hullunkurista minusta on, että persujen lippalakin teksti on englaninkielinen. Ja että kokousmusiikki oli amerikkalaista ja englanniksi laulettua. Jos kerran korostetaan suomalaisuutta, niin missä on suomen kieli ja missä oli suomalainen musiikki? Tai missä kansallinen musiikki yleensä nationalisteilla on? Ilmeisesti eivät ole huomanneet, että Suomi on ja on aina ollut hyvin kansainvälinen. Se ei tietenkään tarkoita, ettei nk. suomalaisuutta olisi, mutta että se sulkisi muun maailman kokonaan pois, on täyttä puppua. Kansallisaate sinänsä on jo varsin kansainvälinen… 





Paljon olen nähnyt kähmäilyä ja epäoikeudenmukaisuutta persuissa. Siellä kyllä otettiin jäseniä tiukan seulan mukaan, mutta eroteltiin miten sattuu, ilman minkäänlaista moraalia ja ei eroteltu vaikka olisi miten ollut aihetta. Älkää lukeko persuista kirjoitettuja persujen kirjoittamia kirjoja, ovat huuhaata.

Mutta vielä enemmän olen nähnyt kähmäilyä ja epäoikeudenmukaisuutta kepussa. Kunnallispolitiikassa. Muun muassa tuulivoimaloiden rakentamisessa. Joten revi siitä...

Miksikö olin ennen persujen kannattaja? 1) Olen kyllästynyt konsensuspolitiikkaan, jossa neljän vuoden välein porukka vaihtuu ja aina seuraaja haukkuu edeltäjänsä. Olen kyllästynyt byrokratian ihannointiin. Toivoin asiaan muutosta. On kuitenkin selvää ja ymmärrettävää, että minkään puolueen ohjelma yksin ei ole hallituksen ohjelma, joten mitään puoluetta ei oikeasti voi syyttää takinkääntämisestä. Sellaiseen voi olla kaksi syytä. Hallitus tekee aina kompromisseja. Joskus ne ylittävät sietorajan, jolloin on pakko luopua yhteistyöstä. Näin ovat tehneet esimerkiksi kaksi vasemmistoliiton ryhmän jäsentä tai vihreät. Toisekseen, uusien tosiasioiden valossa mielipide saattaa muuttua. Vaikeaa se voi olla: esimerkiksi Hanna Halmeenpään on mahdotonta muuttaa uskonnonomaista ja pelkälle pelottelulle, ei faktoille perustuvaa mielipidettään, koska silloin kannattajat suuttuisivat ja siitä seuraisi poliittisen uran loppu. Yli kuusituhatta palkkaa kuukaudessa plus kulurahat, erorahat ja eläke ovat ihan mukavia lisiä kenelle hyvänsä. 2) Asioita ei voi muuttaa räyhäämällä tai huutelemalla tekijöille ulkopuolelta. Niitä voi muuttaa vain itse tekemällä, itse osallistumalla, sisältäpäin. 




Viikkoa myöhemmin samaisessa Jyväskylän Paviljongissa, karjalaisilla kesäpäivillä, Soini taas puhui. Ei kertonut oman perheensä evakkotarinaa, mutta vaimonsa evakkotarinan kertoi... 


tiistai 23. toukokuuta 2017

Byrokratia, Saksa ja Suomi

Vitsi kuuluu, että maailman paksuin kirja on Saksan lakikirja. Saksa siis byrokraattinen maa? Niin minäkin luulin -  kunnes muutin takaisin Suomeen.

Noin joka kymmenes saksalainen on työssä julkisessa palvelussa. Mutta useimmissa teollisuusvaltioissa heitä on paljon enemmän. Luku on noin viisi prosenttia alempi kuin OECD-valtioiden keskiarvo. Viimeisin vuoden 2008  talouskriisikään ei ole asetelmaa juurikaan muuttanut. 



Huomaa: Skandinavian maissa julkisella sektorilla on työnantajana iso rooli. Norjassa ja Tanskassa peräti 30% työntekijöistä oli valtion ja kuntien palveluksessa. Ruotsissakin 26%. Mutta Koreassa, Japanissa, Kreikassa ja Meksikossa luku on vain 9% tai vieläkin vähemmän.

Monet valtiot ovat talouskriisin seurauksena luvanneet vähentää valtion työnantajaroolia. Todellisuudessa ei ole tapahtunut paljon mitään, sillä luvut ovat likimain samoja kuin ennenkin. Saksassa absoluuttinen luku on jopa hieman kasvanut, mutta vain siksi, että veroa maksavien palkkatyötä tekevien määräkin on kasvanut.

Jos mukaan lasketaan valtion omistamat yritykset Saksassa, esimerkiksi posti ja valtion rautatiet, niin niiden osuus oli vuonnan 2011 koko OECD:n alueella keskimäärin 4.7%, noin prosentin vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin.

Tässäkin Saksa on parhaiden joukossa: 14% palkkatyötä tekevästä väestöstä on valtion tai kuntien omistamien yritysten palkkalistoilla. Norjassa luku on 34%, Ruotsissa 32%, Suomessa noin 20%.

Saksassa kansalaisten luottamus hallitukseen on vuodesta 2007 selvästi kasvanut. Niiden kansalaisten osuus, joiden mielestä hallitus toimii hyvin, on noussut. Tammikuussa tänä vuonna tehty kysely (Die Welt ja ARD)  osoittaa, että yhdeksän kymmenestä on tyytyväinen poliisiin ja luottamus on korkeimmillaan 20 vuoteen. Selvästi yli puolet kansalaisista on myös tyytyväinen valtion toimiin, vaikkakin heidän mielestään valtion tulisi huolehtia muustakin kuin pakolaisista, nimittäin etupäässä sosiaalisesta tasa-arvosta ja sisäisestä turvallisuudesta. 

Suomen tilastot löytyvät täältä.  
Asiasta enemmän täällä.


Grafiikka 



maanantai 22. toukokuuta 2017

Jälkiruoaksi suklaata

Nyt saa riittää. Ei enää kevytrahkaa eikä näkkileipää. Sen, joka haluaa laihtua, on syötävä enemmän rasvaa, väittää Harvardin yliopiston tutkija David Ludwig. Onko hän mennyt päästään sekaisin?

Ludwig totesi olevansa lääkäri, mutta samalla, ettei tiennyt terveellisestä ruoasta mitään. Vatsa sen kun kasvoi, vaikka hän söi omien sanojensa mukaan suositusten mukaisesti ja terveellisesti. Miksi paino silti nousi?


Nk. sivistysvaltioissa painon nousu on yleinen ongelma. Puolet saksalaisista on ylipainoisia. Yhdysvalloissa peräti joka kolmannes on selkeästi ylipainoinen. Vain noin neljä prosenttia saksalaisista on normaalipainoisia…


Ludwig päätti ottaa asiasta selvää. Hän tutki kirjallisuutta ja perusteenaan niiden tutkitut tieteelliset tulokset hän teki käytännön ruokaa. Neljän kuukauden kuluttua hänen oli ostettava uudet housut, koska hän oli laihtunut.


Nykyisin hän on varsin arvostettu lääkäri ja tutkija, joka on kirjoittanut paljon artikkeleita varteenotettavassa lehdistössä. Varsin käytännöllisiä: tyypillinen aamiainen esimerkiksi sisältää kaksi paistettua munaa, oliiviöljyä, kaksi ruokalusikallista juustoa, puoli kupillista täysmaitoa, sitten vielä vadelmia ja kreikkalaista jugurttia.


Siis kaloripommi. ”Siinä on jutun juju”, hän sanoo. ”Jos haluaa päästä eroon ylipainosta, on syötävä hyvää rasvaa.”


Tavallista on kuitenkin tähänastinen melkein uskonnonkaltainen metodi: joka haluaa laihtua, syököön vähemmän rasvaa. ”Loogista kyllä”, Ludwig sanoo. ”Sadat tutkimukset osoittavat ihan muuta. Me emme liho, koska syömme liikaa. Me syömme liikaa, koska olemme lihavia.”


Ludwig on osoittanut tämän käytännössä monissa kokeissaan. Mitä hanakammin yritämme laihtua, sen huonommat tulokset. Tiukan laihdutuskuurin tuloksena on yleensä jonkun ajan kuluttua palaava ylipaino. Ja sitten me luovutamme. Laihuuden ihannointi alkoi noin 40 vuotta sitten. Samanaikaisesti alkoi yleinen lihavuus.


Me ajattelemme, että kaikki ruoka on samaa. Ihmisen keho ei ajattele näin. Se reagoi aivan toisin rasvakaloreihin kuin hiilihydraattikaloreihin. Olemme lisäksi unohtaneet elintoiminnoille tärkeän hormonin insuliinin. Se on eräänlainen varotoimenpide mahdollista nälänhätää varten. Jos on riittävästi makeaa ja helposti sulavaa ruokaa, veren sokeripitoisuus nousee jyrkästi. Haima syytää insuliinia ja kehon ruoasta hyötyvä osa varastoituu rasvaksi. Jopa normaalipainoinenkin ihminen voisi elää ilman ruokaa useita viikkoja.


Sen sijaan tämän lisäenergian poispolttaminen aiheuttaa kehossa vastakkaisen reaktion: jos ravinteet on varastoitu rasvaan, ne puuttuvat verestä. Niinpä pian tulee leijonan nälkä, ja me haluamme keksejä, ranskanleipää, pitsaa – nopeasti sulavia kaloreita. Nämä taas nostavat insuliinin tuottoa ja kalorit varastoituvat rasvaksi, ja pian on taas nälkä…


Jos sen sijaan korvaamme ”nopeat” ruoat ”terveellisellä rasvalla” kuten vaikkapa oliiviöljyllä, majoneesilla tai kanankoivella, jäävät kalorit kehon käyttöön pitemmäksi aikaa, aineenvaihdunta vilkastuu ja rasvavarastot sulavat pois.


Kuitenkaan kaikki eivät tähän usko. Saksan elintarviketutkimuskeskuksen osastonjohtaja Heiner Boeing varoittaa liian radikaaleista ruokatottumusten muutoksista. Liiallinen rasva lihottaa samalla tavalla kuin liiat hiilihydraatitkin. Erityisesti hän varoittaa muka nopeasti vaikuttavista ihmedieeteistä.


Ravitsemusteema on nykyisin esillä uskonnonomaisesti. Esimerkiksi joka kymmenes varoo gluteenia, vaikka korkeintaan yksi prosentti kärsii keliakiasta.


Ludwig ei halua olla oikeassa olemisen takia vaan siteeraa myös tätä hänen teoriaansa vastaan olevia tutkimuksia. On kuitenkin varmaa, että vähärasvainen ravinto ei ole ihmiselle terveellistä. Nykyisin terveellinen aamiaissuositus on täysjyväpaahtoleipä, vähärasvainen juusto ja lasillinen appelsiinimehua. Tutkittua tosiasiaa on, että vähärasvainen ravinto ei mitenkään vähennä syöpää, diabetestä eikä sydänsairauksia. Tätä tulosta on yritetty monin tavoin kaataa siinä onnistumatta, mutta viralliset ruokasuositukset noudattavat pääosin yhä vanhaa kaavaa.


Eivätkö Ludwigin tulokset sitten ole manipulointia ja väärennä markkinoita? ”Eivät”, hän sanoo. ” Nykyinen politiikka maataloustukineen perunan- ja viljanviljelylle väärentää kilpailua. Maatalouslobbaajilla on vahva vaikutus lain laatijiin, ja näin ollen suositukset ovat ennemminkin suuntautuneet taloudelliseen tuottoon kuin lasten terveyteen. Pitsaakin pidetään nykyisin jo usein vihanneksena.”


Mitä sitten pitäisi syödä? Ludwigin mukaan kuten mummon keittiössä: ”ihanan vanhanaikaisesti”. Sitä mikä maistuu hyvälle. Mozzarellaa, kermaa ja paljon salaattia. Kananmunaa, cheddar-juustoa ja avocadoa. Ja jälkiruoaksi suklaata, mutta sellaista, jonka kaakaoprosenttimäärä on yli 70. 

 Kuvakaappaus: Der Spiegel. Kauneuskilpailun osanottajia Toulousessa, Ranskassa


Teksti perustuu Der Spiegel-lehden artikkeliin ”Zum Nachtisch Zartbitterschokolade”, julkaistu 13.8.2016.




.